Lipunkantajat

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita - Lipunkantajat

7 cd-levyä, n. 7 ½ h

Otava 2007, alkup. 2006

lukija: Erja Manto

Ehdin kuin ehdinkin kuuntelemaan lokakuun puolella Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoiden kolmannen osan, Lipukantajat. Aiemmista osista tutut päähenkilöt Hilma Maria Mäkelä ja Anna Sofia Ahlstedt ovat tässä osassa läheisesti tekemisissä yhteiskunnallisen kuohunnan ja politiikan kanssa. Eletään aikaa, jolloin lakkoillaan ja aletaan vaatia uudenlaista päätöksentekoa säätyvaltiopäivien tilalle. Esiin nousee kysymys myös naisten äänioikeudesta.

Lipunkantajissa sekoittuu jälleen taitavasti historia, naisten arki, tunteet ja ystävyyssuhteet yli säätyrajojen. Erityisen paljon pidin siitä miten hyvin on kuvattu kahdesta eri näkökulmasta yhteiskunnallisia mullistuksia. Samalla kumpikin kokee omia henkilökohtaisia mullistuksia, kun Anna Sofian päätä sekoittaa samassa koulussa opettava naimisissa oleva mies ja Hilman elämään astuu taas Artturi Mäkelä, mies josta hän tahtoisi avioeron. Mukana kuvioissa kulkee omalta osaltaan myös Hilman nuorempi sisar Miina, joka on päässyt Ahlstedtien taloon piiaksi.

Naisten äänioikeuskysymys nousee tässä teoksessa keskeisesti esiin, kun uuden lain myötä sekä Hilma että Anna Sofia ryhtyvät ehdokkaiksi, kumpikin oman taustansa valossa. Siitä huolimatta heidän ystävyytensä kantaa, sillä kumpikin tuntuu ajattelevan olevansa nimen omaan naisten asialla - ei niinkään puolueen. Aatteet kuljettavat molempia naisia eri paikkoihin, joten kotoista arkea tässä kirjassa ei kuvata enää läheskään siinä määrin kuin aiemmissa kirjoissa.

Järjen ja tunteet tarinoita on jo tässä vaiheessa kehittynyt sangen kiehtovaksi sarjaksi, jonka parissa aika kuluu kuin huomaamatta. Odotan mielenkiinnolla mihin Hilman ja Anna Sofian tie tästä jatkuu, ja seuraava osa onkin minulla jo lainassa. Palataan sen kanssa sitten marraskuussa! 

♠♠♠♠½

Valtavan ihana

Hanna Kinnunen & Aino-Kuutamo Uusitorppa: Valtavan ihana - Havaintoja naisen kehosta ja kiloista

190 s., Otava 2017

kansi: Sofia Pusa

 

Kehopositiivisuus on sana, joka tuntuu nousevan nykyään yhtä tiheämmällä tahdilla esiin. Mielestäni se sana kuvaa hyvin myös tätä Hanna Kinnusen ja Aino-Kuutamo Uusitorpan vastikään ilmestynyttä teosta Valtavan ihana. Teoksessa Kinnunen ja Uusitorppa kertovat omista kokemuksistaan ja nostavat esiin myös ystäviensä kokemuksia koskien kiloja (olipa niitä sitten paljon tai vähän), omaa kehoa ja omaa sekä muiden suhtautumista siihen. Sanomana on vahvasti kehotus rakastaa itseään ja olla itselleen armollinen olipa keho sitten millainen tahansa.

 

Tämä teos jakaantuu aihealueisiin, jotka ovat kauneusihanteet, lapsuus ja vanhemmuus, ruoka, terveys ja arki, naisen kehon keskipisteet, rakkaus ja tunteet. Itsestään välittämistä ja itsensä ymmärtämistä käsitellään siis monesta eri näkökulmasta ja varmaan jokainen joskus kehonsa kanssa kamppaillut pystyy löytämään kirjasta jonkin samaistuttavan kohdan. Takakannessa todetaan nyt olevan aika "uudistaa pinttyneitä käsityksiä siitä, millainen keho on sopiva ja millaisena nainen riittää". Kunnianhimoista!

 

Vaikka tämän teoksen perusajatus rohkaista kaikenlaisia ja etenkin kilojensa kanssa kamppailleita naisia rakastamaan itsestään ja olemaan itselleen armollisia on erittäin hyvä, ei se mielestäni toimi kovin hyvin. Itse koin kehopositiivisuuden välittämisen välillä jopa "lässyttämisenä", vaikka en osaakaan perustella tuntemustani tarkemmin. Ehkä kyse on siitä hieman opettavaisesta otteesta, joka tuntuu välillä nousevan esiin. Lisäksi pyrkimys ravistella kauneusihanteita ei mielestäni oikein täyty.

