Joanne Harris: Pieni suklaapuoti
Suklaapuoti 1
413 s., Otava 1999
alkup. Chocolat, 1999
suom. Arja Gothoni
kansi: Katja Alanen
Lukupiirimme jäi joulutauolle suklaantuoksuisissa tunnelmissa, sillä vuoden viimeisessä kokoontumisessa keskustelimme Joanne Harrisin läpimurtoteoksesta Pieni suklaapuoti, tietysti suklaata syöden.
Olen lukenut tämän teoksen aikaisemminkin, joskus yli 10 vuotta sitten eli jo ennen blogiaikaa. Silloin mieleeni jäi, että elokuva oli jotenkin parempi. Aika näyttää tehneen teokselle hyvää, sillä nyt taidan olla toista mieltä.
Vianne Rocher saapuu tuulen kuljettamana pieneen ranskalaiseen kylään tyttärensä Anoukin kanssa. Kiertolaisen elämään tottunut, vahvasti ennusmerkkeihin ja arjen taikuuteen luottava Vianne perustaa kylään suklaapuodin, jonka vastaanotto on ristiriitainen. Ankaran katolisessa kylässä paaston aikaan toimiva heikkouteen houkutteleva suklaapuoti herättää pahennusta, mutta on myös niitä, jotka löytävät suklaapuodista elämäänsä sitä lämpöä ja inhimillisyyttä, jota ovat niin kovasti kaivanneet.
Lukupiirissä yleinen mielipide oli, että tämä oli ihan mukavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa. Yllättävän paljon tästä löytyi keskusteltavaa, vaikka etukäteen olin ajatellut, että onko tämä liian kevyt lukupiirikirjaksi. Hahmojen väliset ristiriidat, suklaapuodin ja kirkon vastakkainasettelu ja miljöö pyörivät keskustelun keskiössä. Joku totesi hyvin, että suklaapuodin puitteet pehmensivät tarinaa paljon. Se on epäilemättä totta, sillä esimerkiksi Muscatien avioliitto ja jokilaivojen väkeä kohtaan kohdennettu epäluulo ja viha olisivat ilman lohdullista suklaapuotia ja sen inhimillistä omistajatarta olleet aika tavalla ankeampaa luettavaa. Olimme myös yhteisesti hyvin vaikuttuneita siitä, miten hienosti Harris saa välitettyä tuoksu- ja makuaistimukset lukijalleen.
Minulle jäi nyt lukemisen jälkeen sellainen olo, että haluan lukea myös tämän jatko-osat. Sitä en tiedä milloin se aika koittaa, mutta kyllä tästä sellainen kipinä jäi. Karamellikengät kuulostaa ainakin houkuttelevalta nimeltä!
Onpa kiinnostava kirja lukupiirikirjana. Kiva lukea tällainen hyvänmielen kirja ennen joulua.
VastaaPoistaMinäkin ajattelin, että tämä on juuri oikeanlainen kirja luettavaksi joulun lähestyessä :)
PoistaTämä on herkullinen kirja! Kun luin sen ensimmäisen kerran joskus todella kauan sitten, tykästyin valtavasti. Muistaakseni minulla ei vain sattunut olemaan suklaata kotona silloin, ja melkoista suklaanhimoahan kirja aiheutti... Myöhemmin kun luin tämän uudestaan, en enää ihastunut yhtä paljon. Ehkä alkuviehätys oli haihtunut. Mutta tällaisia herkkukirjoja tarvitaan kyllä välillä!
VastaaPoistaMulle kävi niin, että kotona sattui olemaan puoli levyä suklaata ylähyllyllä jemmassa leipomisia ajatellen, mutta syöksyin yhtenä päivänä töistä kotiin suoraan suklaalevyn kimppuun ja söin sen suorastaan ahmien, kun teki niin lujaa suklaata mieli! :-D
PoistaLöysin tämän juuri kirjaston Ota tai jätä -hyllystä. Nyt arviosi lukeneena nousi kyllä kova himo tarttua tähän suklaantuoksuiseen teokseen pikimmiten :D
VastaaPoistaMuista varata suklaata odottamaan! Tai jos haluat jättää holtittoman ahmimisen väliin, niin älä varaa. :-D Kuten tuossa yllä vastasin edelliseen kommenttiin, mulle iski niin valtava suklaanhimo, että siitä oli kaikki holtti pois ':D
PoistaTämä on yksi suosikkisarjojani. Rakastan kaikkea tässä tarinassa, suklaata, pienen ranskalaiskylän tunnelmaa ja värikkäitä henkilöitä. Ja sanoinko jo suklaata 😉 Sopii oikein hyvin joululukemiseksi!
VastaaPoistaMiljöö on kyllä todella ihastuttava, ja kuten piiriläisillekin totesin, ihan tuli sellainen tunne, että olisi ihana matkustaa Ranskan maaseudulle. Enkä edes ole mikään matkustelija! Täytynee pyrkiä tarttumaan jatko-osiin mahdollisimman pian :)
Poista