Minne katosi Antti Järvi?

Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi? Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä

374 s., Gummerus 2023

Kun Antti Järven teos Minne katosi Antti Järvi? osui ensimmäisen kerran uutuuskirjojen pinosta käsiini, ihmettelin lähinnä saman nimen toistumista kannessa. En lukenut pienemmällä lukevaa lisäystä Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä, mikä sitten lopulta osoitti, että kyse ei ole mistään itsetutkiskelu selfhelp-kirjallisuudesta, vaan kurkistus Järven suvun vaiheisiin.

Antti Järvi on toimittaja, joka sai vuonna 2020 puhelun sedältään, jota mietitytti oman isoisänsä kohtalo. Kadonnut isoisä, niin ikään nimeltään Antti Järvi, jäi talvisodan päättyessä kotiinsa Jaakkimaan, vaikka muu perhe lähti evakkoon. Välirauhan aikana perhe sai lyhyesti kirjeyhteyden Anttiin, mutta sitten yhteys katkesi lopullisesti. Suvun keskuudessa liikkui monenlaista tarinaa siitä, miksi Antti jäi luovutetulle alueelle. Syyksi kerrottiin niin toista naista kuin poliittista ajatusmaailmaakin, mutta enimmäkseen asiasta vaiettiin.

Antti Järvi alkoi kaivaa esille totuutta isoisoisänsä kohtalosta. Hän seurasi lähteitä, haastatteli ihmisiä ja matkusti Karjalassa. Selvitystyö laajeni lopulta koskemaan myös muita luovutetulle alueelle jääneitä ihmisiä. Miksi jotkut päättivät jäädä ja millainen heidän kohtalonsa oli? Monen Antti Järven elämänpiiriä koskettaneen kohdalta voidaan todeta, että varsin karu kohtalo heitä Neuvostoliitossa odotti.

Kirjan aihe on mielenkiintoinen, sillä en ole koskaan aiemmin ajatellut, että jotkut ihmiset jäivät kotiseuduilleen. Kuten Järvi kirjassaan toteaa, heistä ei juurikaan puhuttu, sillä se ei sopinut siihen kuvaan, joka haluttiin antaa suurelle yleisölle. Ei se myöskään sopinut sodanjälkeiseen ilmapiiriin, jossa isänmaallisuus eli vahvana. Jääminen oli tulkittavissa petturuudeksi.

Antti Järvi saa selville isoisoisänsä kohtalon. Vaikka lähdeaineiston puutteessa kysymysmerkkejäkin jää ilmoille, nyt suvulla on tiedossa miten Antille kävi, kun yhteys perheeseen katkesi. On olemassa jonkinlainen lähdeaineistoon perustuva käsitys siitä, miksi Antti jäi ja tieto siitä mitä hänelle tapahtui. Suvun tarina saa puuttuvan palasensa paikoilleen.

Lukupiirikirja: Nuorena nukkunut

F.E. Sillanpää: Nuorena nukkunut

Otava 1958 & äänikirja 2023

alkup. 1931

lukijana: Marja Myllylä

 

Lukupiirimme palasi kesätauolta keskutellen F.E. Sillanpään kirjasta Nuorena nukkunut, joka tunnetaan myös Siljan nimellä. Aihe oli toivelistalta poimittu ja kirja herättikin vilkasta keskustelua, jos kohta yhtä paljon puhututti Sillanpää itse, sillä hän oli jäänyt osalle hyvin elävästi mieleen Taatan joulusaarnoista.

 

Nuorena nukkunut on varmasti jokaiselle kotimaisen kirjallisuuden vaiheisiin perehtyneelle ainakin nimitasolla tuttu, olihan Sillanpää aikansa tunnetuimpia kirjailijoita. Kirja kertoo nuoresta Siljasta, joka on sukupuunsa viimeinen vihanta ja sellaiseksi jää, sillä hän kuolee nuorena elettyään varsin työntäyteisen elämän. Hänen tarinansa alkaa oikeastaan jo ajasta ennen hänen syntymäänsä ja päättyy Kierikan saunakamariin, jonne sammui Salmelusten ennen niin vakavarainen talollissuku.

 

Olen lukenut Nuorena nukkuneen aiemminkin, noin 15 vuotta sitten. Lukupiiriä varten puolittain luin ja puolittain kuuntelin tämän kirjan, ja täytyy sanoa, että Marja Myllylä sopii tähän lukijaksi aivan täydellisesti. Toinen lukukerta yllätti  minut sillä, että oikeastaan vasta nyt oivalsin miten kurjasti orpoa Siljaa kohdeltiin kaikkialla. Mielestäni se oli välillä suoranaista kiusaamistakin, leviteltiinhän hänestä monenlaisia aiheettomia juttuja. Piirissäkin pohdimme lietsoiko Siljan kiltteys ja viattomuus pahoja kieliä.

