Rauhan kyyhky

Annikki Vesivalo: Rauhan kyyhky - Nuoren lotan päiväkirja 1939-1942

toim. Paula Sainio

163 s., Kirjokansi 2016

 

Minua on jo pidemmän aikaa kiinnostanut Lotta Svärdin toiminta ja erityisesti lottien kokemukset niin sota- kuin kotirintamillakin. Annikki Vesivalo syntyi vuonna 1921 ja oli 18-vuotias, kun sota syttyi. Annikki piti päiväkirjaa, jonka ympärille Rauhan kyyhky on koottu. Mukana teoksessa on alkuperäisiä päiväkirjamerkintöjä, myöhempiä muisteluja ja kommentteja tapahtumista sekä kirjoituskurssilla kirjoitettuja, sota-ajan tapahtumista kertovia tarinoita.

 

Esipuheessa Vesivalon tytär Paula Sainio toteaa, että joitakin päiväkirjamerkintöjä on hieman muokattu ja muiden henkilöiden nimet muutettu, mikä sai minut hieman epäilemään sitä miten alkuperäisten merkintöjen aitous on onnistuttu säilyttämään. Lukiessani huomasin, että Annikki Vesivalon päiväkirjasta huokuu aitous ja sodankin keskellä nuoruuden into ja elämisen ilo. Hieman kyllä silti oudoksun ratkaisua, että etunimillä mainittujen tuttujen nimet on muutettu, sillä ei mielestäni mistään mitään arkaluontoista paljastunut, muun muokkaamisen kyllä ymmärrän.

 

Lottana Annikki koki monenlaisia vaiheita, mutta suurimpia sodan kauhuja hän ei joutunut kohtaamaan, sillä hän työskenteli toimistotehtävissä. Sotavuodet olivat kuitenkin suuri henkilökohtainen mullistus hänelle, sitä ei käy kiistäminen. Talvisodan aikaan Annikkikin joutui lottana olostaan huolimatta lähtemään evakkoon nuorempien sisarustensa kanssa, jatkosodan aikana hän puolestaan matkasi syvälle Itä-Karjalaan. Hänen tiensä lottana päättyi hänen omasta tahdostaan vuonna 1942, sillä hänen mielitiettynsä sai vuodeksi vapautuksen sotapalveluksesta samana vuonna. Nuoret pääsivät suunnittelemaan omaa elämäänsä, ja tulevaisuudenuskohan eli vahvana sodasta huolimatta.

 

On hienoa, että Vesivalo tyttärineen päätti ryhtyä kirjaprojektiin ja tuoda kaiken kansan luettavaksi yhden palan sotahistoriaamme. Mielestäni tämä teos on hieno kokonaisuus ja saa taas kerran muistamaan, että itsenäisyytemme eteen on tehty paljon töitä - mutta samalla kuitenki eletty omaakin elämää, kukin mahdollisuuksiensa mukaan.

Isänmaata varten: Lottajärjestön tarina

Hanna Pukkila: Isänmaata varten - Lottajärjestön tarina

157 s., Amanita 2015

 

Lotta Svärd -järjestö on kuulunut kiinnostuksenkohteisiini jo kauan, mutta siitä huolimatta en ole lukenut yhtäkään sitä käsittelevää tietokirjaa. Kiinnostukseni järjestöä kohtaan heräsi oikeastaan Kun taivas repeää -sarjan myötä, sillä siinä lottatyö on hyvin keskeisessä osassa. Hanna Pukkilan teos Isänmaata varten - Lottajärjestön tarina tarjoaa laajan katsauksen lottajärjestöstä ennen sotia ja niiden aikana.

 

Teos jakautuu siis kahteen osaan, Lotta Svärd ennen sotia ja sotien aikana. Oli kiinnostavaa saada tietoa myös toiminnasta ennen sotia, sillä yleensä lottajärjestöstä puhuttaessa käsitellään nimen omaan sotien aikaa. Samalla kuitenkin koin tämän "ennen sotia" ajan jotenkin tylsästi kuvatuksi ja mielenkiintoa oli vaikea pitää yllä. Teksti tuntui osittain vaikeaselkoiselta ja järjestön tarinan kuvaaminen epäloogiselta. Kun alettiin kuvata sotien aikaa, teksti muuttui heti mielenkiintoisemmaksi ja selkeämmin jaotelluksi.

 

Minulla on ollut jonkinlaisia taustatietoja lottajärjestöstä, kuten esimerkiksi että millaisissa tehtävissä lottia toimi ja millaisia sääntöjä heillä oli - nämä tiedot minulle on pääsääntöisesti tarjoillut kaunokirjallisuus. Tämän teoksen myötä käsitykseni järjestön laajuudesta, toiminnasta ja merkityksestä muuttui, sillä oivalsin organisaation olleen vielä paljon kattavampi kuin tähän asti olin luullut. Lottia esimerkiksi työskenteli myös sellaisissa tehtävissä, joita en ajatellut olleen olemassakaan, kuten säälottina.

 

Teoksessa on paljon kuvia ja ne elävöittävät teosta sopivasti. Niitä on mukava katsella, ja mielestäni kuvia olisi voinut olla enemmänkin. Olisin toivonut teokselta myös jotenkin vähemmän anonyymiä kuvaa lottajärjestöstä eli mielestäni lottien sotakohtaloista olisi voitu kertoa enemmän ja tuoda esiin yksittäisten lottien tarinoita, siis ikään kuin antaa kasvot tälle järjestölle. Nyt minusta välillä tuntui, että lottajärjestö ei ollut muuta kuin lukuja ja ylimalkaisia mainintoja esimerkiksi haavoittuneista, kuolleista tai komennuksella sairastuneista lotista. Paljon mielenkiintoisempaa olisi ollut kuulla millaisia asioita lotat kohtasivat tehtävissään ja miten heidän elämänsä muuttui, eikä lueskella pelkkiä lukuja ja yrittää suhteuttaa niitä laajempaan viitekehykseen. Siitä huolimatta tämä oli toimiva tietopaketti lottajärjestöstä ja sen toiminnasta, ja mielestäni tämä sopii erityisen hyvin antamaan pohjatietoja järjestöstä tiiviissä muodossa ja laaja-alaisesti.