Talvikaupungin valot

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot

WSOY 2025

kansi: Kaisu Sandberg

Perustuu Me Naiset -lehden vuonna 2024 julkaisemaan jatkokertomukseen.

Talvikaupungin valot kietoivat minut syliinsä marraskuussa. Pidän Kajannon kirjoista, mutta hieman jännitin mitä mahtaisin tästä kirjasta pitää, sillä nelikymppinen avioeroa läpikäyvä kahden teinin äiti Vilma elää varsin erilaista elämää kuin minä. Kuten hyvän kirjan kanssa yleensäkin käy, millään tuollaisilla lähtökohdilla ei varsinaisesti ole väliä, vaan tarina nappaa otteeseensa joka tapauksessa. Talvikaupungin valot sopii määritelmään mainiosti.

Hiljattain eronnut Vilma päättää viettää joulunsa aivan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Entinen puoliso toivoo saavansa viettää lasten kanssa viimeisen joulun heidän vanhassa kodissaan ennen kuin he myyvät sen pois. Vilma ei halua jäädä surkuttelemaan tilannetta, vaan varaa itselleen airbnb-asunnon Helsingistä, pakkaa tavaransa ja suuntaa kaupungin sykkeeseen.

Helsinki onkin toinen asia, jonka vuoksi etukäteen epäilin, että tämä ei ehkä ole ihan minun kirjani. Helsinki on minulle etäinen kaupunki enkä ole koskaan hurmaantunut siitä, joten epäilytti tarttua kirjaan, joka rakentuu vahvasti sen miljööseen. Sinänsä tyhmää, koska olen pitänyt mm. Soinisen Signestä ja Westön Leijoista, jotka molemmat sijoittuvat vahvasti Helsinkiin. Niin vain pidin tästäkin ja oikeastaan viihdyin hyvin, mikä sekin on taitavan kirjailijan ansiota.

Talvikaupungin valot osoittaa, että vaikka perinteillä on paikkansa ja arvonsa, kaikkea ei tarvitse aina tehdä samalla tavalla. On myös ok tuulettaa vanhoja tai luoda kokonaan uusia perinteitä. Joulu on lopulta mielentila, ei säännönmukaista suorittamista, kuten Vilma teoillaan osoittaa. Tykkäsin paljon myös siitä, miten tässä oli vähän samaa rakennetta kuin Kahvila Koivu -sarjassa - kappaleiden alussa esiteltiin tarkemmin tapahtumapaikkoja, Koivussa taas keskeisiä reseptejä. Kaiken kaikkiaan oikein kiva jouluinen lukupala.

Täydellisen joulukirjan metsästys

Jenny Colgan: Täydellisen joulukirjan metsästys

Gummerus 2025

alkup. The Christmas Book Hunt

suomentanut Paula Takio

lukijana Anniina Piiparinen

Kuuntelin ennen joulua Jenny Colganin lyhyen jouluisen tarinan Täydellisen joulukirjan metsästys. Olen joskus kuunnellut häneltä romaanin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, josta kyllä pidin, mutta joka ei kuitenkaan jättänyt suurta paloa tutustua hänen sittemmin ilmestyneisiin teoksiinsa. Odotukset eivät siis olleet mitenkään huipussaan, mutta varmaan hyvä niin, sillä viihdyin joulukirjajahdissa oikein hyvin.

Mirrenin iäkäs isotäti Violet on vakavasti sairas eikä aikaa välttämättä ole kovin paljon jäljellä. Hän on läheinen Mirrenin kanssa, joten hän esittää tälle ainoan toiveensa, joka hänellä vielä on. Hän haluaisi löytää lapsuudessaan lukemansa teoksen uudelleen. Helppoa muuten, mutta Violet toivoo juuri sitä tiettyä lapsuudesta muistuttavaa painosta, joka on käsin kuvitettu ja jonka löytäminen osoittautuu hyvin vaikeaksi. Kirjan olemassaolo tuntuu olevan suorastaan urbaani legenda, mutta sisukkaasti Mirren ryhtyy jäljittämään Violetin rakasta kirjaa. Matkan varrella Mirren törmää Theoon, joka etsii samaa kirjaa omista syistään.

Täydellisen joulukirjan metsästys on ihana pieni tarina, johon liittyvään sukutarinaan huomasin suorastaan uppoutuvani. Matkaan mahtuu epätoivoa, vehkeilyä ja raakaa peliä, mutta myös ja ennen kaikkea runsaasti joulun taikaa, kuten joulukirjalta sopii odottaakin. Mirren on mukava hahmo, hyväsydäminen ja valitettavan hyväuskoinen mutta kuitenkin voimakas. Sääli, että hän ei taida esiintyä Colganin tuotannossa muuten.

Tykkäsin kyllä paljon tästä kirjasta, minulle tämä oli sopivan nopeatempoista ja mukaansatempaavaa kuunneltavaa. Jäi oikein tunne, että pitänee jossakin kohtaa kuunnella myös ihan hiljattain ilmestynyt Pariisin ihanin suklaakauppa.

Pikkupappilan joulu

Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu

Esiosa uudelle Kytösavun tarinoita -sarjalle

Otava 2025

Aika menee niin käsittämättömän nopeaa, että minulla on ehtinyt kertyä pankkoon peräti 10 kirjaa, joista haluan blogata. Yksi niistä on tämä Enni Mustosen Pikkupappilan joulu, joka on esiosa ensi keväänä alkavalle Kytösavun tarinoita -sarjalle. Esiosan perusteella luvassa on varsin mielenkiintoinen uusi sarja, sillä minä ainakin nautin suuresti pikkupappilan tunnelmasta ja viihdyin sen asukkaiden parissa. Rouvankartanon tarinoiden jälkeen jotain tällaista olen Mustoselta kaivannutkin.

Eletään joulukuuta 1876 Lapualla, jossa nuori pastori Johannes valmistautuu ensimmäiseen jouluunsa uudessa kappeliseurakunnassaan Kytöjoella. Kotona joulua valmistaa hänen Aino-vaimonsa, joka osaa herkkävaistoisesti ottaa huomioon pappilan perinnäistavat, mutta tehdä joulusta kuitenkin myös heidän näköisensä.

Tämän kirjan kanssa oli mukava käpertyä viltin alle sohvannurkkaan ja viettää yksi sunnuntainen aamupäivä lukemisesta nauttien. Pikkupappilan joulu on täynnä vanhan ajan joulutunnelmaa, vilinää ja vilskettä. Imelyysähky ei pääse iskemään, sillä ratkottavia haasteitakin on, kun Johannes ja Aino tutustuvat uuteen kotipitäjäänsä. Niin hahmojen kuin miljöönkin perusteella odotan kovasti keväällä ilmestyvää Pappilan piika -romaania, jonka uskallan toivoa tarjoavan Mustosta parhaimmillaan.

