Bobin joulu

James Bowen: Bobin joulu

159 s., WSOY 2016

alkup. A Gift from Bob, 2014

suom. Kimmo Paukku

 

Katukatti Bob hurmaa jälleen uudessa kirjassaan, joka kuvaa Bobin ja omistajansa Jamesin vaiheita joulun aikaan vuonna 2010. Oikeastaan en ole kyllä varma pitäisikö sanoa, että tälle teokselle sopisi paremmin nimeksi "Jamesin joulu", sillä melko paljon tässä kerrataan Jamesin aikaisempia vaiheita ja sitä miten joulu ei ennen Bobia merkinnyt hänelle juuri mitään. Bob toki saa roolinsa, mutta olisin itse ehkä kaivannut enemmän kuvauksia Bobin joulunvietosta ja vaikka useamman vuoden ajalta: mitkä ovat heidän joulutraditionsa, mitä Bob on puuhaillut muina jouluina ja niin edelleen.

 

Vuoden 2010 joulu valikoitui tämän teoksen keskiöön varmastikin siksi, että Jamesin terveyden reistailusta ja jatkuvasta rahattomuudesta huolimatta joulutunnelma tavoitti sekä isännän että kissan. Yhdessä James ja Bob kulkivat Lontoon kaduilla kauppaamassa lehtiä ja soittamassa joululauluja. Tuolloin James huomasi kuinka moni todella välitti hänestä ja etenkin Bobista, jolle tuotiin jos jonkinmoista lahjaa. Yksi hurmaavimmista lahjoista lienee pieni tonttupuku, johon Bob sonnustautui joulunalusaikaan lehtienmyyntikeikoille.

 

Bob on syy, miksi entinen huumeriippuvainen James jaksaa pysytellä kuivilla ja luovia eteenpäin. Tässä kirjassa osoitetaan jälleen kerran ystävyyden voima, sillä se todella voi muuttaa koko elämän ja samalla tuoda tullessaan uutta näkökulmaa vaikka sitten joulunpyhiin. Joulu merkitsee monille paitsi hyvän tahdon juhlaa myös perhejuhlaa, ja Bobin lyöttäydyttyä Jamesin seuraan he kumpikin saivat perheen, jonka parissa viettää joulua. Jos joku väittää, että kissa ei muka kiinny omistajaansa, voi vasta-argumentiksi tarpeen vaatiessa tarjota Bobin ja Jamesin kiinteää ystävyyssuhdetta!

 

Bob on mainio kissa ja hänen tempauksistaan on mukava lukea, mutta toisaalta en koe nyt lukeneeni mitään erityisen ihmeellistä. Kaksikon yhteisen taipaleen alkuun on päästy tutustumaan jo aikaisemmissa kirjoissa samoin kuin toiseen suuren elämänmuutoksen aikaan, jolloin James pääsi solmimaan kustannussopimuksen Bobista kertovasta kirjasta, joten tämä teos tuntui osittain taas vanhan kertaamiselta. En kuitenkaan koe, että lukuaikani olisi mennyt hukkaan, mutta eivät odotukseni nyt ihan täyttyneetkään. Ja kyllä minua ärsyttää edelleen se, että kirjassa puhutaan Bobista jatkuvasti menneessä aikamuodossa, vaikka kissa tiettävästi on edelleenkin elossa.

 

♠♠♠