 

Itse ihmettelin sitä, missä oli myötätunto orpoa ja yksinäistä Siljaa kohtaan. Aivan sama minne hän meni palvelukseen, jo seudulla "tiedettiin" hänestä yhtä ja toista. Toki maailma kirjan tapahtumien aikaan eli juuri ennen sisällissotaa oli kova paikka yhdelle jos toisellekin. Kuolema oli tuttu vieras, joten Siljan tilanne ei välttämättä ollut kovin poikkeuksellinen. Myötätunto ei ruoki nälkäistä eikä vaateta viluista, mutta toisaalta ystävällisyys ja inhimillisyys ei olisi myöskään maksanut kenellekään mitään. Vain pari ihmistä teki poikkeuksen siinä, miten Siljaa kohdeltiin.

Sahramisyksy

Maija Kajanto: Sahramisyksy

Kahvila Koivu, osa 3

223 s., WSOY 2023

kansi: Kaisu Sandberg

 

Maija Kajannon viihteellinen kahvila Koivusta kertova sarja kuljettaa lukijansa kolmannessa osassa syksyn maisemiin. Krisse on pyörittänyt mummo jalanjäljissä kahvilatoimintaa jo vuoden verran, laajentanut toimintaa hotellin puolelle ja uudistanut kahvilan ilmettä. Paljon on tapahtunut myös yksityiselämässä, sillä Tommi vaikuttaa tulleen jäädäkseen, mutta mummo sen sijaan näyttää irtautuvan enemmän omiin kuvioihinsa. Pyhävirtakaan ei ole entisensä, mitä Krisse hiljaa mielessään suree.

 

Sahramisyksy on mielestäni selkeästi aiempia osia synkkävireisempi. Pyhävirtaa piinaa tuhopolttojen sarja, joista kahvilakin saa osansa, vaikka pienin vahingoin selviääkin. Krisseä vaivaa alituinen huoli hotellista, sillä hän pelkää sen olevan seuraava kohde - ehkä jollakulla on jotain henkilökohtaista häntä vastaan? Kahvilan tutut rutiinit, taikinoiden sekoittaminen ja leivonnaisten kotoisa tuoksu luovat turvallisuudentunnetta, kun ympärillä kuohuu.

 

Sahramisyksy on edeltäjiensä tavoin nopealukuinen ja viihdyttävä kirja. Pidän tästä sarjasta, mutta en ole aivan varma pidänkö siitä, mihin suuntaan sarja tuntuu olevan menossa. Pyhävirta ei todellakaan ole entisensä, mikä saa Krissenkin miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Itse en välttämättä kovin paljoa yllättyisi, jos Korvapuustikesä, Taatelitalvi ja Sahramisyksy saisivat seurakseen vielä keväisen jatko-osan, jonka jälkeen sarja päättyisi.

Valkeat yöt

Laila Hirvisaari: Valkeat yöt

Laatokka, osa 5

Otavan äänikirja 2023, alkup. 1990

lukija: Fanni Noroila

Laila Hirvisaaren Laatokka-sarjan äänikirjaversioiden julkaisu on edennyt viidenteen osaansa saakka. Tämä on sarjan tähän mennessä synkkäsävyisin osa, sillä tapahtumat keskittyvät Venäjän vallankumouksen jälkeisiin aikoihin. Leipä loppuu ja olosuhteet ovat kurjimmat kuin koskaan, kun nälkä ja kylmyys saavat sairaudet jylläämään. Maisemaa värittää myös pelko paitsi nykyhetkestä myös huomisesta.

Anna on saanut pietarilaisesta lastensairaalasta lääkärinviran, jonka vuoksi hänet lähetetään aika-ajoin tarkastusmatkoille eri puolille Venäjää. Toisinaan hän suorastaan pyrkii matkoille auttaakseen hädänalaisia, vaikka etenkin vankileireillä kohdatut kauhut ja epäinhimilliset olosuhteet vaikuttavat häneen vahingoittavasti. Samaan aikaan Timofei luo uraansa uuden hallituksen leivissä. Asemansa vuoksi hän on jatkuvan tarkkailun alla, mistä johtuen Annan on oltava erityisen varovainen hankkeissaan. Moni asia tuntuu tulevan avioparin välille, sillä Anna kaipaa tytärtään ja tämän perhettä, jotka ovat suljetun rajan takana Suomessa.

Valkeat yöt on itse asiassa aika hätkähdyttävä kirja, sillä se antoi minulle uutta käsitystä siitä, millaisissa oloissa Venäjällä vallankumouksen jälkeen on oltu. Olen niistä asioista toki aiemminkin lukenut, mutta jotenkin Lailan hahmot tuovat asian hyvin lähelle. Hän tuntee historian, joten on helppo uskoa, että hänen kuvaamillaan asioilla on todellisuuspohjaa. Vaikka olenkin lukenut lähes koko Hirvisaaren tuotannon, en ole tainnut aiemmin lukea häneltä kirjaa, joka olisi ollut näin synkkäsävyinen. Toivottavasti viimeinen osa tuo mukanaan valoisampia vaiheita tutuiksi käyneiden hahmojen elämiin.