The Christmas Tree Farm

Laurie Gilmore: The Christmas Tree Farm

Dream Harbor 3

One More Chapter, 2024

äänikirjan lukijana Regiana Reagan

Taisin innostua Laurie Gilmoren Dream Harbor -sarjasta enemmän kuin arvasinkaan, sillä kuuntelin nämä lopulta hyvin tiivistä tahtia ja nyt odotan jatkoa, jos en nyt kärsimättömänä, niin odotan kuitenkin.

Tässä kolmannessa osassa The Christmas Tree Farm keskiössä on vanhan joulukuusifarmin ostanut Kira, joka tuntuu olevan hieman eksyksissä. Hänen kaksoissisarensa on mennyt naimisiin ja muuttanut Tanskaan, joten Kira tuntee jääneensä ilman toista puolikastaan. Siksi hän päätti myös tehdä jotain aivan omaa, mikä johti vanhan farmin ostoon sen tarkemmin miettimättä. Haaveissa siintää elintarvikkeiden kasvatus ja säilöntä, mutta melko pian Kira huomaa, että farmilla pitäisi ensin selviytyä talvesta.

Bennet on sarjan ensimmäisen osan päähenkilön, Jeanien, veli, joka on tullut joulun tienoilla pidemmäksi aikaa Dream Harboriin viettääkseen aikaa sisarensa luona. Etätyöt ja lomailu saavat uuden suunnan, kun hänen mukanaan matkustaneet koirat johdattavat hänet suoraan Kiran rappusille. Ensikohtaaminen on kaikkea muuta kuin lämminhenkinen, mutta jotain alkaa silti kyteä kummankin mielessä.

Minä ihan tykkäsin jouluisesta Dream Harborista, mutta Kirasta en oikein välittänyt. Äkäinen, itseensä käpertyvä uusi tulokas tuntui lähinnä siltä mitä hän olikin eli loukkaavalta ja torjuvalta. Hänen hahmonsa toki vapautui kirjan edetessä, mutta aika paljon joulun hohtoa hävisi hänen äkäilyihinsä. Bennetistä sen sijaan pidin enemmän.

The Christmas Tree Farm ei suurimmaksi osaksi ollut niin eroottisesti latautunut kuin sarjan aiemmat osat, mikä oli mielestäni varsin virkistävää. Se olisi voinut antaa mahdollisuuden aiempaa suuremmalle Dream Harbor -miljööfiilistelylle, mutta kuten sanottua, Kiran äkäily laski tunnelmaa. Kuitenkin odottelen neljättä osaa, sillä näitä kuunnellessa mieli kyllä rentoutuu.

Puuvillatehtaan joulutarinat

Ann-Christin Antell: Puuvillatehtaan joulutarinat

Gummerus 2024

Sisältää aikaisemmin ääni- ja e-kirjoina julkaistut tarinat Loviisan joulu ja Joulu Örndahlin ruukissa sekä ihan uuden tarinan Joulu Falken linnassa.

Olin lokakuun lopussa Helsingin kirjamessuilla (liput saatu) ja kävin kuuntelemassa paneelikeskustelua historiallisen romaanin tulevaisuudesta. Paneelikeskustelussa olivat mukana Jenni Linturi, Helena Steen ja Ann-Christin Antell. Keskustelu sai minut kiinnostumaan Puuvillatehtaan joulutarinoista niin, että minulle tuli suorastaan pakottava tarve päästä lukemaan tämä. Olen hänen Puuvillatehdas-sarjansa avausosan lukenut, mutta se ei ollut täysin minun kirjani. Antell kuitenkin esiintyi niin mukaansatempaavasti, että into joulutarinoiden pariin pääsi iskemään.

Puuvillatehtaan joulutarinoissa on mukana kolme eri aikoihin sijoittuvaa tarinaa, joista Loviisan joulu ja Joulu Örndahlin ruukissa on julkaistu aiemmin ääni- ja e-kirjoina. Joulu Falken linnassa on sen sijaan aivan uusi kertomus. Itse pidin ehkä kaikkein eniten keskimmäisestä Örndahlin ruukkikylään sijoittuvasta tarinasta, vaikka myös talvisotajoulu Falken linnan miljöössä oli minulle mieleen.

Kaikki kolme joulukertomusta ovat omalla tavallaan tunnelmallisia joulukertomuksia. Teokset sijoittuvat eri aikoihin, mutta jokaisessa miljööt ovat uskottavia ja historia tulee hienosti esiin. Joulun materiaalinen puoli kynttilöineen, kuusineen ja jouluherkkuineen kuvastavat kunkin ajan tapoja valmistella ja viettää joulua. Tärkeintä on kuitenkin inhimillisyys ja hyvä tahto. Kannatti kyllä lukea nämä, vaikka sarja itsessään minulta jäikin kesken, sillä hyviä joulutarinoita on aina kiva lukea.

Kardemummajoulu

Maija Kajanto: Kardemummajoulu

Kahvila Koivu, osa 5

WSOY 2024

Maija Kajannon Kahvila Koivu -sarja ei päättynytkään Sitruunakevääseen, sillä sarjan ystäviä hemmotellaan vielä tällä jouluisella päätösosalla. Kardemummajoulu oli jouluvalmisteluineen ja lumimaisemineen tunnelmallinen lukupala juuri tähän aikaan vuodesta.

Pyhävirta on kääriytynyt lumivaippaan ja pakkaset takaavat sen, että monenlaista talviaktiviteettia on tarjolla myös hotellivieraille, jotka nauttivat kaikesta täysin siemauksin. Uutta väriä kylänraitille tuo myös Kahvila Koivun yläkerran asuntoihin majoittuvat taideresidenssiläiset, joille Krisse kokkaa päivittäin aamiaisen ja lounaan kahvilassaan. Kuten aina Pyhävirta on täynnä elämää ja yhteisten päämäärien eteen puurtamista.

Arkisen aherruksen lomassa Krisse ja Tommi valmistautuvat paitsi jouluun myös kokonaan uuteen elämänvaiheeseen. Vaikka he ovat onnellisia tulevasta pikkuisesta, Krissestä tuntuu silti vähän yksinäiseltä. Lähipiirillä on kullakin omat murheensa ja menonsa, ja tuntuu etteivät he oikein jaa hänen onneaan.

Siinä missä Sitruunakeväässä käväistiin välillä aika syvissäkin vesissä ja muissakin osissa koetaan isojakin vastoinkäymisiä, on tämä päätösosa kevyempää luettavaa. Vaikka pieniä vastoinkäymisiä on, lukija voi koko ajan uskoa, että joulun taika tekee tehtävänsä. Tämän jälkeen tuntuu ihan hyvältä jättää nämä tutuksi tulleet hahmot jatkamaan elämäänsä. Oikein sopiva päätös sarjalle siis. Ensi keväänä Kajannolta ilmestyykin uuden sarjan avaus, jota kyllä mielenkiinnolla odotan.

