sunnuntai 1. elokuuta 2021

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu

Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu
304 s., Gummerus 2018, oikolukematon ennakkokappale
kansi: Hilla Semeri

Sisko Savonlahden esikoisteos Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ilmestyi vuonna 2018. Sain kirjan silloin ennakkokappaleena ja palan matkaa sitä luinkin, mutta jotenkin se jäi lukulistalle odottelemaan. Halusin lukea kesälomalla edes jonkin oman hyllyn kirjan, joten valitsin tämän. Aluksi olinkin innoissani, sillä tämä tuntui kolahtavan oikein todella. Teoksen edetessä innostus laantui ja ehkä hieman petyinkin, mutta ihan mukaansatempaavaa tekstiä tämä kyllä on.

Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu kertoo kolmekymppisestä helsinkiläisnaisesta, joka on jäänyt elämässään vähän jumiin. Hän makoilee parvekkeensa lattialla kuunnellen ihmisten kiljuntaa Linnanmäeltä ja miettii entistä poikaystäväänsä, josta hänen on vaikea päästä yli. Pitäisi nousta ylös lattialta ja henkisesti, etsiä töitä, tasapainottaa talous, rakastua, olla positiivinen.

Varmasti aika monen elämässä on ollut tärkeitä ihmissuhteita, joiden päättymisestä on vaikea päästä yli. Ainakin minun elämässäni on ollut, ja juuri se taitaa olla syynä siihen, miksi tämä kirja aluksi kolahti niin lujaa. Samaistuin päähenkilön kokemaan tunteeseen siitä, että jotain tärkeää ja olennaista puuttuu, elämässä on iso aukko eikä sitä niin vain täytetä. Mielestäni tämä eron käsittelyn kuvaus oli onnistunutta. Tykkäsin myös romaanin episodimaisesta rakenteesta ja Savonlahden tyylistä kirjoittaa. Huumorin ja melankolian toisiinsa kietoutuvat sävyt kuvastavat hyvin päähenkilön elämää.

Mikä sitten sai innostuksen laantumaan ja toi tullessaan pettymyksen tunteen? Ehkä se, miten päämäärätön päähenkilö välillä oli. Tuskastuin ja ahdistuin hänen ajelehtimiseensa ja eräänlaiseen huolettomuuteensa, siihen miten hän koko ajan oli pyytämässä taloudellista apua muilta yrittämättä kovin ponnekkaasti itse tehdä asialle mitään. Kun ihmisellä on murheita, ei maalliset asiat tietenkään välttämättä ole päällimmäisenä mielessä. Kuitenkin päähenkilö tiedostaa muutoksen tarpeen, haluaakin sitä, mutta ei vain meinaa oikeasti aikuistua. Vaikka kasvua lopussa tapahtuukin, se ei riittänyt minun kohdallani hälventämään tuota tuskastumisen tunnetta.

2 kommenttia:

  1. Sisko Savonlahti on kirjailijana minulle uusi tuttavuus. Ehkäpä juuri siksi, että häneltä ei ole ilmestynyt tämän kyseisen esikoisteoksen jälkeen uusia romaaneja. Tiesitkö, että Savonlahti on tehnyt Minä&minä-podcastia yhdessä Anni Gullichesnin kanssa?

    Romaanista ei varmaankaan löydy samaistumakohtia omaan elämääni, mutta voisin sen hyvin kyllä lukea. Kirja edustaa aivan erilaista aihepiiriä, johon olen lukijana tottunut ja voisi tuoda hyvää vaihtelua nykyisiin lukutottumuksiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiennyt tuosta podcastista. Täytyypä tutkia mistä se olisi kuunneltavissa, jos testaisi pari jaksoa. :)

      Joskus sieltä omalta tutulta mukavuusalueelta poistuminen johdattaa kyllä todellisten löytöjen äärelle. Olen itse todennut monet kerrat, että kaikkea mielenkiintoista on tullut vastaan, kun on laajentanut lukemistoaan. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.