 

Valtavan ihana on sujuvalukuinen kirja, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Nyt pari päivää lukemisen jälkeen minun on jopa hieman vaikea palautella mieleen mitä juuri luinkaan. Vaikka perusajatus onkin jäänyt mieleen, ei tämä kirja jättänyt suurempaa muistijälkeä. Ehkä tämä kirja voisi puhutella enemmän jotakuta sellaista, jolla on lukuhetkellä meneillään "kehokriisi". Itse en ole aina ollut tyytyväinen kehooni enkä ole sitä täysin vieläkään, mutta olen jo sinut itseni kanssa, joten tämä teos ei voi toimia minulle tsemppikirjana samalla tavalla kuin ehkä jollekulle muulle.

 

♠♠♠

Olgan vegekirja

Olga Temonen: Olgan vegekirja - Kasvisruokaa läheltä koko perheelle

159 s., Tammi 2017

 

Olen testaillut Olgan vegekirjan reseptejä satunnaisesti jo jonkin aikaa ja ajattelin, että lokakuu olisi hyvä aika esitellä tämä kirja: moni on varmaan kuullut ja osa ehkä osallistunutkin Lihaton lokakuu -kampanjaan. Olgan vegekirja on inspiroinut minua kovasti ja taatusti muutama resepti jää vakiokäyttöön. Aluksi olin kyllä hieman pettynyt, sillä vasta kirjan käsiini saatuani tajusin, että kyseessä on uudistettu laitos Emäntänä Olga -kirjasta. Koin oloni jopa hieman huijatuksi, sillä etukäteen tätä seikkaa ei ollut juuri tuotu esiin. Loppujen lopuksi tämä kirja inspiroi minua kokeilemaan reseptejä ihan eri tavalla kuin Emäntänä Olga aikoinaan.

 

Arvelin vuosia sitten, että tulisin joskus ostamaan Emäntänä Olga -kirjan itselleni. En kuitenkaan ole sitä tehnyt, vaikka jotkin reseptit ovat jääneet houkuttelemaan. Muistan Emäntä-kirjasta erityisesti nuudelikeiton, joka houkutteli, mutta jota en kuitenkaan kokeillut. Saatuani uudistetun laitoksen käsiini testasin ensimmäisenä nuudelikeittoa ja ai että oli muuten hyvää! Olen tehnyt sitä jo pariin otteeseen ja jo pelkkä ajatus ihanasta kookosmaito-mausteliemestä saa veden kielelle. Testiin pääsi myös soijalihapiirakka, kasvislasagne ja soijapullat, joista etenkin soijapullat vei kielen mennessään.

 

Olgan vegekirja tuntuu edeltäjäänsä freesimmältä kokonaisuudelta, vaikka ohjeet ovat pitkälti samoja kuvia myöten. Nyt olen myös ollut innokkaampi ja varmempi testailemaan reseptejä, sillä ruokavalioni on vuosien kuluessa muuttunut entistä kasvispainotteisemmaksi ja oma kokemukseni kasvisruokien tekemisestä ja etenkin maustamisesta on kehittynyt. Olgankin ohjeita hieman soveltelin oman makuni mukaisiksi, vaikka pääosin teinkin kuten ohjeessa sanottiin.

 

Mielestäni Olgan vegekirja on innostava keittokirja myös niille, joille kasvisruoka on vieraampaa. Pienen tutustumisen jälkeen ruokien kaikki ainekset ovat löydettävissä ihan tavallisesta marketista, joten erikoisliikkeisiin ja suuriin automarketteihin ei tarvitse sännätä erikoisuuksia etsimään. Suosittelen kokeilemaan rohkeasti tämän kirjan ohjeita, minä en ainakaan joutunut pettymään testaamieni ohjeiden kohdalla!

Nimettömät & Mustasukkaiset

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita - Nimettömät

7 cd-levyä, 8 h 30 min.

Otava 2006, alkup. 2004

lukija: Erja Manto

***

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita - Mustasukkaiset

6 cd-levyä, n. 7 h

Otava 2006, alkup. 2005

lukija: Erja Manto

 

Etsin jälleen jotain äänikirjaa kuunneltavakseni ja tutkailtuani valikoimaa päätin tarttua Enni Mustosen Järjen ja tunteen tarinoita -sarjaan, jossa on kaikkiaan viisi osaa. Varovaisesti lainasin ensin ensimmäisen, mutta heti ensimmäisestä levystä asti se oli menoa ja kirja tuli kuunneltua parissa päivässä. Nyt minulla on meneillään jo kolmas osa, mutta kirjoitan siitä sitten aikanaan.