Tarpeeksi täydellistä

Veera Vaahtera: Tarpeeksi täydellistä

Tammi 2023

Veera Vaahterasta tuli ensimmäisten kirjojensa myötä yksi suosikkiviihdekirjailijoistani, mutta nämä uudemmat ovat olleet laadultaan vaihtelevampia eivätkä aina ole onnistuneet minua suuremmin viihdyttämään tai muutenkaan vieneet mennessään. Pieni skeptisyys on siis uuteen kirjaan tarttuessa aina läsnä, mutta ainakin toistaiseksi olen vielä halunnut uudet aina lukea.

Tarpeeksi täydellistä kertoo nelikymppisen Lauran perheen ja suvun joulunvietosta valmisteluineen. Sukua johtaa vahvatahtoisen matriarkan ottein Lauran mumma, jolla on vahva käsitys siitä, miten kaikki tulee järjestää perinnäistapojen mukaan. Samaan aikaan, kun Laura yrittää auttaa äitiään pystyttämään täydellisen joulun kulissit mumman makuun, yrittää hän pitää oman perheensä kulisseja pystyssä. He ovat nimittäin päättäneet aviomiehen toiveesta kokeilla avointa liittoa, johon Laura on tietyin reunaehdoin suostunut. Sääntö numero yksi on, että kukaan ei saisi tietää. Nyt mies haluaa kuitenkin tuoda naisystävänsä suvun yhteiseen joulunviettoon, mikä herättää Laurassa monenlaisia tunteita.

Kun parisuhteen kipupisteet, oman elämän mielekkyys ja ympäristön paineet liitetään monelle juhlista rakkaimpaan ja toisaalta stressaavimpaan eli jouluun, voi ilmassa aistia paineentuntua. Laura tuntee häpeää siitä, mitä heidän parisuhteessaan tapahtuu. Hän miettii asian julkitulon vaikutuksia työhönsä sekä sitä miten ihmiset suhtautuisivat uutiseen, mitä muut sanoisivat heidän avoimesta liitostaan tiukan perinteisessä lähipiirissä. Puolison joulunviettoehdotuksen pohtiminen saa Lauran pohtimaan paitsi omia toiveitaan, tunteitaan ja rajojaan myös puolison ja tämän naisystävän näkökulmia.

Avoin suhde on itselleni hyvin kaukainen ajatus, joten siinä mielessä kirjan aihepiiri ei oikein napannut. Luin kirjan kuitenkin loppuun, sillä ei tämä juonellisesti huono ollut ja muutenkin sopi joulun aikaan luettavaksi. Samalla tämä on ihan hyvä muistutus siitä, että kaiken ei tarvitse olla just prikulleen ollakseen tarpeeksi täydellistä. Jokaisella on vain yksi elämä eikä sitä pitäisi joutua elämään miettien mitä muut ajattelevat.

Löytöpalkkio

Beth O'Leary: Löytöpalkkio

WSOYn äänikirja 2023

lukijat Anssi Niemi ja Kati Tammensola

alkup. The Wake-Up Call, 2023

suom. Heli Naski

Beth O'Leary ehti jo nousta suosikkieni joukkoon, mutta viime keväänä kuuntelemani Törmäyskurssi ei vakuuttanut. Sen kaoottisuus oli kaikkea muuta kuin viihdyttävää ja rentouttavaa, joten olo oli aika epäluuloinen, kun aloin Löytöpalkkiota kuuntelemaan. Tästä pidin kuitenkin enemmän, vaikka ei tämäkään mielestäni O'Learyn ensimmäisten kirjojen tasolle yllä.

Saman hotellin vastaanottovirkailijoina työskentelevät Izzy ja Lucas eivät voi sietää toisiaan, mutta kun hotellin katto ja sen myötä asiakasmäärät romahtavat juuri ennen joulua, on heidän alettava puhaltaa yhteen hiileen työpaikkansa säilyttääkseen. Korjauskuluja ja menetettyjä toimintatuottoja paikatakseen omistajat pyytävät Izzyä ja Lucasia käymään läpi löytötavarahuoneen tavarat ja myymään niitä. Huoneesta löytyy myös viisi vihkisormusta, joiden omistajia he ryhtyvät jäljittämään.

Kun tulee tiukka paikka, Izzy ja Lucas pystyvät kyllä yhteistyöhön. Samaan aikaan Izzyn mieltä kaihertaa vuoden takaiset tapahtumat, sillä hän oli tunnustanut joulukortissa tunteensa Lucasia kohtaan, mutta mies ei koskaan saapunut kohtaamispaikalle ja silminnäkijöiden mukaan hän oli vieläpä nauranut kortille. Izzyä on haavoitettu sydänjuuria myöten, mutta hotelli on hänelle kuitenkin rakkaampi.

Juonellisesti Löytöpalkkio on aika ennalta-arvattava, mutta pidin kirjan miljööstä. Joulun taika toimii ja jouluun valmistautuva vanha hotelli oli katon romahtamisesta huolimatta viehättävä paikka. Izzyn ja Lucasin joulukoristeita koskevat kiistat huvittivat, samoin kuin heidän kinastelunsa muutenkin, sillä heidän välillään oli ilmiselvää kipinöintiä. Siitä sen sijaan en pitänyt, että yleisesti erästä työtoveria kutsuttiin Mandy-paraksi, koska hän joutui luovimaan taisteluparin vihanpidon keskellä. Izzyn ja Lucasin käytös ei tosielämässä todellakaan olisi ok työpaikalla, joten olisikohan aikuisten ihmisten opeteltava käyttäytymään eikä alkaa alentaa toisia moisilla lempinimillä? Mandy kun ei ole mikään reppana, vaan osaava ammattilainen.

Joulukirja: Ruukin salaisuus

Eva Frantz: Ruukin salaisuus

kuvittanut Elin Sandström

268 s., Kustantamo S&S 2021

alkup. Hemligheten i Helmersbruk, 2021

suom. Anu Koivunen

Tänä vuonna joulunpyhien kirjaksi valikoitui jännityskirjailija Eva Frantzin nuortenkirja Ruukin salaisuus, joka on jaettu 24 lukuun. Alunperin suunnittelin, että voisin lukea tätä joulukalenterin tyyppisesti, mutta säästin kuitenkin jouluksi koko kirjan.

Ruukin salaisuus sijoittuu pääosin 1970-luvulle. 12-vuotiaan Floran äiti on vuokrannut Helmerinkylästä mökin, jonne hän asettuu joulukuun ajaksi työskentelemään kirjaprojektinsa parissa. Floralle itsenäinen koulunkäynti maalla sopii, sillä hän ei oikein viihdy kerrostalokodissaan eikä hänellä ole edes ystäviä, joita kaivata.

