190 s., Atena 2020
kansi: Sanna Mander
Henriikka Rönkkösen sinkkuelämää suorasukaisesti käsittelevät Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita sekä Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja ovat herättäneet minussa kahtalaisia fiiliksiä. Mielikuvituspoikaystävä oli mielestäni hieman kohahduttamishaluinen teos, mutta Bikinirajatapauksessa puhutteli minua vakavilla sinkkuuspohdinnoillaan. Lähdinkin lukemaan Määmatkaa tietoisena siitä, että vastassa saattaa olla mitä tahansa. Ilokseni huomasin, että Määmatkan kirjoittanut Henriikka Rönkkönen on selvästi kasvanut ihmisenä paljon sitten Mielikuvituspoikaystävän.
Määmatkalla sukelletaan Tinder-deittailun maailmaan, kohdataan pettymyksiä ja tavataan uusia kiinnostavia ihmisiä. Rönkkönen kirjoittaa eloisasti ja viihdyttävästi eikä tekstistä enää välity kohahduttamisen halu. Tätä lukiessa tuli tunne, että Rönkkönen on oppinut tiedostamaan omat rajansa ja asettamaan itsensä etusijalle miellyttämishalun sijaan. Se jotenkin kolahti minuun, sillä ise olen viime kuukausina pohtinut paljon omia rajojani suhteessa muihin ihmisiin yleensä, ei vain parisuhdemarkkinoilla. Pohdinnat parisuhdemarkkinoiden karikoista ja kutkuttavan jännittävistä innostuksen hetkistä tuntuvat niin ikään aidoilta.
Luin Määmatkan jo heinäkuussa enkä tehnyt kirjasta sen tarkempia muistiinpanoja, mutta voin kuitenkin sanoa pitäneeni tästä kirjasta. Ihan hirveän tarkasti tämä ei mieleen jää pyörimään, mutta mukaansatempaava kirja tämä kuitenkin oli ja tuntui sopivan kevyeltä kesäkirjalta minulle. Voisin rohkaisuksi sanoa niille, jotka ovat pitäneet etenkin Mielikuvituspoikaystävää liian roisina kirjana, että ei kannata sen perusteella suoraan tyrmätä Määmatkaa.
♠♠♠♠
Olen lukenut nämä kaikki Rönkkösen kirjat, tämän viimeisimmän suurimmaksi osaksi heinäkuun loppupuolella mökillä ollessani. Määmatka ei minulle tarjonnut enää oikeastaan mitään uutta :/ Mutta pakkohan se oli ostaa ja lukea, kun kaksi muutakin löytyivät luettuina omasta hyllystä. Välillä näissä on kyllä ihan hyvääkin ja vähän syvällisempää pohdintaa, kun taas heti seuraavassa hetkessä tulee vähän myötähäpeä.
VastaaPoistaMulla on kans ollut vähän samanlainen tunne Rönkkösen kirjojen kanssa: pakkohan tämäkin on lukea, kun edellisetkin olen lukenut. On totta, että paikoin myötähäpeän tunne on vahva, mutta itse en sitä tämän kirjan kohdalla enää kokenut - Bikinirajatapauksen kohdalla kyllä.
Poista