Lukupiirikirja: Kirjavaras

Markus Zusak: Kirjavaras

558 s., Otava 2008

alkup. The Book Thief, 2005

suom. Pirkko Biström

Meidän lukupiiri kokoontuu ensi viikolla ensimmäistä kertaa joulutauon jälkeen. Olen kuitenkin kerrankin hyvissä ajoin matkassa, sillä sain luetuksi silloin käsittelyssä olevan Kirjavarkaan jo viime vuoden puolella!

Kirjavaras sijoittuu natsi-Saksaan ja kertoo tarinan alussa 9-vuotiaasta Lieselistä, joka kirjavarkaanakin tunnetaan. Kirjavarkaan tittelin Liesel saa, sillä hän todellakin varastaa kirjoja. Hänellä on sanojen ja tarinoiden nälkä. Teoksessa seurataan paitsi Lieselin vaiheita myös hänen elämäänsä sivuavien ihmisten elämää. Tarinan kertojana on itse Kuolema, joka ei ole koskaan ollut kiireisempi kuin II maailmansodan aikaan.

Aloittaessani kirjaa mietin, miten ihmeessä oikein saan tämän luetuksi. Jotenkin en meinannut päästä kertojaratkaisuun kiinni ja kaikki tuntui sekavalta, mutta se toki saattoi johtua ihan omasta keskittymisen puutteestakin. Teos vei kuitenkin mennessään, kunhan ensin opin hieman tuntemaan hahmoja ja miljöötä. Tässä tarinassa on kiehtovuutensa, mutta samaan aikaan se on hieman kauheakin. Ennen kaikkea se tuntuu kuitenkin hyvin inhimilliseltä. Työn uuvuttama Kuolema ja ihmisten "hulluus" luovat yhdistelmän, joka jää mieleen.

Hahmoista pidin eniten Lieselin kasvatti-isästä Hansista, sillä hänen lempeä luonteensa tuntuu turvalliselta. Lieselin sitkeys ja oikeudenmukaisuus - kyllä, varkauksista huolimatta - voittavat myös puolelleen. Naapurissa asuvan Rudyn kasvua oli ihana seurata, sillä hänestä oli varttumassa suurisydäminen ja toiset huomioon ottava mies. Teos on täynnä mieleenpainuvia hahmoja, ja mielestäni Zusak kuvaa ihmisiä tarkkanäköisesti ja  ymmärtävästi.

Keskeistä tässä teoksessa ovat myös sanat ja tarinat. Liesel oppii vähitellen lukemaan kunnolla, ja tarinoiden kautta hän pääsee kauas arkitodellisuudesta. Ne tuovat lohtua ja turvallisuudentunnetta pommisuojassakin, kun ilmahälytys ujeltaa vaaraa kaupungin yllä. Zusak osoittaa hienosti, miten kirjoista ja sanoista on moneksi. Ne tuovat lohtua ja turvaa, harhauttavat ajatuksia, kuvaavat tunteita ja selittäväät maailmaa. Sanat yhdistävät ja erottavat, ne ovat voimakkaita ja voivat johtaa pahaankin, jos niitä osaa taitavasti käyttää. Sen tässä osoittaa Mein Kampf.

Kirjavaras on mieleenpainuva ja vaikuttava kirja, ja odotankin innolla lukupiirissä käytävää keskustelua. Uskon, että tämä on herättänyt myös muissa piiriläisissä paljon ajatuksia.