Rupi Kaur: Aurinko ja hänen kukkansa
255 s., Sammakko 2018
alkup. the sun and her flowers, 2017
suom. Kreetta Lahtinen
Rupi Kaurin toinen runoteos Aurinko ja hänen kukkansa on ollut minulla lainassa keväästä asti. Kuvastakin voi ehkä päätellä, että olin kesällä jo vakaissa lukuaikeissa, mutta sitten se taas vain jäi. Nyt marraskuun pimeydessä olen kaivannut aurinkoa ja lukenut Rupi Kauria.
Minulle Aurinko ja hänen kukkansa oli puhutteleva teos. Pidin erityisesti teoksen rakenteesta, jossa teos on jaettu viiteen osioon: lakastuminen, kaatuminen, juurtuminen, kasvaminen ja kukkiminen. Kaikki nämä kukkasten elämänkiertoon liittyvä symboliikka kuvaa runojen aihepiirejä eli surua, itsensä laiminlyöntiä ja lopulta arvostamista. Teoksista heijastuu tuskaa, masennusta ja otteen menettämistä, mutta myös uutta heräämistä ja onnen löytämistä. Teoksesta rakentuu eräänlainen kasvutarina, ehkä toisaalta myös selviytymistarina, josta pidin.
En yleensä erityisesti pidä moderneista runoista, joita Aurinko ja hänen kukkansakin edustaa. Rupi Kaur osoittautui kuitenkin niin taitavaksi sanankäyttäjäksi, kiitos myös suomentajalle!, että näistä ei voinut olla pitämättä. Oikeastaan lukiessa huomio ei edes kiinnity runomittaan, sillä sanat ja sisältö soljuvat niin hienosti. Etenkin lakastuminen-osion runoissa oli mielestäni jotain sykähdyttävää, joka imaisi mukaansa, mutta tämä on myös kokonaisuutena todella hieno teos. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.