Bona Anima 2025
Elokuussa 1852 syttyi Vaasan kaupungissa tuhoisa tulipalo, joka hävitti lähes koko kaupungin. Paloa edelsi kuiva ja helteinen ajanjakso, mikä sai palon leviämään vauhdilla. Kaksi vuotta myöhemmin kaupunki rakentui uudelleen Vaasan nykyisen keskustan paikalle noin 7 kilometrin päähän vanhasta paikastaan. Vanha paikka tunnetaan nykyään nimellä Vanha Vaasa.
Palon syttymispaikka oli Läntisen Pitkäkadun varrella sijainneen kauppias Aurénin talon pehkuvarasto. Vaasan maistraatti tutki asiaa ja syyllisiksi epäiltiin ensin kahta Aurénin talon piikaa. Tulen tyttäressä Marjo Ojalammi nostaa toisen noista piioista, Ulrika Borgarin, päähenkilökseen.
Teos rakentuu kahteen aikatasoon. Vuodessa 1852 kuvataan Vaasan palon syttymisen aikoja muutaman päivän ajalta. Hautova helle ja veden vähyys, tuhoisa tulipalo ja raunioiksi palanut kaupunki sekä oikeuden istunnot syyllisen löytämiseksi heräävät eloon. Suomessa tapahtui 1800-luvulla useita tuhoisia kaupunkipaloja, joista tunnetuin taitaa olla Turun palo vuonna 1827. Mielestäni Ojalammille on ansiokasta, että hän nostaa esiin tämän vähemmän tunnetun tai muistetun palon.
Toisessa aikatasossa ollaan vuodessa 2006. Talon parikymppinen tytär löytää varastoa siivotessaan vanhoja sanomalehtiä, joissa kerrotaan Vaasan palosta. Aihe alkaa kiinnostaa häntä, varsinkin kun hän muistaa isoäitinsä kertoneen suvussa perimätietona säilyneitä tarinoita palosta. Käy ilmi, että palon syttymisestä syytetty karjapiika on heidän esiäitinsä. Oivalluksesta alkaa tutkimusmatka suvun menneisyyteen ja Vaasan paloon.
Ei liene sattumaa, että Ojalammi valitsi teoksensa toiseksi aikatasoksi vuoden 2006, sillä samana vuonna historiantutkijat kertoivat päätelmänsä tapahtumien kulusta palon syttyessä. Palon sytytti suurella todennäköisyydellä vöyriläinen torppari, joka oli ollut nukkumassa krapulaansa Aurénin pehkuvarastossa ja piippua sytyttäessään tipauttanut vahingossa tulitikun kuiviin pehkuihin, jotka olivat roihahtaneet liekkeihin. Kyseisen torpparin kerrotaan tunnustaneen asian kuolinvuoteellaan häntä hoitaneelle lääkärille, joka sittemmin omalla kuolinvuoteellaan kertoi asian eteenpäin.
Tämän kirjan ansiosta Vaasan palo aukeni minulle nyt paljon kokonaisvaltaisemmin ja konkreettisemmin kuin koskaan aiemmin. Aihe oli todella mielenkiintoinen, mutta minun on sanottava, että ei tämä kyllä kirjallisilta ansioltaan kovin korkealle nouse. Juonenkuljetetus kahdessa aikatasossa ei ole täysin sujuvaa ja 2000-luvun aikataso saa jopa hieman epäuskottavia piirteitä. Kirjallinen ilmaisu on paikoitellen hieman kömpelön tuntuista, etenkin kun Ojalammi siteeraa suoraan vanhoja sanomalehtiä ja aikalaismateriaaleja, joihin viittaamisen olisi voinut tehdä toisinkin esimerkiksi siteeraamalla lyhyemmin ja referoimalla pääkohdat omaan tekstiin. Luin kuitenkin loppuun ihan aiheen itsensä takia.
Aihe on kiinnostava. Olen opiskellut Vaasassa ja muistan, että Vaasan palosta puhuttiin useissakin yhteyksissä. Ehkä tilaisuuden tullen saatan tarttua tähän kirjaan.
VastaaPoista