Tittamari Marttinen: Viivi ja pitkä kuuma kesä
230 s., Tammi 2014
kansi: Erika Kallasmaa
En ole koskaan aikaisemmin lukenut yhtäkään Viivi Pusu -kirjaa, vaikka nuorempana aika monta kertaa ainakin kirjekaverini niitä minulle suositteli. Tittamari Marttinen ei myöskään ole koskaan oikein ollut minulle se "oma kirjailija" enkä ole liiemmin hänen tyylistään pitänyt. Mutta yhtä kaikki, uusin Viivi Pusu vaikutti niin mielenkiintoiselta ja ihanan kesäiseltä teokselta, että päätin kokeilla.
Viivin pitkään kuumaan kesään mahtuu niin mökkeilyä, grillimyyjän töitä, reissaamista kavereiden kanssa kuin myös osallistuminen paikallisteleviossa esitettävään kokkikilpailuun. Kesä on tapahtumia täynnä ja henkilöhahmojakin ihan riittämiin, mutta Viivin kuvioihin oli tosi helppo päästä sisälle, vaikka aiemmin en ollutkaan hänestä kertoviin kirjoihin tutustunut. Itse en ainakaan kokenut minkäänlaista haittaa siitä, sillä Marttinen kyllä sujuvasti taustoittaa hahmoa samalla kuin punoo uutta juonta.
Sujuvaa luettavaa tämä kirja ainakin oli kaikin puolin, mutta mutta. Niin. Pidin tätä kauhean lapsellisena ja epärealistisena, sellaisena harhakuvitelmia maalailevana. Ja kyllä, fiktio saa olla epärealistista, mutta kuitenkin välillä kuviot menevät himpun verran liian paljon liian epätodellisiksi. Viivi esimerkiksi ryhtyy Lindan tilalle grillimyyjäksi tuosta vain. Joo niin vissiin, ei ne työmarkkinat toimi silläviissiin. Miksi pitää luoda kuva, että niin on? Lisäksi Viivi on hyvin nuori ja jotenkin muka kovin itsenäinen, mikä on mielestäni hitusen ristiriitaista. Välillä muuten reipas hahmo kilpistyy melko lapsekkaaksi, mikä hieman haittasi minua. Toki Viivin ikäinen hahmo voi olla välillä lapsekaskin, mutta ero oli hieman liian räikeä.
Niin, ihan kivoja vaiheitahan Viivin kesään mahtuu ja tämä on varmasti hyvin oivallista luettavaa jollekin yläasteikäiselle. Tällaiselle kyyniselle 22-vuotiaalle tämä vain oli turhan lapsellista ja tosielämästä kaukaista. Tuntuu vähän pahalta arvostella teosta näin, kun tiedän kuitenkin, etten ole sen kohderyhmää. Mutta siitä huolimatta ei, en usko, että olisin pitänyt tästä yhtään enempää 15-kesäisenäkään. Ihan kiva kirja, mutta ei minun juttuni.
♠♠♠
Olen samaa mieltä, ihan kiva mutta jokin tökki. Tuntui siltä kuin kyseessä olisi ollut kaksi kirjaa, ensin alkuosa missä Viivi touhuaa kavereineen ja sitten loppuosa mikä on kokonaan pelkkää kokkikilpailua.
VastaaPoistaOlen lukenut joitakin aiemmista osista ja tykännyt niistä. Ne ovat selkeästi lastenkirjoja, tämä uusin on kirjastossa nuortenosastolla mutta ei oikein tunnu sopivan sinne. Ehkä se on vähän liian lapsellinen ajatellen, että nuorten pitäisi olla kasvaneita kesätyöikään.
Minäkin hieman moitin lukiessani tuota kahta eri tarinaa, sillä teos olisi varmasti ollut toimivampi joko ihan kokkaamiseen keskittyvänä tai kaverikesää kuvaavana. Nyt jako on jotenkin kauhean terävä ja tarina ei siksi ole eheä.
PoistaMahtavaa, että en ole ainut joka kokee tämän lapsellisena tai uskaltaa sanoa sen ääneen: usein kun kuulee kritiikkiä, jos menee sanomaan jotakin ei-omalle-ikäryhmälle suunnattua teosta lapselliseksi. Tässä kirjastossa, jossa minä työskentelen tällä hetkellä, myös aikaisemmat Viivi Pusut ovat nuortenosastolla. Jos tämä uusinkaan ei oikein sinne sovi, niin miten sitten nuo vanhemmat... Toisaalta miten määritellä lapsen ja nuoren raja eli myös se, mikä kirja millekin osastolle sopii.
Palautetta kirjastolle tms. väärälle osastolle sijoittamisesta?
VastaaPoistaKuten edellisessä kommentissani totesin, jako lasten ja nuorten ikäryhmiin on häilyvä. Samalla tavalla on myös kirjojen sijoittamisessa osastoille. Joku 11-vuotias voi jo kokea olevansa nuori (esim. Viivi Pusu on ekoissa kirjoissa n. 11-vuotias), toinen samanikäinen taas kokee olevansa vielä lapsi. Raja lapsuuden ja nuoruuden välillä on kuin veteen piirretty viiva, melko yksilöllinen. Lisäksi kirjastot usein noudattavat valmiita luettelointitietoja, joihin myös osasto on valmiiksi merkitty. Ja esimerkiksi tämä uusin Viivi Pusu ei kyllä lastenkaan osastolle oikein sopisi, sillä kohderyhmä on selkeästi teini-ikäiset. Olen kuullut, että usein noin 10-vuotiaat alkavat vähitellen siirtymään nuortenosastolle, minkä olen huomannut pitävän paikkansa. Siksi sielläkin pitää olla monen ikäiselle nuorelle/varhaisnuorelle (hieno termini...) sopivaa luettavaa.
Poista