F. Scott Fitzgerald: Kultahattu
220 s., Otava 1974, 1.p. 1959
alkup. The Great Gatsby, 1925
suom. Marja Niiniluoto
Tuntuu, että viime aikoina blogille ja kirjoille on taas ollut vaikeampi löytää aikaa. Blogin sisältökin tuntuu olevan lähinnä lukupiirikirjoja, vaikka muutakin on tullut luettua. Yritän nyt joulukuun aikana purkaa sumaa ja lukea enemmän omavalintaisia kirjoja nyt, kun lukupiiri jäi joulutauolle reilu viikko sitten.
Lokakuun toisella lukupiirikerralla keskustelimme F. Scott Fitzgeraldin tunnetuimmasta teoksesta, klassikkoasemankin saavuttaneesta Kultahatusta. Teos on ollut lukulistallani pienen ikuisuuden, mutta siitä huolimatta en ole siihen tullut tarttuneeksi. Täytyy sanoa, että odotukseni olivat melko korkealla ja hieman petyin.
Kultahattu kertoo ensisijaisesti Jay Gatsbysta, joka on ökyrikas ja ansainnut miljoonansa kieltolain aikaisella salakuljetuksella. Gatsby on luonut itselleen vankkumattoman maineen, jota sävyttää tietty mystisyys. Tarina kerrotaan Gatsbyn naapurissa asuvan pörssimeklari Nick Carrawayn tarkkailevien silmien kautta. Gatsbyn tarina on kaiken ulkopuolelle näkyvän loistokkuuden alla traaginen ja epäonninen.
Kultahattua on monesti luonnehdittu säkenöiväksi jazz-aikakauden kuvaukseksi, mutta minun oli aika vaikea erottaa tästä sen kummempaa säkenöintiä. Pikemminkin tämä tuntui melko unenomaiselta, verkkaiselta ja utuiselta kuvaukselta ylemmän luokan vetelehtivästä elämäntavasta. Mielipide oli lukupiiriläisten keskuudessa kokolailla yhteneväinen ja tästä virisikin kiinnostavaa keskustelua. Pohdimme myös mm. erilaisten kansikuvien vaikutusta odotuksiin. Olimme sitä mieltä, että tässä vuoden 1974 painoksessa tunnelma on melko hyvin sisältöä kuvaava, kun taas Leonardo di Caprion tähdittämän elokuvaversion kansi on tunnelmaltaan menevämpi.
Olen ihan tyytyväinen siihen, että olen nyt tutustunut tähän klassikkoon, mutta ei tämä minun kirjani ollut. Sen verran jäi kuitenkin vielä kiinnostamaan, että taidan tuoreimman elokuvaversion katsoa jossain vaiheessa.
Minäkään en ihmeemmin välittänyt tästä! Ajankuvana tämä oli ihan kiinnostava, ja symboliikasta olisi varmasti saanut paljon irti, jos olisi jaksanut lähteä tulkitsemaan, mutta esimerkiksi minulle etäiseksi jääneet henkilöt vaikuttivat siihen, että en ihmeemmin tästä innostunut.
VastaaPoistaSama juttu, en symboliikkaan jaksanut sen tarkemmin keskittyä. Wikipedia-artikkelista löytyi joitakin seikkoja, mutta en niistä mitään ollut osannut ajatella lukiessani. Henkilöhahmot tosiaan jäivät hyvin pintapuolisiksi eikä edes Gatsbysta saanut oikein mitään irti, vaikka hän keskushenkilö olikin.
PoistaLuin F. Scott Fitzgeraldia joskus 90-luvulla. En muista muuta kuin että ainakin silloin tykkäsin hänen kirjoistaan. Vaikea sanoa mitä nyt ajattelisin, mutta pitäisi kyllä kokeilla joskus. Kirjamakuni on kyllä muuttunut moneen kertaan. Ainakin se, mitä kerrot tästä Kultahatusta, kuulostaa kyllä tylsältä :)
VastaaPoistaNiinhän se juuri on, kirjamaku voi ajan saatossa muuttua moneenkin kertaan ja myöhemmin voi olla hyvinkin vaikea ymmärtää jonkin kirjan erinomaisuutta. Joskus on parempi olla palaamatta vanhojen hyvin lukukokemusten pariin :D
Poista