Laatokka, osa 1
13h 32min., Otava 2023
alkup. 1986
lukija: Fanni Noroila
Laila Hietamies/Hirvisaari on yksi suosikkikirjailijoistani. Olen vuosien varrella lukenut lähes hänen koko tuotantonsa, mutta jostakin syystä Laatokka-sarja on aina jäänyt odottelemaan vuoroaan. Nyt ilokseni huomasin äänikirjapalvelusta, että tästähän on tehty tänä vuonna äänikirjaversiot, joten otin avausosa Pilvissä taivaanlaivan heti kuunteluun.
Laatokan rannalla Impilahden pitäjässä Avarankallion talossa eletään vuotta 1910. Talossa asuvat ylpeä ja vielä kaunis leskirouva Eeva Maria sekä tämän lapset, aikuistuva tytär Katri ja hieman nuorempi poika Johannes, josta on määrä tulla talon seuraava isäntä. Poika on kuitenkin luonteeltaan haaveksija, hän viettää aikaa mieluiten piirtämällä omassa piilopaikassaan kalliolla, josta voi hyvällä säällä nähdä Valamon kupolikatot.
Avarankalliolta ei puutu mitään maallista hyvää, mutta onnelliseksi perhettä ei voi sanoa. Äiti Eeva Maria on sulkeutunut ja etäinen, mikä heijastuu kaikkeen olemiseen ja elämiseen. Melko pian lukija huomaa, että tässä on oikeastaan kysymys vuosikymmeniä sitten tehtyjen valintojen seurauksista. Kun Hirvisaari avaa pala palalta Eeva Marian salaisuutta, on häntä helpompi ymmärtää. Katria en sen sijaan oikein missään kohtaa täysin ymmärtänyt, mutta luulenpa, että hänenkin valinnoillaan tulee olemaan sarjan edetessä omat kauaskantoiset seurauksensa.
Pilvissä taivaanlaiva on toisaalta arkinen kuvaus 1910-luvun karjalaisesta elämänmenosta, mutta samaan aikaan kuitenkin uteliaisuutta kutkuttava arvoitus. Hirvisaari todella tuntee historian ja osaa kuvata ihmisiä ja paikkoja niin elävästi, että sitä voi helposti kuvitella itsensäkin Avarankalliolle muiden mukaan. Pidin tästä teoksesta paljon, ja ihmettelenkin miksi olen antanut sen odottaa vuoroaan jo ainakin 10 vuotta. Toisaalta ihanaa, että minulla on vielä jäljellä ennen lukematonta Lailaa, kun uutta emme enää saa.
Hirvisaarta näkyy hämmentävän vähän blogeissa siihen nähden, että hän oli aikansa painoskuningattaria.
VastaaPoistaOlen miettinyt ihan samaa. Historiallinen romaani elää genrenä parhaillaan hyvää kukoistuskautta, joten siinäkin valossa on hämmentävää miten vähän Hirvisaaren tuotanto näkyy. Toisaalta Kaari Utrio on toinen aikansa painoskuningattarista, mutta ei häntäkään paljon näy, vaikka ehkä hieman Hirvisaarta enemmän kuitenkin.
PoistaOlen lukenut Hirvisaarelta hänen Imatra-sarjaa, mutta tästä Laatokasta en ollut kuullutkaan. Pitääkin laittaa ylös, että tähänkin voisi tutustua!
VastaaPoistaJa samaa myös ihmettelen, miten Hirvisaarta ja Utriota ei juurikaan näy blogeissa. Tiedä sitten jäävätkä tällaiset vanhemmat teokset sitten vähän unholaan kun jatkuvasti tulee uusiakin tarjolle.
Varmasti uutuuskirjojen valtava määrä vie niin blogien palstatilaa kuin ihmisten lukuaikaakin näiltä vanhoilta helmiltä. Oma suosikkini Hirvisaaren sarjoista on Lappeenranta/Lehmusten kaupunki, mutta myös Kannas on hyvä :)
Poista