Kirjakaapin avain 4 vuotta + arvontavoittajan julkistus!

Jaahas, tällä päivämäärällä Kirjakaapin avain täyttää jo neljä vuotta! Neljään vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista ja innostus blogin pitämiseen on vaihdellut välillä rajustikin. Toisinaan tuntuu, että melkein vaikka muuttaisin tietokoneeni ääreen ja kirjoittelisin uusia blogitekstejä ja jättäisin kommentteja muiden blogeihin. Ja sitten toisinaan taas tuntuu, että koneen ääreen ei millään viitsisi istahtaa, kirjoittaminen takkuaa tai huvittaisi vain lukea - niin ja joskus ei huvita edes lukea. Vaan vaikka välillä blogin puolella olisikin hiljaisempi vaihe, niin en minä kuitenkaan ole menossa minnekään. 

Blogin kirjoittamisesta on tullut minulle paljon rakkaampi harrastus kuin etukäteen osasin odottakaan. Näiden vuosien aikana ei myöskään mielenkiintoisten kirjojen löytäminen ole tuottanut vaikeuksia, ja nykyään sangen usein "kuukauden luetut" -listaani kirjaan lähinnä uutuusteoksia, olenhan hieman "kaikki mulle tänne heti nyt" -tyyppinen ihminen mitä lukemiseen tulee ja uutuudet on pakko lukea heti. Ennen blogiani luin paljon laajemmalta aikaväliltä kirjoja, ja tarkoitus olisi taas pyrkiä samaan, sillä silloin lukemiseni on paljon kiireettömämpää. Inhoan lukustressiä, joka aiheutuu varausjonosta saapuvista kirjapinoista, joiden teoksiin on jo liuta muita varauksia odottamassa.

Olen enemmän kuin iloinen siitä, että aikoinaan blogi tuli perustettua, sillä lukemastani kirjoittaminen on kypsyttänyt minua lukijana paljon. Kun täytyy pohtia lukemaansa ja pukea vielä ajatuksensa sanoiksi, monesta kirjasta paljastuukin yllättäen jotain sellaista, mitä en välttämättä juuri lukuhetkellä huomannutkaan. Koen myös nykyään pystyväni paremmin erittelemään lukukokemuksiani ja perustelemaan näkemyksiäni. Blogin pitäminen on tuonut minulle myös uuden ulottuvuuden lukuharrastukseen, sillä blogien kautta tämä "yksilölaji" on saanut yhteisön ja muuttunut - jos nyt urheilutermejä käytetään - "joukkuelajiksi". Minä olen saanut ympärilleni tiimin, jonka kanssa jakaa lukukokemukseni, ja siitä olen erittäin kiitollinen.

Ettei nyt vaivuttaisi liian syvällisiin ajatuksiin, on aika julkistaa synttäriarvonnan voittaja! Arvontaan oli aikaa osallistua kymmenisen päivää ja voittaja saa itselleen Tassulan vuosi -seinäkalenterin, vapaavalintaisen kirjan alla olevalta listalta ja jotain pientä hyväskää. Tänä vuonna onnettaren suosikki oli 

Elina Luettua elämää -blogista! Onnittelut! 

Ilmoitathan minulle kirjavalintasi ja osoitteesi sähköpostilla osoitteeseen jonna.kirjakaapinavain at gmail.com, niin laitetaan paketti matkaan.

Kirjalista on tässä

Artikainen ym.: Rakkaani, romaanihenkilö

Kate Atkinson: Ihmiskrokettia (kirjaston poistomyynnistä)

Reinhard Barth: Historian suurnaiset

Joanne Harris: Kesäviiniä

Katja Kettu: Surujenkerääjä (pokkari, hieman kastunut)
Tuulia Matilainen: Hullu koira 

Alexander McCall-Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1 (pokkari, teetahroja takana)

Aulikki Oksanen: Kirsikkavarkaat (kirjaston poistomyynnistä)

Tytti Parras: Jojo (kansipaperi puuttuu)

William Shakespeare: Romeo ja Julia (pokkari)

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias (pokkari, ennakkokpl)

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, kiitos onnitteluista arvontapostauksessa ja kiitos kaikille lukijoilleni jälleen kuluneesta vuodesta! :)

Hullu koira

Tuulia Matilainen: Hullu koira

139 s., Haamu 2015

kannen kuvitus: Ivi Rebova

pyytämätön a-kappale

 

Sain aiemmin tänä vuonna Haamu-kustannukselta pyytämättä arvostelukappaleena Tuulia Matilaisen teoksen Hullu koira. Teos alkoi kiinnostaa minua heti, mutta vasta nyt löysin oikeanlaisen fiiliksen sen lukemiseen. Hullu koira osoittautui hyvin mukaansatempaavaksi teokseksi ja henget näyttäytyvät siinä lähinnä poloisina maan päälle jumiutuneina sieluparkoina, ei lainkaan pelottavina ja pahaenteisinä.

