Se on moro, osa 3
Otava 2025
kansi: Mirella Mäkilä
Seuraavana Tampere ja Tampereella rempallaan -kirjoista tuttu Roosa Saaristo tarjoaa jälleen lukijoille hulvatonta tilannekomiikkaa ja äkkivääriä ratkaisuja. Urakehitys on vienyt hänet porafirman pääkonttorille ja vaikka perintötalo Petsamosta ei osunutkaan kohdalle, saa Roosa asua väliaikaisesti talon ullakkohuoneessa. Aikuispisteitä on siis alkanut kertyä!
Parisuhde Laurin kanssa ei sen sijaan etene ihan niin kuin Roosa aikuiselta parisuhteelta toivoisi. Miehellä vaikuttaa olevan jotakin salattavaa. Kun Roosan järjestämä yllätys menee kauhealla tavalla mönkään, on helppo tarttua Sirkun ehdotukseen ja tempautua mukaan kenties maailman vähiten rentouttavalle rantalomalle.
Olen tykännyt kaikista tämän sarjan kirjoista, mutta tässä kolmannessa osassa päästään taas lähemmäs ekan osan tunnelmaa. Edellisessä osassa oli enemmän kaikenlaisia vastoinkäymisiä, mutta nyt Roosa tuntuu olevan taas jotenkin enemmän asioiden päällä ja valmiina selviytymään mistä vaan.
Roosa on mielestäni ylipäätään siinä mielessä oivallinen hahmo, että hän on niin inhimillinen. Elämässä tulee joskus tehtyä asioita, jotka saattavat myöhemmin kaduttaa, eikä Roosa ole siinä poikkeus. Hän ei ole täydellinen ja virheetön sankaritar, mutta oman elämänsä inhimillinen tähti kylläkin. Mielestäni tuo piirre kirkastuu tämän kirjan myötä entisestään.
Jälkisanoissa Mäkilä avaa mahdollisuuden sarjan jatkumiselle, vaikka alun perin tästä oli tarkoitus tulla trilogia. Toivottavasti jatkoa seuraa, sillä vielä jäi paljon sellaista, mistä mielelläni lukisin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.