Luiz Ruffato: Rutosti hevosia
159 s., Into 2014
alkup. Eles eram muitos cavalos, 2014
suom. Jyrki Lappi-Seppälä
Seinäjoen kirjaston nojatuolimatkailuhaaste on edennyt osaltani muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Eurooppaan painottuen. Halusin päästä matkaamaan myös vielä merkintöjä vailla olleeseen Etelä-Amerikkaan, joten valitsin luettavakseni brasilialaisen Luiz Ruffaton teoksen Rutosti hevosia. Ennen lukemisen aloittamista hieman epäröin, sillä teos vaikutti silmämääräisesti todella polveilevalta. Sitä se olikin, mutta omaksi yllätyksekseni viihdyin hyvin.
Rutosti hevosia sijoittuu Brasilian suurimpaan kaupunkiin São Pauloon. Sen väestöstä iso osa muodostuu siirtolaisaaltojen tuomista vierasmaalaisista, joista isoin ryhmittymä on Wikipedian mukaan italialaiset. Heitä on kaupungissa yli puolet sen väestöstä, 6 miljoonaa. São Paulo on kaupunki, jossa on niin vaurautta kuin köyhyyttäkin. Varakkaiden ja köyhien asuinalueita on saatettu eristää jopa sähköaidoin ja rikollisuus kaupungissa on maailman kärkiluokkaa. Rikollisuus ei olekaan mitään pieni näpistyksiä, vaan tehtyjen rikosten kärjessä ovat Wikipedian mukaan ryöstöt, murhat ja kidnappaukset. Väkivaltaa ei kaihdeta.
Rutosti hevosia on moniääninen yhdenpäivänromaani. Siinä näyttäytyy niin hyvinvointi kuin kurjuuskin. Varovaistakin toiveikkuutta tuntuu kuitenkin aina varjostavan pelko. Köyhiin kohdistuu jopa ihan suoranaista mielivaltaa ja kaupungissa harhautuu helposti rikoksen poluille tai ajautuu vahvempiensa vallan alle. Varakkaatkaan eivät voi elää huolettomasti, sillä väkivallan uhka on todellinen. Kaupungissa jyllää myös kaikkinainen keplottelu ja jokaisen tulee katsoa eteensä ja ajatella ensin omaa etuaan. Tämä näyttäytyy esimerkiksi pimeän työn tekemisenä ja rikollisuutena.
En yleensä juurikaan pidä moniäänisistä teoksista. Tässä teoksessa pääsee ääneen kymmeniä eri asemassa olevia henkilöitä. Osa teksteistä on silkkaa tajunnanvirtaa vailla välimerkkejä. Lukemiseen joutui paikoitellen oikein todella keskittymään, mutta siitä huolimatta teos on todella hyvä. Se on hengästyttävä, vimmainen ja rehellinen. Välillä mietin miten tuollaisessa paikassa voi elää. Tuli vähän toivotonkin olo. Osa tarinoista kulki ihan iholle asti. Huh! Seuraavaksi luen kyllä jotain vähän kevyempää.
♠♠♠♠
Minustakin tämä oli loistava! Tajunnanvirtaisella ja hengästyttävällä tavallaan kertoa Ruffato toi Sāo Paulon kaoottisuuden lukijalle.Hurja kaupunki, käydä voisin, mutta asua en haluaisi.
VastaaPoistaTämän kirjan jälkeen itse en varmaan kovin äkkiä uskaltaisi lähteä São Pauloon edes käymään. Ruffato vaikuttaa kyllä todelliselta tarinankertojalta. Pitänee lukea häneltä jotain muutakin joskus.
PoistaVaikka tämä kirja jäikin minulla kerran kesken, haluaisin kyllä joskus vielä yrittää uudestaan. Minua kiehtovat juuri ne monet eri näkökulmat ja suurkaupungin erilaiset ihmiskohtalot. Hengästyttävää tekstiä tässä kyllä todella on! Lissabonissa muistin sinut on kevyempää luettavaa Ruffatolta, jos haluat lukea häntä vielä joskus.
VastaaPoistaLuulisin, että tämä kirja jää monilta kesken, kun tämä ei ole mikään kevyt pala. Vaatii aikalailla tietynlaisen mielentilan, että jaksaa olla vastaanottavainen tälle kakofonialle. Tuo Lissabon-kirja onkin ollut ajatuksissani Ruffaton tuotannosta. :)
Poista