Orwell, George: Eläinten vallankumous126 s., WSOY 1973, 5. painos
suom. Panu Pekkanen
alkup. Animal Farm, 1945
Aloitin tämän teoksen lukemisen hieman ristiriitaisin tuntein: blogeissa olen nähnyt tätä kehuttavan, kirjallisuushistoriat mainitsevat sen merkittäväksi ja entiset lukiokaverini inhosivat tätä. Heidän mielestään se oli outo ja huono. Lukiessani tajusin heti yhden asian; sen, että ainakaan huono tämä teos ei ole.
Eläinten vallankumous kertoo Kartano -nimisestä maatilasta, jolla eläimet toteuttavat vallankumouksen kyllästyttyään sortoonsa ja ajavat isäntäpari Jonesit pois. Tilan nimeksi tulee Eläintila ja eläimet laativat pelisäännöt tilalle. Asiat alkavat kuitenkin luisua pois raiteiltaan, kun yksi sioista, Napoleon, ottaa vallan itselleen ja ajaa häntä vastustaneen Lumipallo -sian pois.
Eläimet tekevät kovasti töitä ja vain muutama heistä kyseenalaistaa sen, mitä Napoleon on sanonut. Loppujen lopuksi asiat luisuvat siihen pisteeseen, että siat ilmoittavat olevansa "tasa-arvoisempia kuin muut eläimet" ja näin he saavat itselleen etuja. He asuvat päärakennuksessa, syövät eniten ja tekevät vähiten työtä. Kukaan ei kuitenkaan tohdi nousta heitä vastaan, kun lopulta tajuavat mistä on kyse: muuten heidät teurastettaisiin.
Eläinten vallankumous ei ole kertomus eläinten kokemasta vääryydestä, niin kuin kaverini sen ilmeisesti silloin käsittivät. Kysehän on satiirista, joka kertoo Venäjän vallankumouksesta ja kommunismista osuvalla ja mainiolla tavalla. Tämä on oivallisesti kirjoitettu teos, jolla on suora piikki ja se osuu. Pidin kirjasta paljon, ja eläinten näkökulmasta kerrottuna teos sai uusia ulottuvuuksia. Teos ei varsinaisesti ole hauska, mutta kuitenkin ehkä voisi sanoa kepeä. Teos kuvaa sitä, mihin vallan vääriin käsiin joutuminen ja sen väärinkäyttö voi pahimmillaan johtaa.
Toisaalta ei ole oikein sanoa, että tulkinta eläinten kokemasta vääryydestä olisi virheellinen, sillä minunkin eläintenystävän sydämessä se herätti voimakkaita tuntemuksia eläimiin kohdistuvista vääryyksistä. Orwellin ajatus teosta tehdessä on kuitenkin ollut kuvastaa omaa ideologista pettymystään.
Eläinten vallankumous kertoo Kartano -nimisestä maatilasta, jolla eläimet toteuttavat vallankumouksen kyllästyttyään sortoonsa ja ajavat isäntäpari Jonesit pois. Tilan nimeksi tulee Eläintila ja eläimet laativat pelisäännöt tilalle. Asiat alkavat kuitenkin luisua pois raiteiltaan, kun yksi sioista, Napoleon, ottaa vallan itselleen ja ajaa häntä vastustaneen Lumipallo -sian pois.
Eläimet tekevät kovasti töitä ja vain muutama heistä kyseenalaistaa sen, mitä Napoleon on sanonut. Loppujen lopuksi asiat luisuvat siihen pisteeseen, että siat ilmoittavat olevansa "tasa-arvoisempia kuin muut eläimet" ja näin he saavat itselleen etuja. He asuvat päärakennuksessa, syövät eniten ja tekevät vähiten työtä. Kukaan ei kuitenkaan tohdi nousta heitä vastaan, kun lopulta tajuavat mistä on kyse: muuten heidät teurastettaisiin.
Eläinten vallankumous ei ole kertomus eläinten kokemasta vääryydestä, niin kuin kaverini sen ilmeisesti silloin käsittivät. Kysehän on satiirista, joka kertoo Venäjän vallankumouksesta ja kommunismista osuvalla ja mainiolla tavalla. Tämä on oivallisesti kirjoitettu teos, jolla on suora piikki ja se osuu. Pidin kirjasta paljon, ja eläinten näkökulmasta kerrottuna teos sai uusia ulottuvuuksia. Teos ei varsinaisesti ole hauska, mutta kuitenkin ehkä voisi sanoa kepeä. Teos kuvaa sitä, mihin vallan vääriin käsiin joutuminen ja sen väärinkäyttö voi pahimmillaan johtaa.
Toisaalta ei ole oikein sanoa, että tulkinta eläinten kokemasta vääryydestä olisi virheellinen, sillä minunkin eläintenystävän sydämessä se herätti voimakkaita tuntemuksia eläimiin kohdistuvista vääryyksistä. Orwellin ajatus teosta tehdessä on kuitenkin ollut kuvastaa omaa ideologista pettymystään.
♠♠♠½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.