Flora huomaa pian viihtyvänsä Helmerinkylässä paremmin kuin arvasikaan. Lasiruukin omistajaperheelle kuulunut vanha kartano, jonka mailla vuokramökki sijaitsee, vetää häntä puoleensa. Tyhjilleen jäänyt kartano tuntuu valinneen Floran pelastamaan sen purkutuomiolta, ja pala palalta Flora saa kuulla lisää vanhan ruukin ja omistajaperheen vaiheista. Tarinan mukaan perheellä oli sittemmin kadoksiin jäänyt aarre, jonka avulla kartano voitaisiin pelastaa. Jonkun on vain löydettävä se ensin. Kartano ei päästä mailleen ketä tahansa, sillä von Hiemsin taika tuntuu suojelevan tiluksia, mutta jostain syystä Flora tuntuu olevan tervetullut.

Ruukin salaisuus on mielestäni melkolailla täydellinen joulukirja. Siinä on arvoituksellisuutta ja jännitystä, joulun perinteitä, sukutarinaa ja mielikuvitusta kiehtova rapistuva kartanomiljöö. Pala palalta paljastuva sukupolvien taakse ulottuva tapahtumasarja on juuri sellainen, joka on omiaan vangitsemaan huomioni. Lukijalle siitä paljastetaan ensin hieman enemmän kuin itse päähenkilölle, mikä oli ehkä paikoitellen hämmentävää - jouduin muistuttamaan itseäni, että Flora ei vielä joistakin asioista tiedä - mutta samalla koukuttavaa. Sujuvalukuinen kiinnostava tarina kuroutuu lopussa nykyhetkiin asti, mikä sinetöi ruukin tarinan mielestäni hyvin.

Lumisisko

Maja Lunde: Lumisisko

188 s., S&S 2019

alkup. Snososteren 2018

suom. Katriina Huttunen

kuvitus: Lisa Aisato

 

On erittäin paljon mahdollista, että en olisi tullut lukeneeksi Maja Lunden ihastuttavaa Lumisiskoa ilman Instagramin kirjayhteisöä. Mitä lähemmäksi joulu tuli, sitä enemmän kuvavirrassa näkyi Lumisisko. Tarinaa kehuttiin, mutta suurta kiitosta sai myös Lisa Aisaton kuvitus. Lainasin kirjan vähän testimielessä, mutta jo ensimmäisen luvun jälkeen olin lumoutunut. Tulin imaistuksi todelliseen lukusukkulaan ja luinkin tämän kirjan lopulta kahdelta istumalta - olisin tosin voinut hyvin lukea tämän vaikka heti kerrallakin, sillä niin ihastuttava tarina tämä oli. Lumisisko on kirja, jonka mieluusti hankkisin niin omaan hyllyyni kuin siihen kirjastoon, jonka aion kummitytölleni kartuttaa.

 

Lumisisko kertoo jouluaattona 11 vuotta täyttävän Aaton perheestä, jonne joulu ei näytä saapuvan sinä vuonna lainkaan. Koristeet ovat laatikoissaan, koti hiljainen ja apea, vanhemmat ajatuksissaan ja pikkusiskokin kumman kesy versio tuittupäisestä itsestään. Aattokin on jo alkanut turtua siihen, että joulua ei heidän kotiinsa tule, mutta sitten eräällä lukuisista uimahallireissuistaan hän kohtaa puheliaan ja nauravaisen tytön, jonka kotona joulun tunnelma huokuu tuoksuissa, väreissä ja yleisessä tunnelmassa. Tytön innostus tarttuu Aattoonkin, joka alkaa herätä isosiskonsa menettämisen aiheuttamasta horroksesta.

 

Lumisisko on kertomus, jossa on todellista joulun taikaa. Taianomainen on myös kuvitus, jonka ääreen on ihana pysähtyä. Värit ovat niin kauniit ja kuvista todellakin välittyy tunteita ja sävyjä. Takakannessa sanotaan, että Lumisisko on kertomus "surusta, myötätunnosta, ystävyydestä ja rakkaudesta". Sitä se on, todella. Ihana kirja, johon haluan tulevina vuosina vielä palata. 

 

♠♠♠♠♠

Poika nimeltä Joulu

Matt Haig: Poika nimeltä Joulu

e-äänikirja, 4h 31 min.

Aula & Co 2017

alkup. A Boy Called Christmas 2015

suom. Sarianna Silvonen

lukija: Aku Laitinen

 

Lokakuu on loppusuoralla, joten nyt voi jo huoletta suunnata katseensa kohti joulua ja kirjoittaa ensimmäisestä joulukirjasta tälle syksyä. Kysyin taannoin muilta kirjabloggaajilta mitä jouluista romaania he suosittelisivat, jos joku olisi aikeissa lukea vain yhden jouluaiheisen kirjan (se joku olin minä, mutta olen jo huomannut, että tulen lukemaan useammankin...). Poika nimeltä Joulu nousi ehdotuksissa esiin, ja kun vielä bongasin sen Ellibsin e-kirjastosta, päädyin teoksen pariin.

 

Poika nimeltä Joulu sijoittuu Suomeen. Se kertoo Nikolas-nimisestä pojasta, jota vanhemmat ovat kutsuneet Jouluksi hänen syntymäpäivänsä vuoksi. Hänen perheensä on köyhä ja ainoat joululahjat, jotka Nikolas on koskaan saanut, on kelkka ja nauriista tehty nukke. Kun Nikolaksen isä saa yllättäen kuninkaan edusmieheltä tarjouksen lähteä retkueessa pohjoiseen etsimään todisteita tontuista, päättää isä jättää poikansa oman sisarensa hoiviin. Luvassa on muhkea palkkio, mutta isän paluu venyy. Lopulta Nikolaksen elämä alkaa olla niin ankeaa, että hän päättää lähteä etsimään isäänsä. Matkallaan poika nimeltä Joulu kohtaa seikkailuja, jännittäviä tilanteita ja isoja päätöksiä sekä oppii huomaamaan, että mikä tahansa voi olla mahdollista.

 

Mielestäni oli jännittävää, että Haig on sijoittanut tarinansa Suomeen, joulupukin kotimaahan. Sen alussa törmäsin yllättäviinkin yhtymäkohtiin Marko Leinon Joulutarinan kanssa, mutta sitten tarina lähti seuraamaan omaa raidettaan. Poika nimeltä Joulu on seikkailutarina, mutta se on myös herkkä kuvaus siitä, miten elämässään osattomuutta kokenut poika varttuu nuoreksi mieheksi, joka haluaa tehdä hyvää. 

