Enni Mustonen: Pukija
Syrjästäkatsojan tarinoita 8
16 h 51 min., Otava 2020
lukija: Erja Manto
Olen yleensä lukenut Syrjästäkatsojan tarinoiden uuden osan aina hetipian sen ilmestyttyä, mutta koska oikeastaan koko viime vuoden minua vaivasi lukulamaannus, jäi Pukija odottamaan parempia hetkiä. Otin touko-kesäkuun taitteessa käyttöön kokeilujakson Suomalainen plus -sovelluksesta ja bongasin sieltä Pukijan äänikirjana ja vieläpä Erja Mannon lukemana, joten nappasin sen ensimmäisenä kuunteluun.
Pukija sijoittuu 1950-luvun alkuun. Tarinan keskiössä on Viena Aaltonen, Kirstin tytär ja Idan tyttärentytär. Palattuaan kotiin Englannista, jossa on ollut piikomassa, Viena etsii paikkaansa kotimaassa. Kirsti on huolissaan tyttärestään ja hänellä on omat näkemyksensä siitä, mihin suuntaan Vienan kannattaisi pyrkiä, mutta tytär valitsee itse tiensä ja suuntaa muotialalle. Hän pääsee puvustajaksi Suomen filmiteollisuuteen, ja lopulta tie pukujen ja puvustamisen parissa kuljettaa Vienan Armi Kuuselan matkassa Yhdysvaltoihin Miss Universum -kisoihin. Yhdysvalloissa hän kohtaa kurikkalaislähtöisen Martta Valon, joka suorannuottisen pohjalaisena alkaa oitis värvätä Vienaa aisaparikseen Universalin studioille puvustonhoitajaksi.
Pukija on yhtä mukaansatempaava kuvaus kuuluisuuksien kulisseista kuin sarjan aiemmatkin osat. Teos vilisee tuttuja nimiä kotimaisten elokuvien näyttelijäkaartista ja muotimaailmasta, paikoitellen siinä mielessä ehkä vähän liikaakin, että nimien latelu ja Vienan elämän sitominen kuuluisuuksiin tuntuu välillä pääasiallisemmalta kuin varsinaisen juonen kuljetus. Itselleni teoksen parasta antia oli kuvaukset perhepiiristä, Ida-mumman talolta ja kotimaasta ylipäätään. Vaikka Viena kohtaakin monenlaisia kiinnostavia ihmisiä, pääsee maailmalle ja saa hienoja mahdollisuuksia, päällimmäisenä jää mieleen kuitenkin ajatus siitä, että ei Vienan elämässä itsessään nyt kuitenkaan oikein mitään tapahtunut. Hahmo jää jotenkin etäiseksi, mutta en tiedä miksi. Ida ja Kirsti ovat aina tuntuneet jotenkin läheisemmiltä hahmoilta. En usko, että asiaan on merkitystä sillä, että kuuntelin tämän teoksen äänikirjana toisin kuin aiemmat osat.
Tarinankertojana Mustonen on omaa luokkaansa ja kyllä tämäkin teos viihdytti ja tempaisi mukaansa, vaikka päähenkilö hieman etäiseksi jäikin. Nyt kun Suomalainen plussan kokeilujaksoa on vielä jäljellä, aion kuunnella sarjan uusimmankin osan. Toivottavasti siinä pääsisin tutummaksi Vienan kanssa.
Mustonen hallitsee kyllä historian elävän kuvailun! Kaikissa Syrjästä..-sarjan kirjoissa ajankuva on eläväistä ja tapahtumiin on helppo päästä mukaan. Kerroit, että päähenkilö jäi Pukijassa etäiseksi, ja olen samaa mieltä. Valitettavasti Näkijässä on minusta sama juttu, ja jopa pahemmin. Vauhti on itselleni siinä turhan kova, ei jotenkin päästä päähenkilöön tunnetasolla, vaikka isoja asioita tapahtuu lähipiirissä. Toki jos muut sarjan osat olet lukenut, niin kannattaa se uusinkin lukea. Taitaa tulla ensi vuonna lopetus sille sarjalle, vai muistankohan väärin..
VastaaPoistaOn kyllä enemmän kuin oikein luonnehtia, että Mustonen tekee historian eläväksi. Tuntuu, että valtavan paljon pientä detaljitietoa olen omaksunut hänen teoksistaan. Kuitenkin jollain tavalla nyt on alkanut tuntua, että tätä sarjaa jatketaan vain jatkamisen ilosta. Ensi vuonna tosiaan olisi tulossa sarjan päätösosa, jos julkaisutahti pysyy samana. Tuntuu, että alkupeärinen tavoite on ollut 10 kirjaa ja se tehdään, vaikka se tarkoittaisi tinkimistä laadusta. Mustonen pystyy paljon vahvempaankin suoritukseen, jos vain antaa kaikkensa!
Poista