 

Lena on taluttaja, jonka tehtäviin kuuluu saattaa henkiä tuonpuoleisiin, jotta he eivät jää asuinsijoilleen ikuisesti. Kuolleiden henget ja elävät eivät sovi samoihin taloihin, joten taluttajien tehtävä on huolehtia siitä, että myös ne henget, jotka eivät halua tai osaa poistua lopullisesti maan päältä, lopulta lähtevät sinne minne he kuuluvatkin. Taluttajan on hyvä muistaa, että hänen ei sovi kiintyä henkeen, sillä muuten se valtaa hänen elävän mielensä ja lopulta hiuduttaa hänet pois. Sen Lena on aina muistanutkin, mutta sitten hän saa toimeksiannon virolaiseen majataloon, jossa on äkisti alkanut tapahtua kummia. Oppi unohtuu, sillä kotiinsa vuosia kuolemansa jälkeen palannut henki onnistuu tahtomattaan valloittamaan Lenan mielen.

 

Kun sain tämän kirjan käsiini ja luin kirjan nimen ja bongasin takakansitekstistä maan Viro, tuli mieleeni välittömästi Aino Kallaksen Sudenmorsian. Luin sen vuosia sitten ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, joten nämä mielleyhtymät Hullun koiran ja Sudenmorsiamen välillä vain lisäsivät mielenkiintoani teosta kohtaan, vaikka tarkemmin takakantta luettuani totesinkin kyseessä olevan erilaiset teokset. Ja vaikka alkuvaikutelmani olikin erilainen kuin tarina todella, niin minä pidin tästä teoksesta oikein paljon.

 

Kauhukirjallisuus ei ole oikein minun juttuni, vaikka joskus sitä luenkin. Henkiolennot, haamut, aaveet tai miksikä niitä nyt itse kukin haluaa kutsua, kuitenkin kiehtovat minua ja samalla ehkä hieman myös pelottavat. Pidin siitä miten Matilainen on luonut hengistä tavallaan hyvin inhimillisiä olentoja, jotka voivat myös kaivata jonnekin ja jotka eivät halua kenellekään mitään pahaa. Pystyin siis lukemaan tämän kirjan oikein hyvin, vaikka tuuli paukuttikin kattopeltejä ja pihalla oli jo pimeää. Tässä teoksessa oli omanlaisensa herkkävireinen maailma, joka kertoo ettei kaikkien maan päälle jääneiden henkien elämässä ole välttämättä tapahtunut mitään vääryyttä, joka pitäisi oikaista, ja etteivät he halua mitään pahaa, vaan ehkä vain pysyä rakkaidensa äärellä. Se on jotenkin kaunis ajatus. 

 

***

ps. Tänään klo 15.00 päättyy osallistumisaika synttäriarvontaan, vielä ehtii!

pps. Arvontapalkintoon kuuluu vapaavalintainen kirja listalta, jonka ilmoitan voittajan julkistamisen yhteydessä. Tämä kirja ainakin tulee löytymään listalta.

Sinun tuoksusi

Irene Cao: Sinun tuoksusi - Aistien trilogia 2

233 s., Gummerus 2015

alkup. Io ti sento, 2013

suom. Leena Taavitsainen-Petäjä

 

Luettuani elokuussa Irene Caon Aistien trilogian avausosan Sinun katseesi, päätin jossain vaiheessa tutustua myös trilogian seuraaviin osiin. Sinun katseesi oli mielestäni sujuvasti etenevä ja monipuolinen teos, jota on sävytetty monilla aistivoimaisilla asioilla, kuten maut, värit ja tuoksut. Odotin samaa "rehevyyttä" myös tältä trilogian toiselta osalta Sinun tuoksusi, mutta tämä osoittautui mielestäni avausosaa paljon latteammaksi teokseksi.

