Hannele Pokka: Marja ja Niila
342 s., WSOY 1997
kannen kuva: Merja Aletta Ranttila
Lukupiirimme kokoontui alkuviikosta keskustelemaan Hannele Pokan esikoisromaanista Marja ja Niila. Teos joutui ilmestyttyään pienimuotoisen kohun keskelle, koska siinä olevat seksikohtaukset herättivät paheksuntaa. Moni piti teosta sopimattomana, sillä Pokka oli kirjan ilmestymisen aikoihin maaherran virassa. Luettuani teoksen minun on helppo todeta, että kohu on ollut melkoisen turha ja paisuteltu. Seksiä teoksessa kyllä kuvataan, mutta hyvin vähäisessä määrin.
Helsinkiläislähtöinen Marja ihastui Lappiin jo nuorena, ja hänelle oli selvää, että sinne hän aikuisena haluaa asettua asumaan. Niilan hän kohtasi, kun oli jo muuttanut Rovaniemelle asumaan. Mies pelasti hänen henkensä, sillä Marja eksyi lumimyrskyssä tunturiin ja joutui onnettomuuteen. Siitä alkoi lantalaisnaisen ja saamelaismiehen yhteinen tie, joka ei missään tapauksessa ole helpoimmasta päästä. Ympäröivän yhteiskunnan paine on valtava, vaikka rakkautta riittäisikin.
Lukupiirimme jakautui lähes kahteen leiriin tämän kirjan suhteen, sillä jotkut olivat pitäneet tästä valtavasti, mutta vähintään yhtä moni piti tätä melko heikkona kyhäelmänä. Itse kuulun jälkimmäiseen joukkoon. Mielestäni teoksen kirjalliset ansiot jäävä melko kevyiksi. Tämä teos on kovin sirpalemainen ja tuntuu, että sitä on kirjoitettu pala kerrallaan ja lopuksi palaset on vain koottu yhteen. Aikahypyt eivät ole luontevia, Marjan päiväkirja on kaikkea muuta kuin aidon tuntuinen ja kerronta tökkii. Aina kun tarina tuntuu pääsevän lentoon, katkeaa se johonkin ihmeelliseen aikahyppyyn tai ajautuu täysin sivuraiteelle pääasiasta.
Mielestäni Pokka ei onnistu puhaltamaan tarinaan tai hahmoihin kunnolla hehkua. Minulle jäi tunne, että oikein mihinkään ei pureuduta kunnolla, vaan kaikki jää jotenkin pintapuoliseksi. Saamelaiskysymyksen käsittelyssä olisi ollut varmasti paljonkin tarttumapintaa ja Pokalla myös näkemystä siitä. Eräs piiriläinen kyllä nosti esiin hyvän huomion siitä, että ehkä tässä on jopa pyritty neutraaliuteen ja pintapuolisuuteen - Pokan asemassa varmasti varoo ärsyttämästä ketään.
Teos sai lukupiirissä myös vuolassanaisia kehuja. Lapin luonnon kuvausta kiiteltiin ja jotkut olivat kokeneet henkilöhahmot hyvin onnistuneiksi. Marjan ja Niilan rakkaustarina ihastutti, ja muutama sanoi haluavansa lukea teoksen jatko-osankin. Tämä oli siis sangen hyvä valinta lukupiirikirjaksi, koska keskustelua ja mielipiteitä tämä kyllä herätti.
Sepä hauskaa, että teillä syntyi kovasti keskustelua tästä kirjasta lukupiirissänne! Minäkin luin tämän talvella ja tykkäsin kovasti. Toki tästä aiheesta olisi kiinnostavaa lukea myös saamelaisen kirjoittama kirja. Se seksikohu on tosiaan ollut paisuteltu, eihän seksi ole ollenkaan pääosassa tässä tarinassa.
VastaaPoistaOlin myös kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt, että tämä niinkin paljon puhutti! Itselläni ehkä suurin ongelma kaiken takana oli se, että taisin kuvitella lähteväni lukemaan oikeasti palavaa ja kaiken voittavaa rakkaustarinaa, mutta sitä tämä ei mielestäni ollut. Minulle jäi vähän epäselväksi oliko tämä enemmän yhteiskuntaa käsittelevä teos vai viihdyttävä rakkauskertomus, kun minun mielestäni tämä ei ollut kumpaakaan näistä luonnehdinnoista.
PoistaPiirissä joku kommentoi, että Päivi Alasalmen pohjoiseen sijoittuva sarja (alkaa Joenjoen laulusta) kuvaa kiinnostavasti saamelaisten kulttuurihistoriaa. Avausosan olen lukenut, mutta se ei muistaakseni ollut Alasalmen kiinnostavimpia teoksia minun mielestäni.