Lukupiirikirja: Mehiläisten historia

Maja Lunde: Mehiläisten historia

Ilmastokvartetti 1

Tammen äänikirja 2018

alkup. Bienes historie

suom. Katriina Huttunen

lukijat: Toni Kamula, Sanna Majuri ja Jukka Pitkänen

Lukupiirimme kokoontui lokakuun lopussa keskustelemaan Maja Lunden Mehiläisten historiasta, joka avaa Ilmastokvartetti-sarjan. Itse päädyin lopulta kuuntelemaan kirjan äänikirjana, ja valitettavasti joudun toteamaan, että kolmessa aikatasossa liikkuva tarina ei toiminut minulle siinä formaatissa kovinkaan hyvin.

Mehiläisten historiassa yhdistyy kaksi kirjallisuuden genreä, historia ja scifi. Kirjan kolme aikatasoa ja niiden päähenkilöt jäivät minulle kaikki yhtä pintapuolisiksi, vaikka lukupiirin keskustelu toikin mukanaan oivalluksia ja aloin hieman paremmin ymmärtää kokonaisuutta. Jokaisessa aikatasossa olisi ollut omat kiinnostavat juttunsa ja ihmissuhdekiemuransa, mutta lyhyiden lukujen tempossa oli vaikea pysyä mukana. Lukupiirikirjaksi tämä sopii hyvin, sillä kirja herätti keskustelua.

Vuonna 1857 suurperheen isä William yrittää löytää elämälleen uutta merkitystä. Masennuksesta toipuva mies innostuu mehiläisten kasvattamisesta ja haluaisi kovasti, että hänen poikansa innostuisi myös aiheesta. Samaan aikaan hän ei lainkaan huomaa, että yksi hänen tyttäristään on se, jolla on samanlainen into tutkia ja kehittää mehiläistarhausta. Vuodessa 2007 mehiläisfarmari George alkaa hiljalleen ymmärtää, että hänen työlleen ei löydy jatkajaa. Alalla on muutenkin vaikeat ajat, sillä mehiläiskato alkaa olla tosiasia. 2098 pahin on tapahtunut, mehiläiset ovat kadonneet ja hedelmäpuut pölytetään käsin. Tao haluaisi tarjota pojalleen parhaan mahdollisen huomisen, mutta sitten poika sairastuu ja katoaa. Aikatasot punoutuvat lopussa yhteen.

Vaikka kirja jäi minulle etäiseksi kokemukseksi, on mehiläiskato aiheena kiinnostava. Niin paljon kuin erinäisiä lentäviä hyönteisiä inhoan ja osaa myös pelkään, ymmärrän niiden hyödyllisyyden mm. hyönteissyöjien ravintona, pölyttäjinä ja luonnon monimuotoisuuden vaalijoina. Mitä tekisimme, jos mehiläisiä ei tosiaan enää olisi? Lunde antaa siitä yhden mahdollisen kuvan, mutta hieman minulle jäi epäselväksi se, miksi hänen kuvassaan mehiläiskato tuntuu romahduttavan koko digitaalisen yhteiskunnan.