Gaël Faye: Pienen pieni maa
217 s., Like 2018
alkup. Petit pays 2016
suom. Einari Aaltonen
Luimme maaliskuun lukupiirikokoontumiseen Gaël Fayen omista kokemuksistaan ammentaman Pienen pienen maan. Kirja sijoittuu Burundiin ja kertoo maan ajautumisesta sisällissotaan poliittisen kuohunnan seurauksena. Tapahtumia tarkastellaan 10-vuotiaan Gabyn kautta.
Kirja oli jo valittu ja osalla varmasti lukemisvaiheessakin, kun sotatoimet Ukrainassa alkoivat. Vaikka tilanne Ukrainassa on sikäli eri, että siellä kaiken alkujuuri on vieraan vallan hyökkääminen maahan, niin tämä kirja tuntui silti pelottavan ajankohtaiselta: ihmiset pakenevat kodeistaan, missään ei voi olla täysin turvassa ja sotatoimien myötä kaikki hajoaa. Ehkä juuri siksi tätä kirjaa tulin lukeneeksi jotenkin eri tavalla tarkastellen. Aika monta lausetta kolahti niin kovasti, että ne jäivät mieleen pyörimään.
Burundi on kansanmurhasta tunnetun Ruandan pieni naapurimaa, josta ainakaan minä en tiennyt yhtään mitään ennen tämän kirjan lukemista. Faye nostaa romaanillaan pienen pienen synnyinmaansa uudella tavalla ihmisten tietoisuuteen, tuo sen pitkän sisällissodan ja sitä edeltäneen elämänmenon lähelle lukijaa. Tämä lukukokemus jää vahvasti mieleen, sillä vaikka Pienen pieni maa on melko nopealukuinen ja kielellisesti helpon tuntuinen kirja, sen tarina tekee siitä paljon painavamman.
Kun lähdemme jostain, hyvästelemme rauhassa rakastamamme ihmiset, asiat ja paikat. En lähtenyt Burundista, vaan pakenin sieltä. Jätin oven selälleen ja poistuin taakseni katsomatta. Muistan vain isän pienen käden vilkuttamassa Bujumburan lentokentän parvekkeelta. (s. 210)
Mietin, millä tavalla tuo kansikuva soveltuu teokseen. Kansikuva on kiehtova, kaunis, teos on jollain tasolla kiehtova, mutta lukujäljeksi ei jää niinkään kauneus, itse ainakin olisin mielelläni sukeltanut "raikkaisiin unohduksen vesiin" saadakseni järkytyksen lievitetyksi. Koskettava teos.
VastaaPoistaMeidän lukupiirissä joku keksi ainakin selityksen kannen värille, sillä jossain kohtaa kirjassa Burundia taidettiin luonnehtia joiltakin osin vihreän sävyiseksi. En enää muista tarkkaan oliko näin, mutta lukupiiriläinen siteerasi sitä suoraan tapaamisessamme. Olen samaa mieltä, että lukujäljeksi ei jää niinkään kauneus.
PoistaMinulla on jo sen verran aikaa tämän kirjan lukemisesta, että muistikuvani ovat aika hämäriä. Sen kuitenkin muistan, että pidin kirjasta. Onhan aihe rankka, mutta tämä on kuitenkin hieno teos. Oli myös kiinnostavaa lukea Burundista, josta minäkään en ole aikaisemmin tiennyt mitään.
VastaaPoistaAihe on tosiaan rankka. Yksi piiriläisistä oli lukenut tämän aiemminkin ja hän kertoi, että ensimmäisellä lukukerralla hän luki tämän suorastaan ahmimalla ja mieleen jäivät erityisesti lasten kolttoset ja lapsuuden kuvaus ylipäätään. Nyt toisella lukukerralla oli enemmän kiinnittänyt huomiota muihin asioihin, ehkä osittain maailman nykyisen tilanteen takia.
Poista