Pormestari

Herman Koch: Pormestari

383 s., Siltala 2017

alkup. De Greppel, 2016

suom. Mari Janatuinen

kansi: Susanna Appel & Shutterstock

Herman Kochin Pormestari on ollut minulla lainassa lähes ilmestymisestään saakka, mutta sain luettua sen vasta nyt, kun valitsimme sen maaliskuun lukupiirikirjaksemme. Keskustelimme tästä viime maanantaina ja tästä saatiin kyllä aikaan hyvää keskustelua. Moni oli lukenut tätä hyvin "vakavasti", osa taas löysi tästä humoristisiakin piirteitä. Myös henkilöhahmot puhuttivat ja niissä riittääkin pohdittavaa.

Pormestari kertoo Robert Winteristä, joka on Amsterdamin pormestari. Robertilla on ulkomaalaistaustainen vaimo ja yksi jo lähes aikuinen tytär. Elämässä kaikki tuntuu olevan raiteillaan, kunnes uuden vuoden vastaanotolla Robert yllätyksekseen huomaa vaimonsa viihtyvän kaupunginhallituksen jäsenen, Maartenin, seurassa ja nauravan tuon kuivakan miehen jutuille pää takakenossa. Epäilys syrjähypystä alkaa itää Robertin mielessä ja jäytää häntä päivittäin. Hän hakee vaimostaan pettämisen merkkejä ja tarkkailee tätä alati. Samaan rytäkkään Robertin yli 90-vuotiaat vanhemmat ilmoittavat aikovansa päättää päivänsä omasta tahdostaan nyt, kun elämä on vielä hyvää: miksi jäädä odottelemaan epäilemättä vääjäämättömästi lähestyviä huonoja päiviä?

Robert Winter on itsekäs mies, se käy lukijalle kyllä pian selväksi. Hän on niin syventynyt omiin epäilyksiinsä ja tarkkailupuuhiinsa, että vanhempien suuri päätös on lähinnä sivuseikka hänen elämässään. Robert on myös siitä erikoinen tyyppi, että hänen jos kenen olettaisi olevan suvaitsevainen muita kulttuureja kohtaan jo pelkästään vaimonsa taustan vuoksi, mutta mitä vielä - hän on hyvin ennakkoluuloinen muita kohtaan. Robert tuntuu myös pitävän itseään todella erinomaisena miehenä, jota ei niin vain sumuteta.

Lukupiirissä oli oikein antoisaa keskustella eri henkilöhahmojen luonteista, kun jokainen oli lukenut saman eikä tarvinnut ajatella spoilaavansa ketään. Tämän tekstin kirjoittaminen on huomattavasti vaikeampaa, sillä en haluaisi paljastaa liikaa. Sen verran voinen kuitenkin paljastaa, että kirja saa pohtimaan paljon eutanasiaa, joka on Kochin kirjoissa muutenkin paljon esillä ollut asia. Tässä kirjassa eutanasia nousee esille Robertin vanhempien kautta, mutta tässä tapauksessa voidaan miettiä yrittikö toinen vanhemmista todellakin vain päästä eroon toisesta eli tapahtuiko ikään kuin laillistettu murha. Samalla mietityttää olisiko asiat voineet mennä toisinkin, jos Robert olisi hetkeksi todella herännyt näkemään mitä hänen ympärillään oikein tapahtuukaan.

Kun aloin lukemaan Pormestaria, ajattelin ensimmäisten sivujen jälkeen: "Apua. Kuinka moni piiriläisistä jättää tämän teoksen kesken näin vaikeaselkoisesti kerrotun alun jälkeen?". Muutama sanoikin, että kyllä alku tuntui aika kauhistuttavalta, ja olen samaa mieltä. Tarina alkoi kuitenkin vetää nopeasti ja luin tämän oikeastaan kokonaisuudessaan yhden päivän aikana. Vaikka tarina pyörii oikeastaan yhden ja saman asian - eli pormestarin tekemien ylitulkintojen ja tarkkailujen - ympärillä, jotenkin kerronta vain oli niin mielenkiintoista, että lukija jää koukkuun.

 

Teos jättää jälkeensä monia kysymysmerkkejä, sillä tarina liikkuu eteenpäin hyppäämällä asiasta toiseen. Ensin on voitu kuvata yhtä asiaa, sitten ilmenee toinen ja ensimmäinen jää täysin kesken, ja siihen palataan sitten myöhemmin, jos palataan. Myös teoksen loppuratkaisu hämmensi jokaista piiriläistä emmekä oikein keksineet selitystä yllättävälle käänteelle. Kuitenkin pidän tätä parhaana Kochin suomennetuista teoksista, sillä tämä herätti minussa eniten ajatuksia ja vei parhaiten mukanaan. Oikein hyvä!

♠♠♠♠♠