Kirjabloggaajien joulukalenterin 19. luukku

 

Tänään on minun vuoroni tehdä kirjabloggaajien joulukalenteriin luukku. Eilen Hannan kirjokannessa pohdittiin jokavuotista painetta siitä mitä jouluna pitäisi tehdä sekä sitä miten trendeistä voi vaan yksinkertaisesti olla välittämättä ja tehdä joulusta omanlaisensa. Huomisen luukku on vielä arvoitus ja se aukeaa blogissa Pauline von Dahl. Minä puolestani ajattelin kirjoittaa joululahjoista.

Joululahjojen valitseminen, hankkiminen ja paketointi kuuluu olennaisena osana jouluvalmisteluihini. Tänä vuonna olen ollut jo hyvissä ajoin matkassa, sillä ensimmäisen lahjan hankin jo keväällä. Yleensä tässä vaiheessa joulukuuta iskee viimehetken paniikki, kun itsetehdyt lahjat eivät olekaan valmistuneet aikataulussa ja joudun kilisyttämään sukkapuikkoja myöhälle yöhön. Viime vuonna sain täpärästi myöhälle aaton aaton iltana valmiiksi viimeisen sukkaparin ja pääsin ojentamaan sen saajalleen jouluna. Paniikista huolimatta joululahjojen suunnittelu on mielestäni mukavaa puuhaa, mutta kyllä lahjojen metsästys taitaa olla aika monille ehtymätön stressin lähde.

Mitä ostaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea? Entä mikä neuvoksi, kun lapsen toivoma tämän vuoden hittilelu on loppunut kaupoista ja lisää luvataan ensi kevääksi? Näihin kysymyksiin minulla ei ole antaa hienoja neuvoja, mutta ensimmäiseen kysymykseen liittyen olen itse todennut, että villasukkia tai lapasia ei voi koskaan olla liikaa. Toivottavasti myös minulta lahjoja saavat ihmiset ovat samaa mieltä. :-D Joulun alla kaupoissa käy kova kuhina ja olen iloinen siitä, että tänä vuonna olen välttänyt suuremmat jouluruuhkat hankkimalla lahjoja vähitellen jo ennen suurta sesonkia. Osan olen myös tilannut nettikaupoista ja nyt toivotaan, että posti kiikuttaa viimeiset lahjat ajoissa perille!

Olen yleensä hyvä keksimään mukavia lahjoja kavereilleni ja perheelleni. Olen vähintäänkin yhtä hyvä keksimään mukavia lahjoja myös itselleni, vaikka oikeastaan kuulun kategoriaan "ihminen, jolla on jo kaikkea". Tänä vuonna taitaa olla ensimmäinen kerta, kun minulla on ollut vaikeuksia keksiä mitä toivoisin lahjaksi. Eilen äiti ojensi minulle ja veljelleni kynät ja palat paperia ja pyysi kirjoittamaan toiveet ylös. Minulle muistui selkeänä mieleen kuinka lapsena selasin lelukuvastoa ja valikoin sieltä pitkän listan leluja, jotka halusin. Kirjoitin lelujen nimet ylös juuri sellaisina kuin ne mainoksessa sanottiin. Muistan kuinka isäni yritti sanoa, että kannattaisi kirjoittaa vaikka millaisesta lelusta on kysymys, että joulupukki varmasti tietää, kun monien lelujen nimi oli pitkä ja vaikeakin rimpsu. Totesin nohevasti, että tietysti joulupukki tietää. Uskon, että vanhemmillani saattoi silloin hiki kihota otsalle joululahjaostoksia tehdessä. :-D Tänä vuonna sain listaani yhden asian, sillä toivon joka vuosi uutta sesonkimuumimukia. En onnistunut vielä keksimään edes mitä kirjaa toivoisin, ja se on outoa se! Olenkohan saavuttanut jonkin aikuisuuden asteen, jossa lakataan toivomasta lahjoja ja hymistään, että "en minä mitään tarvitse"?

Vaikka itse usein yritänkin miettiä käytännöllisiä lahjoja tai selkeästi iloa tuottavia lahjoja (kuten kirjoja) epämääräisten koriste-esineiden sijaan, niin en minä silti ajattele, että lahja välttämättä tulisi nimen omaan tiettyä tarvetta varten. Mielestäni joululahjojen ideana on ilahduttaa saajaansa eikä välttämättä täyttää mitään tiettyä tarvetta, vaikka eipä sekään haittaa, jos ilahduttamisen ohella niinkin käy. Kuuntelin noin viikko sitten Marko Leinon Joulutarinan, josta en ole vielä ehtinyt tarkemmin kirjoittaa tänne. Siinä esitettiin yksi näkemys joululahjaperinteen syntymisestä ja siinä oli ajatuksena nimen omaan ilahduttaa niitä ihmisiä, jotka merkitsevät lahjan antajalle jotain. Mielestäni jokaisen, joka turhautuneena hikoilee kaupassa ja ärtyneenä huokailee venyvissä kassajonoissa, tulisi miettiä miten suurta iloa voi tuottaa lahja, jonka takia joutui jonottamaan kaupassa tai jonka hankkimiseen joutui muuten käyttämään vaivaa. Kun loihdit mieleesi lahjansaajan ilahtuneen ilmeen, tulee itsellekin parempi mieli. Joulu on loppuviimein hyvän tahdon juhla eikä ole tarkoitus, että kukaan joutuisi ottamaan siitä suurta stressiä. Yritän tässä nyt sanoa, että muistakaa olla pingottamatta ja nauttikaa joulun tunnelmasta kaiken kiireenkin keskellä. ♥