Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
334 s., Teos 2015
kannen suunnittelu: Jussi Kaakinen
Emmi Itärannan toinen teos Kudottujen kujien kaupunki lumosi minut täysin. Osasin Teemestarin kirjan perusteella odottaa mukavaa lukukokemusta, mutta siitä huolimatta olen yllättynyt miten totaalisesti tämä scifiä edustava teos veti minut mukaansa, sillä suosikkejanihan ovat realistiset ja historiaan sijoittuvat teokset. Itärannan teosta lukiessa ei kuitenkaan kiinnitä niinkään huomiota genreen, vaan itse tarinaan, joka antaa myös ajattelemisen aihetta.
Kudottujen kujien kaupunki kertoo lähes kokonaan muusta maailmasta eristyksissä sijaitsevasta saaresta, jota hallitsee Neuvosto. Tarinan päähenkilö on hieman yli 20-vuotias Eliana-niminen kutoja, joka löytää Seittien Talon pihasta pahoinpidellyn nuoren naisen, jota kukaan ei tunnu tuntevan. Naisen henkilöllisyyden paljastuttua alkaa pala palalta paljastua myös isompi kuvio, jonka Eliana huomaa ulottuvan nykyhetkestä saaren menneisyyteen saakka. Elianalle paljastuu myös uutta tietoa unista, jotka saarella ovat kiellettyjä ja jotka takaavat näkijälleen menolipun Tahrattujen Taloon.
Itärannan luoma toisenlainen todellisuus on kerrassaan kiehtova arvoituksineen. Pidin myös tarinan miljööstä paljon, sillä se luo tarinalle juuri oikeanlaisen, arvoituksellisuutta henkivän tapahtumapaikan. Kuten Teemestarin kirjassa, myös tässä teoksessa minusta tuntui toisinaan, että ajassa ei ollakaan menty eteenpäin vaan taaksepäin. Ilmagondolit ja vesilennättimet tietysti luovat kuvaa tulevaisuudesta, mutta vanhat mustekorttelit ja erilaiset käsityöläisammatit mestareineen taas tuovat mieleen kuvan ajasta, jolloin ammatteihin kouluttauduttiin kisällivaiheen kautta.
Kudottujen kujien kaupungin yhteiskuntajärjestys näyttäisi olevan oligarkia, sillä Neuvosto päättää yksin kaikesta eikä Neuvoston uhmaamisesta seuraa mitään hyvää. Kuri on ankaraa ja jokainen varjelee salaisuuksiaan tiukasti, sillä kukaan ei halua joutua Neuvoston silmätikuksi tai lähetetyksi Tahrattujen taloon. Juuri tämänkaltainen yhteiskunnallinen järjestelmä pysäyttää minut kirjan kuin kirjan kohdalla ja laittaa ajattelemaan tuttuja asioita aina vain uudelleen. Jotta voisi vastustaa valtaapitävää eliittiä, vaaditaan valtavasti rohkeutta. Sitä kysytään myös Elianalta, kun hän ymmärtää mitä kaikkea saarella onkaan meneillään.
♠♠♠♠♠
Hieno bloggaus! <3 Emmi Itäranta taitaa olla kirjailija joka ei hirveästi jaa mielipiteitä: en ole kuullut kenenkään vielä sanovan hänen kirjojaan luettuaan että se olisi ollut huono. Näitäkin mielipiteitä varmaankin löytyy, mutta kyllä me bloggarit taidamme olla tästä ihanasta kirjailijasta aika pitkälti samaa mieltä. Tää oli mahtava kirja!
VastaaPoistaKiitos! :) Lähestulkoon sama teksti tulee olemaan myös meidän paikallislehdessämme, johon on aloiteltu kirja-/lukuhaastetta: joku lukee kirjan, kirjoittaa siitä jutun ja haastaa seuraavan mukaan.
PoistaIhan totta muuten tuo, että Itäranta ei jaa mielipiteitä, sillä minäkään en ole kuullut kenenkään sanovan hänen teoksiaan huonoksi.
Olen teidän kanssa samaa mieltä, kirja on mahtava! Aihepiiri ja tulevaisuudenkuvat, hiukan fantasiaa, kiinnostava päähenkilö, siitä on hyvä kirja tehty.
VastaaPoistaItärannalla on paketti koossa! :)
PoistaMinustakin tämä oli loistava kirja. Jotkut ovat pettyneet, ehkä odottaneet esikoisen jälkeen jotain muuta, mutta minä kyllä lumouduin sinun laillasi <3
VastaaPoistaItse en jotenkin yhtään tiennyt mitä tältä kirjalta odottaa, kun en ollut lukenut siihen liittyen oikein muuta kuin takakannen. Ja hyvä niin, sillä ainakin pystyin vain heittäytymään tarinan vietäväksi ja siinä sivussa lumoutumaan tarinasta. :)
Poista