Anna Rimpelä: Pitkään meni ihan hyvin
e-äänikirja, 6h 29 min., Otava 2018
lukija: Erja Manto
Löydettyäni e-äänikirjat on äänikirjavalikoimani kasvanut valtavasti ja olen innostunut lainaamaan sellaistakin, jota en kirjana olisi lukenut. Yksi sellainen teos on Anna Rimpelän esikoisteos Pitkään meni ihan hyvin, joka kertoo iäkkäästä rollaattorimummo Aino Ritarista, joka sählää vähän kaikkea ja vetää nopeita johtopäätöksiä. Odotin huumorintäyteistä teosta, mutta ainakaan minulle tämän kirjan huumori ei auennut.
Aino Ritari on aloittelemassa kuolemaanvalmistautumisprojektia, jotta hän pääsisi tutuksi kuoleman kanssa eikä sitten tuntuisi niin oudolta, kun kuolema koittaa - hänen tai jonkun muun. Niinpä Aino hankkii marsun, jonka kuolemaa alkaa odottaa, ja tekee arkkutilauksen itselleen. Kuviot sotkeentuvat, kun naapurustossa tapahtuu kaikkea kuohuttavaa: naapuri menehtyy, uusi ihminen muuttaa tämän asuntoon ja postiluukusta kolahtaa kirje, jossa on senegalilaisen nuorukaisen kuva. Aino seuraa naapuruston tekemisiä tiiviisti, mutta alkaa samalla valmistautua tulevan aviomiehensä - senegalilaisen heimopäällikön - saapumiseen. Syntyy kaikenlaisia kommelluksia, kun Aino ryhtyy laittamaan elämäänsä uusiksi.
Teoksen kuvauksessa sanotaan, että se repii huumoria esiin sieltä missä sitä ei mielellään saisi olla. Teoksen huumori todella tasapainoilee hyvän maun rajalla ja minun täytyy sanoa, että eipä juuri naurattanut. Teos tuntuu ihan hyväntahtoiselta, mutta se vaan vedetään niin kertakaikkiaan överiksi, että Ainosta tulee jopa hieman surullinenkin hahmo. Lisäksi minua tuskastutti jatkuvat väärinymmärrykset ja se miten mikään asia ei tuntunut menevän tavalliseen tapaan. En viihtynyt.
♠♠
Mulla on tämä just kuuntelussa. Alussa nauratti, mutta Afrikka-aiheiset jutut laittavat puntaroimaan, annanko kirjalle yhden vai kaksi tähteä. Huumori on vaikea laji, mutta osa tämän kirjan huumorista on sellaista, että ek ymmärrä, miksi se on julkaistu. Harmittaa.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, en kaikilta osin ymmärrä miten tämä kirja on julkaistu tällaisenaan. Minä annoin kaksi tähteä, koska tarina oli sujuvasti kirjoitettu ja alussa sisältökin vaikutti ihan hyvältä.
PoistaMinuun tämä kolahti. Myös vanhuus on asia josta hyvinkin saa irti varsin absurdia huumoria. Näihin hahmoihin on yhdistetty niin monta tunnistettavaa arkityyppiä, että sai nauraa vedet silmissä. Vanhuus on elämänvaihe, ja vanhukset vain ihmisiä. Elämästä ei kukaan säily hengissä tai häpsähtämättä joten sille on parempi nauraa kuin itkeä.
VastaaPoistaOn totta, että hahmoissa on tunnistettavia arkkityyppejä, mutta minun huumoriini tämä ei osunut ja uponnut. Tuntui pikemminkin loukkaavalta se miten teoksen vanhukset oli esitelty enemmän tai vähemmän höpsähtäneinä hölmöläisinä. Makuja on kuitenkin monia ja onkin kiva kuulla, että sinä koit tämän kirjan toisin. Kuten Ranganathanin laeissakin todetaan, jokaiselle lukijalle pitäisi löytää kirja ja jokaiselle kirjalle lukija. :)
Poista