Lukupiirikirja: Saari

Victoria Hislop: Saari

Bazar 2016, 1. suomenkielinen painos 2012

alkup. The Island, 2005

suomentaneet Olga ja Laura Jänisniemi

Vuoden 2024 ensimmäinen hyllynlämmittäjä tuli luettua lukupiirikirjan ominaisuudessa. Olen Hislopilta aiemmin lukenut Elämänlangan ja siitä jäi todella vahva lukumuisto, mutta jostakin syystä olen hautonut Saarta hyllyssäni vuodesta toiseen. Pidin tästä kirjasta todella paljon ja odotan kovasti lukupiirin keskustelua.

Saari sijoittuu Kreetalle. Kehyskertomuksessa englantilainen Alexis matkustaa poikaystävänsä kanssa Kreetalle ja lomamatkan ohessa hän haluaa selvittää sukunsa salaisuuden, sillä hänen kreetalaissyntyinen äitinsä ei ole halunnut puhua suvustaan ja menneisyydestään mitään perheelleen. Varsinaisessa ydinkertomuksessa lukija kuljetetaan enimmäkseen 1930-1950-luvuille Plakan kylään, joka sijaitsee vain lyhyen venematkan päässä Spinalongan saarelta. Saarella on leprasiirtola, jonne joutuminen tiesi eristäytymistä muusta maailma koko loppuiäksi.

Tarinan keskushenkilöinä on Petrakisin perhe ja etenkin tyttäret Anna ja Maria, jotka ovat toistensa täydellisiä vastakohtia. Perheen isä Giorgis ansaitsee kalastajan ammattinsa sivutulona rahaa Spinalongan tarvikekuljetuksista. Entistä läheisemmin saari koskettaa perheen elämää, kun äiti Eleni sairastuu ja joutuu jättämään perheensä ja lähtemään Spinalongalle. Äidin sairauden myötä perhe saa kuulla saaren elämästä paljon sellaistakin, mitä muuten ei ulkomaailmaan kantaudu. Saarelaisten yhteisö on tiivis ja eläväinen kuin mikä tahansa kylä.

Pidin todella paljon tarinan miljööstä, sillä kreetalainen kulttuuri ja elämänmeno on kuvattu hienosti ja niin Plaka kuin Spinalongakin tuntuvat suorastaan idyllisiltä pikkukyliltä. Leprasairaus on saatu tuotua esiin yllättävän neutraalisti siihen yhä nykypäivänä liittyvistä stigmoista huolimatta. Henkilöhahmotkin ovat varsin inhimillisiä vaikkakin melko karrikoituja ääripäitä, kuten sisaruskaksikko Anna ja Maria. Monesta hahmosta oli hyvin helppo pitää, kuten Mariasta, Giorgisista, Fotinista ja saaren lääkäreistä.

Olin suorastaan lukuhuuman vallassa, kun ydinkertomukseen päästiin käsiksi. Kehyskertomus sen sijaan on mielestäni ontuva ja erityisesti sen loppuosa on suorastaan heikko. Se tuntuu päälleliimatulta, ihan kuin olisi tarvittu joku nopea tapa sulkea kiehtova ydinkertomus kehyskertomuksen sisään. Ydinkertomus on mielestäni todella hieno ja lämminhenkinen, se tempaisee mukaansa ja koukuttaa. Tämä tarina olisi luultavasti toiminut oikein hyvin myös ilman kehyskertomusta.