Lääkäri

Herman Koch: Lääkäri

447 s., Siltala 2013

alkup.Zomerhuis met zwembad, 2011

suom. Sanna van Leeuwen

En tiedä miten minulta oli päässyt menemään ihan ohi, että Herman Kochilta ilmestyy toinen suomennettu romaani. Töissä kirjapakettia purkaessani tämä osui käsiini ja varasin sen oitis, sillä Kochin tarjoilema Illallinen jäi mieleen vahvana lukukokemuksena ja onnistuneena psykologisena kuvauksena. Samantyyppistä psykologista ja moraalista pohdintaa esiintyy myös tässä juuri julkaistussa Lääkärissä, mutta mielestäni tämä ei aivan yllä Illallisen tasolle mustan huumorin tai kärkevyyden saralla.

Lääkäri kertoo yleislääkäri Marc Schlosserista, jonka tekemän hoitovirheen vuoksi yksi hänen potilaistaan, näyttelijä Ralph Meier on kuollut. Tarinan edetessä herää kysymys, että oliko kyseessä sittenkään hoitovirhe vaan ihan tahallinen teko ja suoranainen välinpitämättömyys, sillä Ralph oli kiinnittänyt erityistä huomiota Marcin Caroline-vaimoon. Toinen kysymys on, että onko kysymys sittenkään Carolinesta vai lomamatkan saamasta yllättävästä käänteestä kesällä, jolloin koko Schlosserin perhe on viettämässä aikaa Meiereiden huvilalla.

Koch punoo juonta tiiviisti. Hän aloittaa nykyhetkestä ja kuljettaa lukijan minäkertoja-Marcin mukana aikaisempiin tapahtumiin, jolloin jotakin käänteentekevää tapahtui. Koch paljastaa vähä vähältä kaikenlaista erikoista, joka nykyhetken valossa tuntuu jännittävältä: tästäkö kaikki johtui, kuka teki mitäkin ja miksi ja niin edelleen. Jännitys tiivistyy ja lukija päättelee mukana, että kuka mahtaa olla syyllinen loman saamaan käänteeseen. Minäkertojan käyttäminen tuo vakuuttavasti esiin Marc Schlosserin tunnot paitsi aviomiehenä ja isänä myös lääkärinä, mutta samalla antaa aika yksipuolisen kuvan tapahtumista. Se tuntuu olevan harkittu ratkaisu, sillä näin ollen loppu on entistä tiivistunnelmaisempi.

Takakansi lupaa, että tämäkin teos on psykologisesti tarkkaa ihmiskuvausta ja purevaa huumoria, mikä kyllä ensimmäisen väittämän kohdalla pitää paikkansa. Koch pyörittelee onnistuneesti moraalikysymyksiä ja sitä, miten ihmisen asema suhteessa eri asioihin vaikuttaa hänen suhtautumiseensa, ja samalla lukijakin jää miettimään lukemaansa. Kuitenkaan tämä kirja ei vaikuta ainakaan minuun lukijana yhtä voimakkaasti kuin Illallinen, vaikka tässä käsitellyt teemat ovatkin osittain samoja, kuten vanhemmuus ja omien lapsien suojelu. Lisäksi en allekirjoita tuota toista väitettä purevasta huumorista, jota kyllä tästä kirjasta löytyy, mutta kuitenkin melko vähäisissä määrin. Illallinen oli psykologisesta pohdiskelustaan huolimatta hauska ja siinä oli mainiosti käytetty ironiaa, mutta tässä kirjassa huumori ei toteudu. Tämä ei jaksa naurattaa, tämä lähinnä vain pöyristyttää tai kauhistuttaa. Suorempi huumori olisi voinut keventää tunnelmaa ja tehdä lukukokemuksesta vielä nautittavamman.

Vaikka Illallinen oli mielestäni kokonaisuutena parempi, niin ei tätäkään teosta käy moittiminen aivan täysin. Lääkärissä pohdiskelevuus on aitoa ja onnistunutta, se herättää ajatuksia ja varmasti ravistelee lukijaansa ainakin jossakin määrin, mitä Koch varmasti tällä teoksella hakeekin. Kochin ihmiskuvaus on vertaansa vailla ja hänen tekstinsä soljuu eteenpäin mielenkiintoisesti ja sujuvasti, mistä pitää antaa kiitosta myös suomentajalle. En keksi riittävästi sanoja kuvaamaan sitä, millä tavalla Koch kirjoittaa hahmoistaan. Hän on kuvauksissaan tarkkanäköinen, suora ja rehellinen, sillä aika paljon hänen kirjoittamastaan pätee ihan oikeassakin elämässä.

♠♠♠♠