 

Tarinassa vilisee tonttuja, jotka ovat hieman erilaisia kuin mitä minä olen tottunut ajattelemaan, keijuja ja poroja. Tonttujen kylä miljöönä ei ole niin kotoisa kuin aiemmissa tarinoissa kohtaamani kuvaukset joulupukin kylästä eivätkä kaikki hahmotkaan oikein tuntuneet "tutuilta", mutta pidin teoksesta kuitenkin. Tätä kuunnellessa tuli mieleen ne ihanat hetket viikonloppuaamuisin, kun saatoin jäädä tuntikausiksi sänkyyn lukemaan hyviä nuortenkirjoja. Tämäkin on nimittäin hyvä nuortenkirja, johon on kiva uppoutua.

 

♠♠♠♠

Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa

Miia Seppälä: Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa - Tee itse ihana joulu

kirjan kuvat: Marika Koskimäki-Ketelä

112 s., Moreeni 2017

 

Miia Seppälän uusi teos Kanelin tuoksua ja tähtinauhaa - Tee itse ihana joulu antaa oikein todella vinkkejä ihaniin jouluherkkuihin, koristeisiin ja lahjoihin. Kirja koostuu osioista, joissa vuorollaan käsitellään herkut, erilaisista materiaaleista tehtävät askartelut ja lopuksi vielä lahjavinkit. 

Seppälän askarteluvinkit ovat todella idearikkaita ja niissä käytetään kekseliäästi kodeista löytyviä materiaaleja, kuten appelsiininkuoria, joihin voi tehdä lamppuöljyn avulla kynttilän. Hauskoja ideoita oli mielestäni myös kuorista tehtävät ruusukkeet, linnuille tehtävät herkut ja erilaiset korttimallit. Herkkujen puoleltakin löytyy monta ideaa, kuten vaaleanpunaiset sokeripalat ja karamellilusikat. Erityisesti mieleeni jäi suklainen jäädyke, jota täytyy kyllä jossain vaiheessa testata. Kaiken kaikkiaan tästä kirjasta löytyvät ohjeet ovat helposti toteutettavissa ja selkeästi jäsenneltyjä.

Tästä kirjasta näkee, että Seppälä on jouluihminen, jolla ideoita piisaa. Ihana ajatus mielestäni on joulupäiväkirja, jonka kirjoittamisen Seppälä aloittaa hyvissä ajoin ennen joulua. Siihen kirjataan jouluvalmisteluita ja muita joulun alla tapahtuneita juttuja. Voin vain kuvitella kuinka hauska niitä on lukea vuosien jälkeen ja samalla palata johonkin tiettyyn, itselle ehkä hyvinkin merkitykselliseen jouluun.

Et ehkä enää tälle vuodelle kaipaa jouluista ideakirjaa, mutta tämä kirja kannattaa painaa mieleen ensi joulun varalle. Tästä löytyy uusia kivoja ideoita, jollaisia ainakaan minä en ole vielä muista joulukirjoista löytänyt, mikä varmastikin lisää mielenkiintoa tätä kirjaa kohtaan.

Oi ihana joulukuu

Outi Loimaranta & Marjo Koivumäki (kuvat): Oi ihana joulukuu

142 s., Otava 2017 (2009)

kannen suunnittelu: Tiia Javanainen

Oi ihana joulukuu on tunnelmallinen kirja luettavaksi jouluvalmistelujen keskellä. Siitä huokuu lämpöä ja kiireettömyyttä, joka kovin usein arjessa joulua rakentaessa meinaa jäädä taka-alalle: on kiire, kaupoissa on ruuhkaa, vaatehuone on siivoamatta, piparit paistamatta ja lahjat kääritään paketteihin aattoa edeltävänä yönä. Loimarannan kirja luo joulun tunnelmaa pala palalta. Siinä esitellään runsaan kuvituksen kera neljä erilaista joulukotia. Kirja on jaettu osioihin sen mukaan montako viikkoa on jouluun. Hauska idea mielestäni.

Koivumäen ottamissa kuvissa on lähes poikkeuksetta edustettuna ihana lumijoulu, jollaisen saaminen on nykyään enemmän arpapeliä kuin varmaa. Kuvien kautta sitä onkin mukava fiilistellä, jos verhojen takana ammottaa vain paljas maa. Meille tosin saatiin jo taas lunta, ja toivon sen kestävän edes aattoon. Vähän huonolta näyttää, sillä lämpötila näyttää jo nollaa.

Itse en saanut mitään erityisiä vinkkejä joulusisustukseen tai joulunviettoon tästä kirjasta, mutta luinkin tämän lähinnä joulunodottelukirjana, joka kuljetti minut jo aattoillan kiireettömyyteen. Nyt ei siis muuta kuin rennosti kohti joulua!

Satumainen joulu

Ilona Pietiläinen: Satumainen joulu - kauneimmat sisustukset ja herkullisimmat reseptit

189 s., Docendo 2017

 

Tutustuin viime joulun aikaan ensimmäisen kerran Ilona Pietiläisen joulukirjaan, joiden sarjaan joka vuosi ilmestyy uusi kirja. Pidin viime vuonna ilmestyneestä Kaunein joulu -kirjasta, vaikka sen sievät asetelmat eivät minun kodissani olleet tuolloin eivätkä ole nytkään toteutuskelpoisia: kissat kyllä pitävät huolen siitä, että kauniit asetelmat ovat tuossa tuokiossa vähemmän kauniita. Fiilistely on kuitenkin mukavaa, ja tämänkin kirjan kohdalla pääsin tunnelmoimaan joulua jo näin hyvissä ajoin.

 

Tuttuun tapaan Pietiläisen uudessa kirjassa on runsaasti ihania sisustusideoita, joissa keskitytään niin isoihin linjoihin kuin yksityiskohtiinkin. Ja voi kunpa jouluna olisi niin paljon lunta kuin kirjan kuvissa, sillä minulle se tuo enemmän joulufiilistä kuin kaikki koristeet yhteensä. Lunta odotellessa aion kuitenkin viritellä joulutunnelmaa ainakin herkkujen avulla. Yksi resepti, jota ehdottomasti haluan kokeilla, löytyy tästä kirjasta nimellä tuplafudget. 

 

Jos haluatte jo alkaa kutsumaan joulua kotiinne, kannattaa tutustua tähän kirjaan. Ideoita löytyy vaikka millä mitalla ja varmaan jokaiseen kotiin jotakin.

Pikku hiiren joulu

Riikka Jäntti: Pikku hiiren joulu

42 s., Tammi 2017

 

Ihana Pikku hiiri -sarja on saanut jatkoa! Ihastuin Hiiru-hiireen heti ensimmäisessä kirjassa pari vuotta sitten, joten täytyihän minun päästä lukemaan myös tämä uutukainen, jossa Hiiru odottaa kärsimättömästi joulua ja ahertaa jouluvalmisteluissa äitinsä kanssa.