 

Nimettömät kertoo kahden naisen tarinaa. Tavallista kansaa ja palvelusväkeä edustaa Hilma Maria Perämäki, joka on Haapajärvellä apteekkarilassa piikana. Kun apteekkari yrittää käydä kähmimään ja Hilma puolustautuu, täytyy hänen lähteä palveluspaikastaan. Tie vie hänet kauas Helsinkiin asti, apteekkarinrouvan sisaren huusholliin piiaksi. Augusta Ahlstedt on emäntänä vahvatahtoinen ja pitää mieluusti langat omissa käsissään. Tarinan toinen päähenkilö, Anna Sofia Ahlstedt, kuuluu niin ikään Augusta-neidin talokuntaan. Anna Sofia on Augustan velivainaan tytär ja Hilman kanssa suunnilleen samanikäinen. Hän edustaa parempiosaista väkeä. Molemmilla nuorilla naisilla on unelmansa ja omat esteensä raivattavana tieltään.

 

Eletään 1800-luvun loppua ja nuoret naiset elävät kovin erilaisissa maailmoissa ikätoveruudestaan huolimatta. Säätyjaosta huolimatta he jollain tapaa ystävystyvätkin. Hilma on kipakka nainen ja uskaltaa sanoa suorat sanat jopa Augusta-neidille. Anna Sofia on paljon arempi ja etsii vielä omaa tietään. Raittiusiltamissa Hilma kohtaa vaikuttavan puhujan, Artturi Mäkelän, joka vähitellen vie Hilmalta jalat alta. Kun suhde paljastuu, Anna Sofia nousee ensimmäistä kertaa tätiään vastaan hiljaisessa kapinassaan ompeluttamalla Hilmalla vaatteita, vaikka Augusta-täti kieltää yhteydenpidon langenneeseen entiseen piikaansa.

 

Hilman tie kuitenkin kulkee takaisin Augusta-neidin talouteen ja Mustasukkaisissa hän onkin jo vihitty vaimo ja pienen pojan äiti. Artturi on paljastunut itsekin viinaanmeneväksi mieheksi raittiuspuheistaan huolimatta, mutta rakkaus kantaa. Anna Sofia puolestaan jatkaa opiskelujaan kohti maisterintutkintoa ja toimii siinä sivussa opettajana. Elämä heittelee ja poliittisessa kuohunnassa Hilmakin saa tuntea kuinka mies vähitellen liukenee hänen rinnaltaan muiden asioiden pariin. Anna Sofia puolestaan kantaa sydämessään rakkautta, joka ei voi täyttyä.

 

Molemmissa näissä kirjoissa kerrotaan hienosti Suomen historiasta kahden erilaisen naisen näkökulmasta. Nämä ovat mukaansatempaavia kirjoja, joiden parissa viihtyy. Nämä ovat niin paljon muutakin kuin romantiikkaa: asiaansa uskomista, selviytymistä, vahvuutta, ystävyyttä, uskallusta ja aitoa rehellisentuntuista historiaa. Olen ihan lumoutunut Järjen ja tunteen tarinoista ja ennustanpa, että tulen kuuntelemaan tämän sarjan pikavauhtia loppuun! 

 

♠♠♠♠♠

Pikku hiiren joulu

Riikka Jäntti: Pikku hiiren joulu

42 s., Tammi 2017

 

Ihana Pikku hiiri -sarja on saanut jatkoa! Ihastuin Hiiru-hiireen heti ensimmäisessä kirjassa pari vuotta sitten, joten täytyihän minun päästä lukemaan myös tämä uutukainen, jossa Hiiru odottaa kärsimättömästi joulua ja ahertaa jouluvalmisteluissa äitinsä kanssa.

 

Pikku hiiren joulu kertoo niistä asioista, joita varmsti monessa lapsiperheessä koetaan joulun alla: odotetaan koska saa avata kalenterin ensimmäisen luukun, leivotaan pipareita, hankitaan ja koristellaan kuusi ja odotetaan joulupukkia. Hiirunkin äiti joutuu välillä ojentamaan pikkuistaan, joka on välillä hyvin kärsimätön odotuksessaan. Kun Hiiru on salaa avannut joulukalenterista viimeisen luukun, ymmärtää äiti odotuksen käyneen Hiirulle ylivoimaiseksi.