 

Leonardon jälkeen Elena on muuttunut nainen. Hän on löytänyt paitsi naisellisuutensa myös kykynsä nauttia elämästä kaikkia aistejaan käyttäen, ei pelkästään restauroijan työtä tehden ja näkökykyään äärimmilleen virittäen. Kiihkeän suhteen kariuduttua Elena päätti aloittaa alusta, ja niin hän muutti Roomaan, jossa elämä tuntuu lopultakin loksahtavan taas uomiinsa: hänellä on töitä ja ennen kaikkea hänellä on toimiva parisuhde. Kaikki mullistuu, kun Leonardo palaa kuvioihin eikä hän aio jättää Elenaa rauhaan.

 

Sinun tuoksusi on yhtä kamppailua, kun Elena yrittää tasapainoilla kahden erilaisen rakkauden välillä. Hän rakastaa miesystäväänsä, jota hän kunnioittaa, jonka rinnalla hän tuntee olonsa tasaveroiseksi ja jonka kanssa kaikki on vain niin mutkatonta ja helppoa.  Samalla hän tuntee edelleen vahvasti myös Leonardoa kohtaan, eikä kyse ole pelkästä intohimosta ja lihallisuudesta - Leonardo vetää häntä puoleensa kuin magneetti. Elenan ajatukset kiertävät kehää ja loppujen lopuksi hän ei enää pysty vastustamaan Leonardoa, eikä hän välttämättä haluaisikaan pystyä. Loppujen lopuksi Elena tajuaa olevansa paljon pahemmin eksyksissä kuin ennen muuttoaan Roomaan.

 

Siinä missä trilogian avaus oli tulvillaan aistivoimaisia asioita ja niitä maalailtiin huolella, keskittyy tämä kirja enemmän ihmissuhteisiin ja Elenan tunteisiin. Taide tuntuu jäävän toissijaiseksi, samoin kulinaristiset elämykset. Eroottista latausta tästä kirjasta kuitenkin löytyy, onhan kyseessä eroottinen trilogia, mutta mielestäni sitäkin on verrattain vähän edelliseen osaan nähden. Elenan ajatuksenjuoksun seuraaminen on välillä miltei ahdistavaa, etenkin kun hänen tekonsa johtavat pitkälti kohti ikävyyksiä. Siitä huolimatta Elena ei osaa kieltäytyä, vaan leijuu kuin sumussa muutamien huuman hetkien vuoksi. Teos oli kuitenkin sujuvalukuinen ja tarina kantoi koko ajan, joten kyllä tämän nyt luki ilman sen suurempia ongelmia, vaikka odotinkin tästä enemmän avausosan kaltaista tarinaa.

 

♠♠♠

Rudolf Koivun joulukirja

Rudolf Koivun joulukirja

120 s., WSOY 1990

 

Rudolf Koivun joulukirja julkaistiin vuonna 1990, kun tuli kuluneeksi 100 vuotta kuvittajan syntymästä. Kirja sisältää jouluisia tarinoita tutuilta tarinankertojilta, kuten Anni Swanilta ja Raul Roineelta, joiden tarinoita kirjassa oli useampiakin, ja lisäksi mukaan mahtuu myös tuttuja joululauluja. Kaikki tekstit tukevat hienosti Rudolf Koivun töitä, joille tämä kirja kunnianosoitukseksi on koottukin.

 

Luin hiljattain toisenkin joulukirjan, jonka kuvitus oli Rudolf Koivun käsialaa, joten osa tämän kirjan kuvituksesta oli jo tuttua. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kuvituksen ohella myös tarinat olivat mukavia ja niiden parissa viihtyi hyvin. Hieman tosin ihmettelin, kun välillä kuvitus tuntui kertovan tarinoiden kanssa ihan samaa tarinaa, mutta sitten kuitenkin oli maininta, että "kuvitus siitä ja siitä sadusta". Tuntuu aikamoiselta yhteensattumalta, että kaksi eri tarinaa sopisivat niin hyvin yksiin, että sama kuvitus kävisi aukottomasti molempiin.

 

Mielestäni tämä on mukavan tunnelmallinen joulukirja ja tämä parissa oli mukava rauhoittua jouluun. Suosittelen kyllä tutustumaan tähän, jos haluatte lukea mukavia ja perinteisiä joulusatuja.

Mustikkasoppa

Katariina Romppainen: Mustikkasoppa

178 s., Karisto 2011

 

Harrastan nykyään ihan liian harvoin "kirjastoshoppailua" eli sitä, että menisin vain etsimään lainattavaa ilman sen tarkempia suunnitelmia. Nyt kuitenkin päätin tehdä niin - olenhan varauslakossa - ja eteeni osui teos, jonka kannen muistan kyllä aiemmin nähneeni, mutta en ole aiemmin kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Nyt otin teoksen käteeni suositushyllystä ja tarina vaikutti heti mielenkiintoiselta sekoitukselta ihmissuhdekuvioita sukulaisuudesta ystävyyteen ja parisuhteeseen, vastuun ottamista, huumoria ja elämässä etenemistä. Ja Mustikkasoppa todella oli mukaansatempaava romaani, joka tosiaan piti sisällään kaikkea sitä mitä odotinkin.