 

Pikku hiiren joulu kertoo niistä asioista, joita varmsti monessa lapsiperheessä koetaan joulun alla: odotetaan koska saa avata kalenterin ensimmäisen luukun, leivotaan pipareita, hankitaan ja koristellaan kuusi ja odotetaan joulupukkia. Hiirunkin äiti joutuu välillä ojentamaan pikkuistaan, joka on välillä hyvin kärsimätön odotuksessaan. Kun Hiiru on salaa avannut joulukalenterista viimeisen luukun, ymmärtää äiti odotuksen käyneen Hiirulle ylivoimaiseksi.

 

Tässäkin Hiiru-kirjassa on aivan hurmaava ja lämminhenkinen kuvitus, josta välittyy kodin lämpö ja joulunajan hohto. Kuvituksen maltilliset yksityiskohdat päästävät fiilistelemään sen asian kanssa, että joulu ei ole pelkkää materiaa, vaan myös välittämistä ja yhdessäoloa. Erityisesti mieleeni jäi se, että Hiiru sai jouluna kolme lahjaa ja oli niin tyytyväinen niistä: nykyään kun lahjakasat kasvavat usein ihan hurjan korkeiksi. Hiirun joulusta kertova kirja on ihanan sympaattinen lisä sarjaan.

Heinähattu ja Vilttitossu rosvojahdissa & Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu rosvojahdissa

110 s., Tammi 2001, 3.p.

1.p. 1995

kuvitus: Markus Majaluoma

***

Sinikka ja Tiina Nopola: Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö

 77 s., Tammi 2017

kuvitus: Salla Savolainen

 

Olen juuri saanut luetuksi kaksi Heinähattu ja Vilttitossu -kirjaa, jotka ovat melkolailla erilaisia keskenään. Äkkiseltään näkyvin ero on kuvittajan vaihtuminen, mutta eroja on muitakin. Väkisinkin reilussa 20 vuodessa tyyli hieman vaihtuu, vaikka päähenkilöt pysyvätkin samoina. Kun näin eri-ikäiset kirjat lukee peräkkäin, huomaa selkeästi etenkin sen, miten uudemmasta kirjasta ei enää löydy samalla tavalla tasoja, jotka tekevät sarjasta aikuislukijallekin mieluisen. Se on mielestäni menetys.

 

Olen tainnut aikaisemminkin tuoda julki, että lapsena Heinähatut ja Vilttitossut tuntuivat melko työläiltä luettavilta. Varmasti nykyinen värikkäämpi ja runsaampi kuvitus puhuttelee lapsilukijaa enemmän kuin Markus Majaluoman kuvitus. Ikävää, että samaan pakettiin ei olla saatu sekä värikästä lapsia puhuttelevaa kuvitusta että aikuisille lukijoille suunnattuja tasoja, sillä tämä sarja olisi mielestäni oikein toimiva aikuisen ja lapsen yhteisiin lukuhetkiin. Lapsena olisin ehkä ollut toista mieltä, mutta nyt olen myös taipuvaisempi pitämään enemmän Majaluoman kuvituksesta.

 

Heinähatun ja Vilttitossun elämänpiiriä koskettaa yllättäen rikollisuus, kun heidän äitinsä Hanna pidätetään varkaudesta epäiltynä. Alibullenin neitien mailla on tehty arkeologisia kaivauksia ja eräänä yönä yksi löydöksistä varastetaan. Samana yönä Heinähattu ja Vilttitossu hiippailevat pihamaalla tarkoituksenaan tehdä omia tutkimuksia. Paikalla on myös Alibullenin neideillä väliaikaisesti asusteleva hankala lapsi Torsti Tattari, josta tulee Heinähatun asiapari rikoksen selvittämisessä - Vilttitossu on jo tärvellyt välinsä Torstiin. Neuvokkaiden lasten ansiosta vyyhti alkaa selvitä, mutta matkaan mahtuu jos jonkinlaisia syytöksiä, ammattirikollisuutta, jopa pienoinen parisuhdekriisi ja maineen menetystä ja puhdistusta. Heinähattu ja Vilttitossu rosvojahdissa oli melkoisen huvittavaa lukemista ja erityisesti nauratti Hannan ja Matin sanailu.

 

Heinähattu, Vilttitossu ja jouluvintiö on kirja, jonka kohdalla en voi olla kysymättä miksi se on tehty. Sarjassa on jo mielestäni paljon tunnelmallisempi ja sisältörikkaampi jouluinen teos Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä, joten minun on vaikea nähdä tämän kirjan funktiota. Eikö olisi parempi jättää ideat kierrättämättä? Minusta tuntuu muutenkin, että nämä uudemmat teokset osaltaan "rikkovat" sitä mitä aiemmista kirjoista on luettu. Osuuhan tämä tietysti mainiosti "markkinarakoon" ja löytyy varmasti monesta pukinkontista jouluna, mutta olisi mieluumin sitten otettu uusintapainos vanhasta kuin kirjoitettu uusi.

 

Joulun alla Vilttitossu pohtii saako hän tarpeeksi lahjoja. Hieman itsekäs ja lahjojen perään oleva Vilttitossu on kateellinen Heinähatulle, jota aina kehutaan. Vilttitossu tietää, että kiltit lapset saavat enemmän lahjoja kuin tuhmat, joten hän päättää ryhdistäytyä ja ryhtyy superkiltiksi. Ennen sitä hän tosin ehtii esittää orpolasta kadunkulmassa, jotta hän saisi joululahjoja häntä säälitteleviltä ohikulkijoilta. Heinähattu haistaa heti palaneenkäryä, mutta niin Hanna-äiti kuin Alibullenin neiditkin ovat ihastuksissaan Vilttitossun kilttiydestä. Jouluaattona tilanne kärjistyy, kun ekstrakilttinä ollut ja siivoamisessa auttanut Vilttitossu hoksaa, että Heinähattu saa yhtä paljon lahjoja kuin hänkin. Jouluvintiö pääsee valloilleen, mutta miten hänet pysäytetään? Tämäkin kirja oli ihan hauska lukuelämys, vaikka juoni tuntui jäävän heppoiseksi.

