Toni Morrison: Koti
133 s., Tammi 2014
alkup. Home 2012
suom. Seppo Loponen
Sainpas kuin sainkin luettua ainakin yhden kirjan Keltaiseen kesään. Alun perin ajattelin aloittaa minulla jo pitkään lainassa olleella Saramagon Oikukas kuolema -teoksella, mutta uutuushyllystä nappasin mukaan ensimmäisen Morrisonini ja päätin kokeilla sitä. Tämän jälkeen olen ihan varma, että tulen lukemaan vielä lisää Toni Morrisonin teoksia.
Koti kertoo sisaruksista, Frankista ja Ceestä, joiden molempien elämässä on omat kipupisteensä. Georgialaisessa pikkukaupungissa varttuneet sisarukset olivat jo lapsina toistensa tuki ja turva, sillä itsekkäät isovanhemmat ja elannon eteen raataneet vanhemmat eivät tarjonneet mitään turvallisuutta. Kuten teoksessa luonnehditaan, oli Frank Ceen varsinainen äiti, vaikka oli itsekin vielä pikkupoika. Korean sota kuitenkin heitti sisarukset erilleen, sillä Frank päätti lähteä vapaaehtoiseksi ennen kuin muuttuisi itse vanhempiensa kuvaksi. Cee jäi pärjäämään yksin ja elämä kuljetti häntä erilaisiin huonopalkkaisiin töihin sekä lopuksi myös "koe-eläimeksi". Vain Ceen tilanne saa traumatisoituneen Frankin palaamaan Georgiaan.
Morrisonin romaani on lyhyt, mutta sisältää paljon asiaa siitä, mitä sota, epävakainen lapsuus, alituinen köyhyys ja liiallinen luottavaisuus voi saada aikaan. Lyhyessä teoksessa on paljon huomioita siitä, miten vahvempi turhan usein käyttää valtaansa hyödykseen ja nitistää heikompansa: isovanhempi vie parhaat ruuat, aviomies varastaa auton, sotilas tappaa lapsen... Listaa voisi jatkaa edelleen, sillä näitä pointteja teoksesta todella löytyy. Morrisonin luoma kuva on melkoisen raadollinen, mutta toisaalta tarinassa on myös aitoa välittämistä ja huolenpitoa, minkä Frankin ja Ceen välinen lojaalius osoittaa. Itse näen heidän välinsä osoituksena siitä, että kaiken pahan keskelläkään ei saisi unohtaa ihmisyyttä ja inhimillisyyttä.
Hieman moitteita annan kerrontaratkaisusta, sillä tarina tuntuu etenevän palan sieltä ja palan täältä. Aluksi se tuntui hieman vaikeaselkoiselta, vaikkakin siihen tottui nopeasti. Osittain ratkaisu johtunee siitä, että teoksessa on monia näkökulmia ja useampi hahmo pääsee esittämään näkemyksiään asioista. Useampi näkökulma ei onneksi tee tarinasta liian sekavaa, vaan pikemminkin monisyisemmän, vaikka kerrontaratkaisu välillä mielestäni hieman ontuukin.
Lukukokemus oli kaikkiaan voimakas, mutta ei kuitenkaan ravisteleva. Vaikka teoksessa kuvataan monia ikäviä asioita, ei se kuitenkaan ole ankea. Siitä kertonee se, että nyt lukemisen jälkeen minulla on ihan hyvä fiilis.
♠♠♠♠
Saramagon Oikukas kuolema on todella lukemisen arvoinen kirja. Pitää pistää tuo Morrisonin kirja muistiin, kiitos sinulle:)
VastaaPoista-Sanna
Kiva, että sait tästä lukuvinkin! :)
PoistaNyt alkaa tuntua siltä, että pian pitäisi päästä Oikukkaan kuoleman pariin, kun siitä kehuja kuulee joka puolelta. :)
Kiinnostavaa, mien käsittelit tätä perheen ja erityisesti lapsen näkökulmasta. Tässä kirjassa on kyllä monta tarinaa päälletysten - Morrison on tässä taituri. Lue ihmeessä häneltä Rakkaus ja Minun kansani, minun rakkaani. Ne ovat räjäyttäviä, tai ainakin minulle olivat.
VastaaPoistaOikukas kuolema on hauska kirja, erilainen Saramago, jossa kirjailija leikittelee kuolemalla. Pidin kirjasta kovasti. Mustaa ja vinoa, älykästä ja nerokasta. Kiinnostavaa kuulla, mitä ajattelet kirjasta.
Hieno Keltaisen kesän aloituskirja!
Katselinkin jo kirjaston hyllystä Morrisonin teoksia ja etenkin tuo Minun kansani, minun rakkaani vaikutti sellaiselta, joka minua kiinnostaisi. Oikeastaan kaikki Morrisonin teokset vaikuttivat sellaisilta, että ne tavalla tai toisella voisivat kiinnostaa minua. Taisin löytää Morrisonista sellaisen kirjailijan, jonka tuotantoon haluan oikein tosissani tutustua! Ulkomaisista kirjailijoista harvoin teen "löytöjä", lähinnä kotimaista kun luen. Ja täytyy sanoa, että ilman Keltaista kesää tuskin olisin tähän uutukaiseen kiinnittänyt mitään erityistä huomiota ja niin olisi Morrison minulle pelkkä nimi lukemattomien kirjailijoiden joukossa.
PoistaOikukas kuolema vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, odotan uteliaisuudella mitä mieltä olen tästä erilaisesta Saramagosta. Kiinnostusta lisää myös se, että kansiliepeen mukaan Oikukas kuolema on ikään kuin jatkoa Kertomus sokeudesta ja Kertomus näkemisestä -teoksille.