 

Sini-Marja on 29-vuotias opiskelija, joka on jämähtänyt graduvaiheeseen. Työ ei etene ja työpaikalla ja baareissa viihtyy paljon paremmin kuin gradun parissa. Sini-Marjan eli Mustikan miessuhteetkin ovat jääneet junnaamaan paikoilleen, eikä mistään kehkeydy lyhyttä suhteenpoikasta enempää. Mustikka tulee usein verratuksi sisareensa, joka on uusperheen äiti ja kaikin puolin aikaansaapa ihminen. Perhe asettaa Mustikalle omat odotuksensa ja luo hänestä mielikuvia, jotka eivät pidä paikkaansa. Vaan lopulta keitettyään aikamoisen ihmissuhdesopan Mustikka yllättää kaikki, jopa itsensä.

 

Tämän kirjan hahmoista pidin eniten dementoituneesta Rauha-mummusta, joka osoittautuu yllättävän tarkkanäköiseksi sairaudestaan huolimatta. Rauha laukoo valikoituja totuuksia ja hän taitaa olla perheestä ainoa, joka kannustaa Mustikkaa missään asiassa. Pidin myös Mustikasta, joka ei antanut välillä jopa raivostuttavan ärsyttäviksi osoittautuvien perheenjäsentensä lannistaa itseään, vaan teki kuten itsestä tuntuu hyvältä. Mustikan sisko Suvi-Tuuli sen sijaan onkin ihan toinen juttu, ja ihan oikein on, että joku joskus hänetkin palauttaa maanpinnalle!

 

En ollut aikaisemmin tutustunut Katariina Romppaisen teoksiin, mutta Mustikkasopan perusteella tykästyin hänen tapaansa kirjoittaa. Teksti on sujuvaa, osin nasevaakin, ja siinä on hyvää huumoria. Tämän teoksen parissa on helppo viihtyä, etenkin kun Mustikkakin löytää elämälleen suunnan ja astuu askeleen eteenpäin, eikä jää harhailemaan päättömästi. Juoni oli ehkä hieman ennalta-arvattava joiltakin osin, mutta se ei paljoa haitannut: kyllähän tällaisen viihdyttävän kirjan pitääkin päättyä hyvin. Kyllä vain kirjastoshoppailu taas kannatti!

 

♠♠♠♠½

Synttäriarvontaa pukkaa

Niin se vain on, että Kirjakaapin avain täyttää 28.12. jo neljä vuotta, ja sitähän juhlistetaan tuttuun tapaan arvonnalla. En vielä tässä vaiheessa höpise mitään sen kummemmin kuluneesta blogivuodesta tai tästä blogitaipaleesta yleensäkään, mutta sen vain sanon, että jatkoa seuraa synttäreiden jälkeenkin. :-D

Arvon tänä vuonna tavoistani poiketen vain yhden palkinnon. Onnettaren suosikki tulee saamaan Tassulan vuosi -seinäkalenterin, jossa on tietenkin Mauri Kunnaksen iki-ihana kuvitus, sekä mahdollisesti jotain pientä hyväskää. Lisäksi hän saa valita yhden kirjan listalta, jonka julkaisen arvontavoittajan julkistamisen yhteydessä. Tämä tapahtuu siis virallisena blogisynttäripäivänä 28.12. Valittavissa olevat kirjat poimin omasta hyllystäni, jossa tosin on kirjastoon tekemäni lahjoituksen jälkeen sangen vähän sellaista, joista malttaisin luopua. Mutta eiköhän niistä silti jonkinmoisen listan saa aikaan!

Arvonnan säännöt ovat yksinkertaiset

1. Jokainen osallistuja saa yhden arvan.

2. Arvontaan osallistutaan kommentoimalla tähän postaukseen ja ilmoittamalla mukanaolosta 28.12. klo 15.00 mennessä. 

3. Arvontaan osallistuminen edellyttää, että olet blogini lukija eli nimesi löytyy lukijapalkin alta. Lukijaksi voit liittyä myös nyt.

4. Arvonnan voittaja julkaistaan vielä synttäripäivän aikana.

 Tervetuloa mukaan arvontaan. Juhlitaan yhdessä 28.12.!