 

Tässäkin Hiiru-kirjassa on aivan hurmaava ja lämminhenkinen kuvitus, josta välittyy kodin lämpö ja joulunajan hohto. Kuvituksen maltilliset yksityiskohdat päästävät fiilistelemään sen asian kanssa, että joulu ei ole pelkkää materiaa, vaan myös välittämistä ja yhdessäoloa. Erityisesti mieleeni jäi se, että Hiiru sai jouluna kolme lahjaa ja oli niin tyytyväinen niistä: nykyään kun lahjakasat kasvavat usein ihan hurjan korkeiksi. Hiirun joulusta kertova kirja on ihanan sympaattinen lisä sarjaan.

The Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile

Bianca Turetsky: The Time-Traveling Fashionista and Cleopatra, Queen of the Nile

 242 s., Little, Brown and Company 2013

kuvitus: Sandra Suy

 

Luin keväällä Muotimatkaaja-sarjan toisen osan "Marie Antoinetten palatsissa" englanniksi, koska sitä eikä tätä kolmattakaan osaa ole suomennettu. Siinä missä sarjan ensimmäinen ja toinen osa olivat kiinnostavia ja mukaansatempaavia kirjoja, tämä kolmas osa oli vähän tylsähkö ja rakenne oli osin erilainen aikamatkustuksen osalta. Kuten kuvasta näkyy, tarkoitus oli lukea tämä jo kesällä, mutta asia siirtyi syksyyn, mikä johtuu osittain siitä ettei tarina meinannut lähteä kulkemaan kunnolla heti alussa.

 

12-vuotias muotimatkaaja Louise Lambert on jälleen saanut kutsun Marlan ja Glendan vintagevaatemyyntiin. Jännityksestä kihisten Louise saapuu määräpäivänä paikalle, sillä hänellä on useampikin päämäärä vaatemyynnin suhteen: hän haluaa tietysti löytää mieluisan mekon eräisiin juhliin, mutta hän haluaa myös tietää onko hänen äitinsä joskus aikamatkannut muodin avulla. Lisäksi Louise tietysti toivoo pääsevänsä taas huikaisevalle matkalle sujautettuaan jonkin taianomaisen vintagemekon ylleen. Asiat saavat kyllä ratkaisunsa, kun Louise on ensin päätynyt upean mekon kautta Kleopatra-elokuvan kuvauksiin avustajaksi ja sieltä edelleen Egyptiin Kleopatran palvelukseen.

 

Kuten sanottu, rakenne tässä tarinassa on hieman erilainen eli yhdessä kirjassa Louise tekee oikeastaan kaksi aikamatkaa. Mielestäni oli hieman puuduttavaa odotella, että päästiin itse asiaan eli aikamatkustukseen. Lisäksi kesti mielestäni todella pitkään odottaa, että päästäisiin kirjan nimen enteilemään muinaiseen Egyptiin. Egyptissä Louise päätyy Kleopatran palvelijattareksi, jonka tehtäväksi muodostuu suojella kuningatarta salamurhalta. Hovielämä paljastuukin melkoiseksi juonitteluksi ja muinaiset egyptiläiset tavat hämmentävät Louisea melkoisesti. Sen Turetsky kyllä kirjoittaa elävästi ja historia saa hieman uudenlaista näkökulmaa Louisen matkassa.

 

Tämän kirjan lopussa käy melko varmasti ilmi, että sarja ei jatku. Tässä vaiheessa sitä voinee jo pitää varmana, sillä neljään vuoteen sarja ei ole jatkoa saanut. Toisaalta hyvä niin, sillä kuten sanottu, tämä teos alkoi jo kääntyä tylsähkön puolelle. Tämä oli kuitenkin ihan hyvä lopetus sarjalle, sillä on viisautta osata lopettaa ajoissa. Jotkin asiat jäivät mielestäni hieman avoimiksi tai niihin ei annettu kovin tyydyttävää vastausta ottaen huomioon miten suuresti niitä oli käsitelty aiemmin. Toisaalta lopussa jo mielenkiintoni vähän alkoi karkailla muille maille, joten ehkä jotain meni siksikin ohi. Tarinan jännite ei selkeästikään kanna alusta loppuun.

 

♠♠♠ 

 

Summary in English

I red this book in English since this hasn't been translated into Finnish. I want  write something about this also in English in case somebody googles this and turns out to find my blog and this text.

 

This book is third part of Time-Traveling Fashionista serie. I believe this is last part of serie and I think it is quite good: this book wasn't as interesting as other two books. Pictures are really beautiful again, but plot was rather boring since it get quite a while to start the time-traveling part in this book. I also might have wanted to read more about the history part.

 

This time Louise travels to Egypt and she founds herself as Cleopatras maid. Before she gets to Egypt, she spend a little time in Hollywood assisting filmmakers of movie Cleopatra. I think that part wasn't at all needed. Shortly I can say, that this book has good things and boring things. I don't feel I've wasted my time, but I have red many better books than this.