Anna-Mari Kaskinen: Lepoa ja voimaa - Runoja rauhallisiin hetkiin
kuvitus Minna Immonen
46 s., Kirjapaja 2012
Anna-Mari Kaskisesta on vähitellen kehkeytynyt suosikkirunoilijani, jonka jokaisesta kokoelmasta olen aina löytänyt jonkin erityisen sykähdyttävän ja puhuttelevan runon. Lainasin heinäkuussa töiden loputtua vinon pinon Kaskisen runoteoksia, sillä kyseisessä kirjastossa on todella hyvä valikoima Kaskisen teoksia. Nyt lukuvuoroon pääsi Lepoa ja voimaa, josta ajattelin ehkä löytäväni syksyksi "tunnusrunon", sillä kiireinen syksyni ei paljon sijaa levolle anna. Hämmästyksekseni ja pettymyksekseni mikään tämän kokoelman runoista ei erityisesti puhutellut minua.
Lepoa ja voimaa -kokoelmassa on oikeastaan koko ajan jotenkin hengellinen tunnelma, mikä on kyllä Kaskiselle tyypillistä. Muissa teoksissa tuo hengellisyys ja eräänlainen hartaus ei tule kuitenkaan esiin samalla tavalla kuin tässä teoksessa, onneksi. Nyt minusta nämä kaksi asiaa jotenkin tekivät tästä liian aatteellisen, jos näin voi sanoa. Tunnelma on myös jotenkin haikea ja kaipaava, jotain muuta kuin kuvittelin. Ehkä kuvittelin, että kokoelmassa olisi jotenkin "hoivaavia" runoja tai sellaisia voimaa valavia, mutta olin väärässä.
Vaikka runojen aiheet ja vivahteet eivät tällä kertaa minua erityisesti puhutelleet, pidin kuitenkin Kaskisen runojen mitasta. Runot ovat soljuvia, loppusointuisia ja rimmaavia. Minna Immosen luoma kuvitus on kaunis, ja mielestäni tässä teoksessa se paras asia. Moni kuva on sellainen, että sitä ihan mielikseen pysähtyy katselemaan. Niissä oleva tunnelma on arkisempi kuin runoissa, ja tässä tapauksessa proosallisuus on oikein hyvä asia.
♠♠
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.