Syysmaa 1
Karisto 2003
Vuosien tauon jälkeen halusin palata Anu Holopaisen Syysmaa-sarjan pariin. Nuorempana luin varsinkin sarjan ensimmäiset osat moneen kertaan, sillä ne kuuluivat jokasyksyiseen lukemistooni. Lumouduin sarjan miljööstä, seikkailuista ja historian havinasta. Odotin tältä Welman tyttöjen uusintaluvulta samanlaista tarinaan tempautumista, mutta en enää tavoittanut samanlaista fiilistä kuin nuorempana. Aion silti lukea koko sarjan uudelleen, sillä viihdyin kuitenkin riittävän hyvin edelleen.
Nelityttärisen perheen esikoinen, Adaira, ollaan naittamassa isänsä valitsemalle korkea-arvoiselle miehelle. Tuleva aviomies Samak on Adairalle kaikin tavoin vastenmielinen, mutta epätoivoinen Adaira ei voi kuin alistua kohtaloonsa. Kun häntä ollaan kuljettamassa tulevan puolisonsa taloon, matka keskeytyy hyökkäykseen.
Adaira kaapataan ja kuljetetaan Varjolinnaan, jossa Adaira saa kuulla lisää kauheuksia hänelle valitusta miehestä. Hän tutustuu Welmaan ja muihin hänen pelastamiinsa tyttöihin, jotka elävät itsenäistä elämää muiden katseilta piilossa. Samalla hän tutustuu Villipihlajaan, lähes hävitettyyn uskontosuuntaan, joka on erityisesti naisten suosiossa. Varjolinna ja Welman tyttöjen elämäntyyli joutuu kuitenkin uhatuksi, kun Adaira saa kuulla isänsä aikovan naittaa pikkusisko Nenean Samakille. Sisko on pakko pelastaa, mutta millaisen hinnan siitä joutuu maksamaan?
Varjolinna on paikka, joka ennen kutkutti mielikuvitustani aivan valtavasti. Nyt aikuisena ihastuin eniten Varjolinnan kirjastoon ja sen Adairalle suomaan mahdollisuuteen lukea ja oppia lisää. Metsäuskoon ja puihin liittyvä muinaisusko on niin ikään mielestäni valtavan kiehtovaa, ja seuraavilta osilta odotankin eniten tarinan sen puolen syventämistä ja miljöön laajenemista.
Luin Syysmaa-kirjat joskus yläasteella ja tykkäsin silloin niistä tosi paljon! Pari viimeistä osaa taisi tosin vähän lässähtää, mutta ensimmäisissä osissa oli muistaakseni tosi hyvä meno. Kiinnostavaa, että Suomessa on kirjoitettu feminististä fantasiaa jo 2000-luvun alussa!
VastaaPoistaMulla on vähän samanlainen fiilis parista viimeisestä, mutta katsotaan mitä uusintaluku tuo tullessaan. En tiedä miksi en ole niinkään lukenut Holopaisen muista fantasiasarjoja, jotain kyllä mutta en kaikkia, vaikka tähän silloin niin hullaannuin. Ehkä voisi joskus kokeilla, sillä hän on kyllä tainnut olla teemoiltaan edellä aikaansa.
PoistaOioioi. Määki luin tän teininä. Haluan kyllä lukea uudelleen! <3
VastaaPoistaSopii tähän vuodenaikaan niin kivasti, pääsee fiilistelemään! :-)
Poista