Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi

Elina Jokinen: Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi

6h 55min., Tuuma-kustannus 2020

lukija: Mervi Takatalo

Täytyy myöntää, että tuskin olisin tullut tutustuneeksi Elina Jokisen esikoisromaaniin Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi, ellei se olisi voittanut Pohjalaista kirjallisuuspalkintoa viime vuonna. En tainnut aikaisemmin edes noteerata koko kirjan olemassaoloa.

Sain kirjan käsiini yhtä aikaa painettuna ja äänikirjana, ja päädyin kuuntelemaan äänikirjan. Aluksi tuntui, että o-ou, onpas sekavaa. Luulin jo hetken, että en ehkä saisi kirjaa kuunnelluksi. Sitten kaikki kuitenkin yhtäkkiä selkeni ja huomasin pitäväni kirjasta. Kieltämättä minulla on edelleen sellainen olo, että en pohjimmiltaan välttämättä ihan tiedä mistä kirja kaikkiaan kertoo, mutta pidin siitä silti.

Stella Julmalan elämä vaikuttaa olevan järjestyksessä. Hänellä on tutkijantyönsä, perheensä ja uskonnollisen taustan tarjoama maailmankäsityksensä, jotka luovat vakaan rungon hänen elämälleen. Kun Stella tulee jälleen raskaaksi ja menettää lapsen, hänen avioliittonsa alkaa rakoilla. Hän saa huomata, että ei tunne edes itseään niin kuin kuvitteli.

Stellan tarinan ohella mukana kulkevat edeltävien sukupolvien naiset. Isoäitin Maarian päiväkirjan kautta päästään näkemään miten tunnetun lestadiolaissaarnaajan vaimo kohtaa todellisuuden, jossa mies on ajanut sukutalon pahoihin velkoihin. Päiväkirjan kautta Stella huomaa, että keltaisessa talossa kaikki ei ole aina ollutkaan vain ruusuja ja päivänpaistetta, kuten hänen lapsuudenkesinään on tuntunut. Maarian kautta on helpompi ymmärtää myös Stellan Krista-äidin ratkaisuja ja halua raivata oma polkunsa muualle kuin sukutalon maille.

Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi on monitahoinen kirja. Saarnaaja Armas Julmalan tarina tuntuu lähes myyttiseltä, jotenkin voisi jopa sanoa kalevalaiselta, vaikka en osaakaan selittää mielleyhtymääni. En juuri Stellan hahmosta pitänyt, mutta muut keskushahmot toivat tarinaan kiinnostavuutta. Stella tuntui välillä todella itsekkäältä, ihan kuin muiden mielipiteillä ja toiveilla ei olisi väliä. Hän oppii kyllä näkemään ympärilleen ja häntä kohtaan alkaa tuntea myötätuntoakin, kun hän mielensä sairastuu, mutta päähenkilönä hän ei ole minulle mieluisa. Maarian ja Armaksen tarinaa sen sijaan olisin voinut kuunnella pidemmänkin tovin.