Let it snow

Let it snow - Kolme talvista rakkaustarinaa

kirjoittaneet Maureen Johnson: Jubilee Express (suom. Inka Parpola),

 John Green: Lumienkeli-ilmiö (suom. Helene Bützow) 

ja Lauren Myracle: Sikojen suojelupyhimys (suom. Kaisa Kattelus)

312 s., WSOY 2016

alkup. Let it snow, 2008

 

Let it snow sisältää kolme tarinaa, joiden aluksi kuvittelin olevan toisistaan irrallisia kertomuksia. Kun olin lukenut niistä ensimmäisen eli Jubilee Expressin ja aloittanut Lumienkeli-ilmiötä, tajusin kertomusten linkittyvän toisiinsa. Niissä esiintyvien hahmojen elämät sivuavat toisiaan ja tapahtuma-aika ja -paikka ovat samat kaikissa tarinoissa. Vaikka tarinoilla on eri kirjoittajat, on tämä teos mielestäni todella tasalaatuinen kokonaisuus eikä tyyli vaihtele kovinkaan paljon eri kirjoittajien välillä - Greenin tekstissä on tosin eniten huumoria. 

 

Jubilee Ecpress kertoo Jubilee-nimisestä tytöstä, jonka vanhemmat joutuvat kahakkaan joulun alla jahdatessaan keräilyharvinaisuuksiin kuuluvaa esinettä miniatyyrijoulukyläänsä varten. Jubilee päätetään lähettää junalla isovanhempiensa luokse, sillä vanhemmat joutuva viettämään joulupyhänsä telkien takana. Jubilee pakkaa turtana tavaransa, sillä hänen oli tarkoitus viettää joulua osittain poikaystävänsä kanssa. Kaikkien aikojen lumimyräkkä tekee tuloaan, kun Jubilee lähtee matkaan. Kesken kaiken junan matka katkeaa Gracetowniin lumikinosten vuoksi ja Jubilee hyppää koleasta junasta suunnaten läheiseen Waffle Houseen. Siellä hän tapaa jonkun, joka muuttaa hänen elämäänsä.

 

Lumienkeli-ilmiössä kolme ystävystä viettää jouluna rauhallista iltaa katsellen James Bond -elokuvia Tobinin kotona. Hänen vanhempansa ovat joutuneet lumimyrskyn saartamiksi työmatkallaan eivätkä pääse lentämään kotiin. Kesken illanvieton Waffle Housessa työskentelevä kaveri Keun soittaa ja pyytää Tobinia tulemaan paikalle niin pian kuin mahdollista: kahvila täyttyy chearleadereista, joiden juna on saarroksissa. Tobin riemastuu ajatuksesta heti, samoin JP, mutta Herttua (joka on tyttö) ei ole järin innoissaan. Kaverukset lähtevät kuitenkin auraamattomille kaduille Tobinin vanhempien autolla. Matkalle sattuu monta mutkaa ja lopuksi nähdään vielä todellinen kilpajuoksu, kun pari muutakin tyyppiä pyrkii kohti Waffle Housea eikä Keun työkavereineen aio päästää sisään enää kuin yhden porukan! Matka lumituiskussa avaa Tobinin silmät näkemään muutakin kuin huolellisesti ehostetun julkisivun.

 

Sikojen suojelupyhimyksessä Addie rypee itsesäälissä jouluna. Hän on mokannut suhteensa Jebiin eikä tämä ole saapunut jouluna Addien luokse, vaikka tämä on pyytänyt. Addien ystävät saapuvat lohduttamaan tätä, mutta kyllästyvät tämän itsekeskeisyyteen. Addie päättää näyttää ajattelevansa muitakin kuin itseään ja lupaa seuraavana päivänä työmatkallaan käydä hakemassa lemmikkieläinkaupasta Teganin teekuppipossun. Kiireinen päivä Starbucksin kassalla kuitenkin vie hänen huomionsa ja kun hän ryntää lopulta hakemaan possua, se on poissa. Addien on otettava kaikki keinot käyttöön saadakseen Gabriel-possun haltuunsa. Tapahtumat huipentuvat Starbucksiin, jonne saapunut Tobin tunnistaa Addien nimen ja kertoo tälle terveiset toiselta junamatkustajalta, jonka matka katkesi yhtä aikaa Jubileen kanssa.

 

Minä pidin eniten Jubilee Expressin tarinasta, vaikka en oikein osaakaan eriöidä miksi se oli mielestäni niin hyvä. Sen päähenkilöhahmot ainakin miellyttivät minua ja muutenkin tapahtumien kulku oli jotenkin mieluisa. Lumienkeli-ilmiössä taas on mielestäni eniten huumoria, mutta se taipuu välillä jo koheltamisen puolelle, mikä puolestaan hieman häiritsi minua. Sikojen suojelupyhimyksessä minua ärsytti Addien hahmon itsekeskeisyyden lisäksi myös hänen koko ajan kohtaamansa vaikeudet. Kaikissa tarinoissa kuitenkin oli jokin juju, joka sai minut lukemaan eteenpäin.

 

Tästä teoksesta on tekeillä elokuva ja sen pitäisi ilmestyä vielä  tämän vuoden aikana. Saattaa hyvinkin olla, että menen sen sitten katsomaan, sillä minua kiinnostaa nähdä miten tämä on valkokankaalle saatu siirrettyä. Mielestäni tämä teos on kokonaisuutena hyvin onnistunut kokonaisuus, jonka lukemista kyllä suosittelen. Vaikka Suomessa ainoastaan John Greenin nimi taitaa sanoa jotain, niin myös Johnson ja Myracle ovat Yhdysvalloissa tunnettuja kirjailijoita. Olisi kyllä mukavaa, jos heidänkin tuotantoaan alettaisiin suomentaa, sillä heillä tuntuu olevan sana hallussa.

 

♠♠♠♠

Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä

Annukka Kiuru: Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä

kuvitus: Sirkku Linnea

161 s., Minerva 2016

 

Tonttu Toljanteri ja joulupukin salainen tehtävä on niin sanottu joulukalenterikirja, josta löytyy tarina jokaiselle joulukuun päivälle aina aattoon asti. Pienenä pidin kovasti Ylellä esitetyistä Tonttu Toljanterin joulukalenteriohjelmista, joten ajattelin tutustua myös tähän kirjaan. Ehkä aika on kullannut muistot, mutta mielestäni tv-ohjelmat olivat jotenkin mukavampia. Viänästä tosin on helpompi kestää tässä kirjassa, sillä ohjelmissa en ole hänestä oikein pitänyt!

Tonttu Toljanteri on hieman kömpelö sisätonttu, jonka tehtäviin kuuluu mm. Tonttulaan saapuvien partiotonttujen kestitseminen ja lahjojen paketointi. Kovasti makealle perso Toljanteri auttaa mielellään myös keittiön puolella ja tahtoopa hän tarjota apuaan muuallakin aina tarpeen vaatiessa. Eräänä joulukuuna Toljanteri saa salaisen tehtävän tonttujen tonttuna, mutta kuinka tehtävä mahtaa sujua, kun kommelluksia syntyy ja tehtävän paljastuminen on lähellä monta kertaa? Oikeamielinen ja hyväsydäminen Toljanteri tapaa kuitenkin selviytyä asioista parhain päin. Tehtävänsä ohella Toljanteri ryhtyy etsimään syytä lahjakontin merkilliseen tyhjyyteen.