Kotiin ennen pimeää

Riley Sager: Kotiin ennen pimeää

381 s., WSOY 2023

alkup. Home Before Dark, 2020

suom. Laura Liimatainen

Kotiin ennen pimeää vaikutti niin houkuttelevalta kauhuelementein varustetulta psykologiselta jännäriltä, että oli pakko lainata se palautuskärrystä. Todella hyvä tämä olikin, välillä minulle melkeinpä liiankin tehokkaasti ihon alle menevä.

Kirja kertoo Maggiesta, joka perii isältään Baneberry Hallin, talon, jossa perhe asui lyhyen aikaa Maggien lapsuudessa. Maggie ei edes tiennyt, että isä omisti edelleen talon, joka tunnetaan kaikkialla Kauhujen talona isän kirjoittaman kirjan mukaan.  Perhe nimittäin pakeni talosta yön selkään vain muutamaa viikkoa muuttonsa jälkeen, sillä jokin talossa ei antanut heille rauhaa. Isä kirjoitti siitä kirjan, joka on leimannut niin Maggien kuin hänen vanhempiensa elämää siitä lähtien.

Isänsä viimeisistä varoituksista ja äitinsä estelyistä huolimatta Maggie päättää palata Baneberry Halliin. Goottilaistyylinen valtava talo on seissyt 25 vuotta asumattomana, mutta alalla työskentelevä Maggie ottaa remontoimisen haasteena. Hän haluaa kohdata menneisyytensä ja selvittää mitä talossa todella tapahtui, sillä hän ei muista tapahtuneen mitään sellaista, mistä hänen isänsä kirjoitti.

Kotiin ennen pimeää on todella koukuttavasti kirjoitettua kauhua ja jännitystä. Tarina etenee luku luvulta kuvaten vuorotellen nykyhetkeä ja menneisyyttä. Nykyhetkessä Maggie on juuri asettunut taloon, menneisyyttä puolestaan kuvataan Maggien isän kirjan kautta. Lukija jää koukkuun, kun Maggie kertaa menneisyyden vaiheita ja kohtaa samantyyppisiä asioita myös nykyhetkessä. Sitä alkaa pitää mahdollisena, että Maggien isän kuvailemat kauhut olisivat todellakin piinanneet perhettä, vaikka järki sanookin muuta. Kylmät väreet olivat taattuja, kun tätä kotona yksin illalla luki.

Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä

Taylor Jenkins Reid: Evelyn Hugon seitsemän aviomiestä

Gummerus 2023

alkup. The Seven Husbands of Evelyn Hugo, 2017

suom. Inka Parpola

äänikirjan lukija: Rosanna Kemppi

Muutama kuukausi sitten tuntui, että kirjagramissa ruudulle pomppasi tämän tästä ja taas Taylor Jenkins Reidin romaani The Seven Husbands of Evelyn Hugo, jonka suomennosta vielä siinä kohtaa odoteltiin. Kirjasta noussut hype samoin kuin sen kansi jäivät mieleen, joten laitoin sen mielessäni ehkä-listalle. Kirjan kuunneltuani on pakko sanoa, että en oikein tiedä miksi tätä kirjaa on niin hehkutettu.

Aikakauslehden toimittaja Monique Grant saa työnsä kautta mielenkiintoisen yhteydenoton Hollywoodin ikoniselta näyttelijättäreltä Evelyn Hugolta. Hugo on varjellut yksityisyyttään tarkasti, vaikka hänen edesottamuksiaan onkin vuosikymmenten aikana revitelty mediassa skandaalinkäryisinkin otsikoin. Hän ei ole kuitenkaan koskaan kertonut omaa versiotaan tarinastaan, mutta nyt hän haluaa paljastaa koko tarinan Moniquelle. Vaikka se tuntuu Moniquesta oudolta muutokselta, hän tarttuu haasteeseen. Häntä itseäänkin kiinnostaa kuulla vastaus ihmisten mieliä askarruttaneeseen kysymykseen siitä, kuka Hugon seitsemästä aviomiehestä on ollut hänen suuri rakkautensa.

Juoni etenee loogisesti aviomies aviomieheltä kohti nykyhetkeä. Minua jäi erityisesti mietityttämään se, miten erilainen tarina Evelyn Hugolla oli kerrottavanaan kuin mitä skandaaliuutiset olivat vuosikymmeniä spekuloineet ja todeksikin julistaneet. Hugosta piirtyy esiin kuva naisesta, joka kunnianhimonsa johdattamana ja joskus itseään ja rakkaimpiaan suojellakseen teki mitä kulloinkin tarvitsi. Hän antoi lehtien kirjoittaa eikä kertaakaan korjannut mitään. Hänen oma tarinansa antaa selityksen sillekin. Jollakin tavalla Evelyn Hugo toi mieleeni Marilyn Monroen. Kaikkihan hänen tarinansa tuntevat, mutta onk ose silti hänen tarinansa?

Kyllä tämän kirjan ihan sujuvasti kuunteli, mutta ei tämä mielestäni ole mitenkään erityisen loistava kirja. Ajatuksia herättävä, aika traaginenkin tarina Evelynillä on kerrottavanaan. Syy siihen, miksi hän haluaa kertoa tarinansa nimen omaan Moniquelle, ei ainakaan hälvennä hänen valintojensa traagisia puolia.