Tuulikki Yli-Lonttinen: Hanna - Kiukaanniemen vahva emäntä
272 s., Mäntykustannus 2012
grafiikka: Mainostoimisto Grafu Oy
Hanna - Kiukaanniemen vahva emäntä on Tuulikki Yli-Lonttisen esikoisteos. Löysin sen sattumalta heinäkuussa kirjastossa työskennellessäni ja päätin lainata, sillä takakansi lupasi hyvää kaikkine kehusanoineen. On pakko sanoa, että olen nyt hieman pettynyt, sillä kirja ei lunastanut odotuksiani täysin.
Kirja kertoo Kiukaanniemen suvun tarinaa 1840-luvulta 1930-luvulle saakka. Minulle ei tosin jäänyt kirjasta kovin tuntuvia mielikuvia ennen 1860-lukua, jolloin päähenkilö Hanna nousee tarinan keskiöön. Hanna on Kiukaanniemen talon vanhin tytär, joka joutuu äidin kuoltua huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan sekä tulemaan toimeen uuden äitipuolen kanssa. Hanna on ulkoisesti vahva, mutta elämän suuret surut iskevät kovaa hänen todellisuudessa herkkään sieluunsa.
Tämän kirjan kirjalliset ansiot ovat todella heikot. Ensiksikin missä ihmeessä kirjan oikolukijat ovat luuranneet, kun kirjaa on painoon lähdetty viemään? Tässä on ihan tajuttomasti välimerkkivirheitä eli niitä joko puuttuu tai ne ovat missä sattuu. Eikä siinä vielä kaikki, sillä tässä kirjassa on myös tosi omituisia lauseita, joista puuttuu verbejä ja niistä tulee mieleen enemmänkin jotkin muistiinpanot kuin juonellinen kertomus. Vanhoja kunnon yhdyssanavirheitäkin löytyy.
Muutamia sivuja luettuani ja edellä mainituista seikoista "ärsyyntyneenä" mietin, että jaksanko edes lukea tätä loppuun saakka. Juuri silloin tarina lähti vetämään ja täytyy sanoa, että Hannan tarina on todella mielenkiintoinen ja kirjan luoma ajankuva on onnistunut. Jotenkin hahmot ja heidän tunteensa sekä kirjailijan luoma miljöö saivat lukemaan tätä kirjaa eteenpäin nopeassa tahdissa. Itse en huomannut tässä kirjassa asiavirheitä, joten voin sanoa, että Yli-Lonttinen tietää mistä kirjoittaa. Olisi mielenkiintoista tietää mikä on Hannan tarinan todellisuuspohja, sillä kirjan lopussa on lähdeluettelo vaan ei tarkempaa selvitystä siitä, onko Hannalla esikuvaa oikeassa elämässä.
Sitten taas on pakko nostaa esiin juonelliset ongelmat. Ensiksikin aika juoksee ihan liian nopeasti, ensin ollaan jonkin vuoden keväässä ja sitten jo seuraavan vuoden syksyssä. Lukijan (ainakin minun) oli vaikea pysyä perässä siinä minkä ikäisiä hahmot ovat ja missä ajassa kirja liikkuu milloinkin. Samaten hahmoja on todella runsaasti, joten on vaikea pysyä perillä kunkin elämänvaiheista, jotka saattavat yhtäkkiä nousta esiin pitkän hiljaisuuden jälkeen. Kirjan alku suhteessa sen saamaan jatkoon oli aluksi myös melko sekavan tuntuinen, samoin loppu on hieman töksähtävä. Mutta ajankuvana tämä on kuitenkin onnistunut, kuten sanoinkin. Tästä kirjasta jäi lämmin olo, sellainen rehellinen ja alkuvoimainen.
♠♠♠
Olen pannut tämän kirjan merkille kirjastossa ja kerran jopa pyöritellyt käsissäni, mutta jättänyt kuitenkin hyllyyn. Kansi on minusta kaunis, mutta nyt kun kerroit oikoluvunpuutteesta niin taidanpa jättää lukematta.
VastaaPoistaKannessa on kyllä kieltämättä jotain tenhoa ja samoin on aihepiirissä ja juonessakin. Tämä on "taas" niitä kirjoja, joissa olisi aineksia paljon parempaan ja on oikeasti tosi sääli, että tällainen "ulkoinen" seikka kuin huono oikoluku vie huomiota itse perusajatuksesta (jossa tosin oli myös omat kompastuskivensä, kuten kirjoitinkin).
PoistaKirja kertoo äitini suvusta Ähtärissä. Kiukaanniemen talo on edelleen olemassa ja henkilökuvaukset ovat totta. Joskin siloteltuja, kuten olen saanut kuulla suvultani. Itselleni kirja selvitti monia asioita suvustani.
VastaaPoistaTekstin laadusta olen samaa mieltä kanssasi mutta se jäi sivuseikaksi tarinassa.
Oi mahtavaa saada kommentti ihmiseltä, jolle tämä tarina on suvun kautta henkilökohtainen! Nyt sain vastauksen pohdiskeluuni "Olisi mielenkiintoista tietää mikä on Hannan tarinan todellisuuspohja, sillä kirjan lopussa on lähdeluettelo vaan ei tarkempaa selvitystä siitä, onko Hannalla esikuvaa oikeassa elämässä." Kiitos siis sinulle oikein paljon kommentistasi. :)
PoistaTeoksen lukemisesta on jo miltei vuosi, mutta tarinan peruspiirteet ovat jääneet vankasti mieleeni: vaan ihmekös tuo, kun taustalla on kerran tosiasioita. Varmasti tekstin laatu ei tuntunut sinusta niin suurelta asialta, koska tarina itsessään on läheinen sukukontaktin kautta. :)
Kuuntelin celiakirjaston äänikirjana ja aistin tarinan NIIN TOTENA. Mahdolliset välimerkkivirheet eivät kuuluneet hyvän lukijan äänikirjassa ja tarina oli todella mielenkiintoinen. Mikä olikaan naispoloisten osa entiseen aikaan.
PoistaMukavaa, että tämä tekstini kerää edelleen kommentteja, vaikka sen kirjoittamisesta on jo pari vuotta. :) Uskon kyllä, että äänikirjana tämä toimii paremmin, kun ei tällaiset välimerkkien kaltaiset sinänsä pienet, mutta kuitenkin lukunautinnon kannalta niin oleelliset seikat nousseet esiin.
PoistaOlen huono suomenkielessä minua ei haitannut virheet,joita en huomaa. Olen asunut Myllymäellä paikat tuttuja,luin mielenkiinnosta. Luen uudelleen jos silmäni kestäävät.
VastaaPoista