Tonttu Toljanterin ja muiden korvatunturilaisten jouluun valmistautumisen seuraaminen oli ihan kelpo luettavaa ja jatkokertomuksesta tuli mukavan jouluinen fiilis. Pidin kovasti Sirkku Linnean kuvituksesta, sillä se loihti eteeni kodikkaan ympäristön pehmein värein ja iloisin ilmein. Ei tarinaosuuksissakaan ole mitään vikaa, vaan jokaisen päivän tarina on sopivan vauhdikas ja jokaiseen päivään mahtuu hauskoja kommelluksia. Tarinat ovat mielestäni sopivan mittaisia pienemmällekin kuulijalle, sillä vaikka kuvitusta ei ole mitenkään runsaasti, pysyy mielenkiinto kuitenkin yllä. Mielestäni tämä kirja toimii mukavana vaihtoehtona television joulukalenterille, jos jonakin vuonna kalenteri ei satu miellyttämään, ja voipa tämä toimia vaikkapa suklaakalenterinkin korvaajana!

Emman makea joulu

Emma Iivanainen: Emman makea joulu - herkut, lahjat, koristeet

139 s., Docendo 2016

 

Tänä vuonna olen innokkaasti etsinyt uusia reseptejä testattavaksi ja joulupöytään leivottavaksi. Asian suhteen todellinen löytö on ollut Emma Iivanaisen kirja Emman makea joulu, josta olen testannut kahta reseptiä ja olen ihan myyty. Molemmat keksiohjeet nousivat välittömästi suosikkieni joukkoon ja muitakin ohjeita olisi tarkoitus testata jossain sopivassa kohdassa.

 

Emman makea joulu pitää sisällään monta ihanaa joulusta reseptiä, joista kelpaa kyllä valita kahvipöytään purtavaa tai lahjaksi pakattavaa herkkua. Ohjeita löytyy eri vaikeusasteisia ja itse skippasin heti ne, joissa pitäisi temperoida suklaata, sillä minulla ei ole siihen sopivia välineitä eli lähinnä lämpömittari uupuu. Kuitenkin monta sellaistakin ohjetta löytyy, jossa temperointia ei tarvita, joten ei hätää. Kirjasta löytyy ohjeita kekseihin, kakkuihin, jäätelöihin, makeisiin ja vaikka mihin. Minä olen testannut ohjeista Joulupukin cookiet ja Lumikeksit, joista etenkin nuo Joulupukin cookiet veivät kielen mennessään. Olen leiponut niitä jo useampaan otteeseen ja viimeksi tänään aamulla tein taas taikinan ja valmistin niitä ison purkillisen lahjaksi.

 

Mielestäni Emman makea joulu on inspiroiva kirja, joka varmasti ilahduttaa niin kokeneenpaa ja yksityiskohdilla hifistelevää kuin aloittelevaa tai pelkistetyistä ohjeista pitävää leipojaa. Olen varma, että tulen palaamaan tämän teoksen pariin yhä uudelleen, sillä kokeilemani pari ohjetta antoivat todella onnistumisen ilon ja leipomukset veivät kielen mennessään. Suosittelen tutustumaan tähän teokseen.

Joulutarina

Marko Leino: Joulutarina

8 cd-levyä, 7 h 30 min.

Gummerus 2007

lukija: Hannu-Pekka Björkman

Kuuntelin joulukuun alkupuolella Marko Leinon Joulutarinan äänikirjana. Tarina oli minulle jo valmiiksi tuttu samannimisestä elokuvasta, jonka olen nähnyt useasti, mutta kyllä tämä kirja jotenkin silti sykähdytti ja oikeastaan pidin tästä enemmän kuin elokuvasta. Asiaan saattaa vaikuttaa myös hyvä lukija, sillä elokuvassa Nikolasta näytellyt Hannu-Pekka Björkman tekee mielestäni onnistuneen suorituksen tämän kirjan lukijana.

Joulutarina kertoo Nikolas-nimisestä pojasta, jonka vanhemmat ja pikkusisar hukkuvat jouluna ja 6-vuotias poika jää orvoksi. Kalastajakylän perheet elävät niukkuudessa eikä kukaan uskalla ottaa Nikolasta kokonaan luokseen asumaan, sillä tulevaisuudennäkymät ovat epävarmat. Kyläläiset päättävät ottaa kukin perhe Nikolaksen vuodeksi luokseen, sillä kaikkien talous nyt jotenkin varmasti selviää vuodesta ylimääräisen ruokittavan suun kanssa. Nikolas muuttaa perheestä toiseen aina jouluna. Jo heti ensimmäisinä jouluinaan Nikolas haluaa muistaa häntä auttaneiden perheiden lapsia pienillä lahjoilla ja vähitellen lahjansaajia kertyy yhä enemmän ja enemmän. Nikolaksen tie vie kylän ulkopuolelle puuseppä-Iisakin talouteen, mutta hän ei silti unohda kyläläisiä. Lahjoista alkaa kehkeytyä perinne, joka elää yhä tänäkin vuonna. Joulutarina kertoo oman kuvauksensa siitä miten lahjaperinne syntyi.

Minä pidin tästä kirjasta todella paljon, sillä siinä on paljon koskettavia asioita. Tarina tuli minua lähemmäs näin kirjana kuin elokuvana ja herätti aikaisempaan verrattuna uusia ajatuksia ja hyvinkin erilaisia mietteitä. Aloin miettimään esimerkiksi sitä, että eipä tainneet aikuiset ajatella millainen juurettomuuden tunne lapselle voi moisesta kiertolaiselämästä kehkeytyä. Samalla kuitenkin ajattelin sitäkin, että tarinassa aina uusi perhe avasi orpopojalle ovensa juuri jouluna, siis hyväntahdon juhlan aikaan. Nikolaksesta kehkeytyi pyyteetön ja vilpitön ihminen, ja tarinan mukaan hän on mies, jonka koko maailma tuntee: joulupukki.

Mielestäni Leinon luoma tarina on monisyisempi kuin alunperin osaisi ajatella, sillä se herättää pohtimaan monia asioita ja miettimään joulun sanomaa tältä "kansanomaisemmalta" kannalta hieman uudelleen. Siinä missä Leino esittelee joulupukin tarinan ja luo kiinnostavan sadun, hän esittelee myös palan suomalaista historiaa ja sen todellisuutta kalastajakylän silmin. Mielestäni tämä teos on oikein sopivaa luettavaa aikuisellekin lukijalle, mutta kyllä tästä omansa osaa ammentaa myös lapset ja nuoret, jotka tämän teoksen varsinaista kohderyhmää ovat.