Härkönen, Anna-Leena: Akvaariorakkautta190 s., Otava 1990
Huomasin kirjallisuusvihkoani selatessani, että minulta oli jäänyt lukematta Härkösen Akvaariorakkautta, kaikki muut romaanit olinkin jo lukenut. Olen pitänyt kovasti kaikista hänen teoksistaan (paitsi Sotilaan tarinasta), eikä tämäkään ollut pettymys. Osallistun tällä kirjalla myös Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen.
Akvaariorakkautta kertoo 23-vuotiaasta Saarasta, jolla on enemmän tai vähemmän suunta hukassa. Hän työskentelee tarjoilijana Rossossa ja on viimein päättänyt pyrkiä yliopistoon. Saara tapaa Jounin, rakastuu ja heille kehkeytyy suhde.
Saaran mielestä Jouni on kaikin puolin täydellinen mies, mitä nyt hampaat ovat liian pienet. Kuitenkaan Saara ei osaa rentoutua ja antaa mennä, ja pian parin välillä alkaakin tökkiä: seksi ei suju. Saaralla on omia fantasioita seksuaalisesta dominoinnista ja kivusta, ja hän odottaa seksiltä jotain mitä Jouni ei pysty tarjoamaan.
Oikeastaan voisi sanoa, että koko kirja käsittelee seksiä. Tai oikeastaan se kuvastaa Saaran tuntemuksia seksin kautta. Teos kuvaa nuoren naisen itsetutkiskelua odotusten ja olettamusten viidakossa; Saara ei pysty hyväksymään itseään sellaisena kuin on, ja pyrkii seksin kautta olemaan jotain mitä ei ole tai mitä kuvittelee oikeaksi.
Kielellisesti tämä teos on yhtä onnistunut kuin Härkösen muutkin romaanit, kuvailu on humoristista ja ironistakin. Härkösellä on todellakin taito laittaa sanat paikalleen. Mutta jotenkin tässä rupesi kuitenkin vaivaamaan liian raskas seksuaalissävytteisyys. Tietysti se on olennaista koko tarinan kannalta, mutta itse koin sen jotenkin tukehduttavaksi: Saara vaatii Jounilta paljon ja päinvastoin, ja he riitelevät usein aiheesta. Päähenkilön pää on vain täynnä seksiä. Toisaalta se kuitenkin vain kuvastaa sitä, miten hukassa ja epävarma Saara on. Härkösen voi siis sanoa onnistuneen tunnelman luomisessa, jos lukija pystyy tajuamaan päähenkilön tuntemukset ja itsekin ehkä jopa tuntemaan niiden pohjalta jotain.
Akvaariorakkautta kertoo 23-vuotiaasta Saarasta, jolla on enemmän tai vähemmän suunta hukassa. Hän työskentelee tarjoilijana Rossossa ja on viimein päättänyt pyrkiä yliopistoon. Saara tapaa Jounin, rakastuu ja heille kehkeytyy suhde.
Saaran mielestä Jouni on kaikin puolin täydellinen mies, mitä nyt hampaat ovat liian pienet. Kuitenkaan Saara ei osaa rentoutua ja antaa mennä, ja pian parin välillä alkaakin tökkiä: seksi ei suju. Saaralla on omia fantasioita seksuaalisesta dominoinnista ja kivusta, ja hän odottaa seksiltä jotain mitä Jouni ei pysty tarjoamaan.
Oikeastaan voisi sanoa, että koko kirja käsittelee seksiä. Tai oikeastaan se kuvastaa Saaran tuntemuksia seksin kautta. Teos kuvaa nuoren naisen itsetutkiskelua odotusten ja olettamusten viidakossa; Saara ei pysty hyväksymään itseään sellaisena kuin on, ja pyrkii seksin kautta olemaan jotain mitä ei ole tai mitä kuvittelee oikeaksi.
Kielellisesti tämä teos on yhtä onnistunut kuin Härkösen muutkin romaanit, kuvailu on humoristista ja ironistakin. Härkösellä on todellakin taito laittaa sanat paikalleen. Mutta jotenkin tässä rupesi kuitenkin vaivaamaan liian raskas seksuaalissävytteisyys. Tietysti se on olennaista koko tarinan kannalta, mutta itse koin sen jotenkin tukehduttavaksi: Saara vaatii Jounilta paljon ja päinvastoin, ja he riitelevät usein aiheesta. Päähenkilön pää on vain täynnä seksiä. Toisaalta se kuitenkin vain kuvastaa sitä, miten hukassa ja epävarma Saara on. Härkösen voi siis sanoa onnistuneen tunnelman luomisessa, jos lukija pystyy tajuamaan päähenkilön tuntemukset ja itsekin ehkä jopa tuntemaan niiden pohjalta jotain.
♠♠♠½
Miten mä oon missannu tän! Pitääkin lukasta sitte keväällä. :) Ihan jo siks että tää on Härkösen!
VastaaPoistaMäki olin ihan ihmeissäni, että miten olin kans missannu tän. Leffan olin joskus nähny tv:stä, mutten muistanu siitä kyllä oikeestaan mitää muuta ku sinisen mariskoolin, jossa oli sokeria. :D
Poista