Härkönen, Anna-Leena: Jos joku kysyis multa: lauluja
55 s., Otava 1991
Härkösellä on taito luoda sykähdyttäviä tekstejä, hän osaa kirjoittaa vakavasti ja hauskasti. Tämä teos on mielestäni näiden kahden ääripään rajamailla. Lauluissa on huumorinpilkahduksia, vaikka aihe olisikin vakavampi. Teoksen lyriikat kertovat "rakkaudesta, läheisyydestä, yksinäisyydestä, ikävästä", kuten takakannessa sanotaan.
Lyriikat ovat loppusoinnullisia ja niitä on helppo lukea, koska niissä ei ole laululyriikoille ominaista kertosäkeiden toistoa. Laulut kertovat tarinaa, useimmissa niistä on eteenpäin kuljettava juoni. Ne ovat myös hyvin suorasukaisia, ne kertovat asiat niin kuin ne ovat eivätkä verhoudu perinteiseen runokuvallisuuteen. Laulujen henkilöt tuntevat avoimesti, he vihaavat tai rakastavat.
Oma suosikkini teoksen lyriikoista on "Vaimon laulu", minusta siinä on parasta rytmiä ja sanomaa. Mielestäni siitä välittyy parhaiten tekstin tunne. Oli myös mielenkiintoista lukea Häräntappoaseen teatteriesityksiä varten tehtyjä lauluja, jotka löytyvät omasta osiostaan teoksesta. Niistä pystyi helposti tunnistamaan Häräntappoaseen tunnelmia ja henkilöhahmoja.
♠♠♠
Hei sulla on mahtava blogi! oon saanu tosi moneen kouluhommaan täältä apua, kun ei oikeen tiedä mitä kirjottaa tai juoni ei jääny kunnolla päähän nii tää auttaa ja pelastaa päivän!:)
VastaaPoistaKiitos, on kiva kuulla, että blogistani pidetään. :) On hienoa, jos kirjoitukseni antavat ajattelemisen aihetta koulujuttuja varten: vähän turhan usein unohdetaan se, että jotkut todella lukevat kirjat ja on vain vaikea aluksi kaivaa omia ajatuksia esiin ja että blogien käyttäminen tehtävän tekemisen tukena ei aina välttämättä ole kopiointia tai ajatusten "varastamista" (ymmärsin että ainakaan sinun tapauksessasi ei ole kyse kopioinnista tai muusta:). Itse yritän aina jättää juonen paljastamatta, vaikka sitä valotankin lähinnä periaatteella "tämä ei paljasta enempää kuin takakansi". Toivottavasti seuraat blogiani jatkossakin. :)
Poista