Marraskuun luetut

Niin se vain on taas aika koota kuukauden luetut yhteen, vaikka tuntuukin siltä, että vastahan listasin lokakuun luetut. Marraskuu oli lukukuuna vieläkin hiljaisempi kuin lokakuu, sillä jotenkin on vain tuntunut olevan tuhannesti muuta tekemistä eikä lukemiseen ole oikein löytynyt aikaa. Välillä oikein harmittaa ja miltei ahdistaakin, kun uusia varauksia tulee koko ajan kirjastosta noudettaviksi ja vanhatkin on vielä lukematta. Oman hyllyn kirjojen lukemiselle omistettu viikko on niin ikään vieläkin pitämättä, mutta toivon, että joulukuussa minulla olisi paremmin aikaa rauhoittua ja lukealukealukea. Joulusiivot olen ainakin aloittanut jo hyvissä ajoin, sillä suurin osa on jo tehty ja lähempänä joulua täytyy tehdä vain perussiivous. :)

Marraskuussa ehdin lukea ja blogata vain 10 kirjaa, joista kaksi oli runoteosta, kaksi nuortenkirjaa (joista toinen ruotsiksi), 2 tietopuoleista kirjaa, 1 kuvakirja ja 3 romaania. Köyhältä näyttää, aijai. Tosin kuvakirjoja kyllä luin enemmänkin, sillä pidin viime keskiviikkona satutunnin. Oli muuten mukava huomata, että enää satutunnin pito ei jännittänyt lainkaan, vaan minulla oli jo sisäistä luottoa siihen, että kaikki menee ihan hyvin. Ja niinhän se meni! Marraskuussa kävin myös elämäni ensimmäisillä kirjamessuilla, jotka pidettiin Seinäjoella Ressittömän viikonlopun aikana. Kirjoitin messuista myös tänne blogiini.

Kirjalista näyttää tältä:

Mauri Kunnas: Hui kauhistus!

Raili Alahautala: Kaunis Emilia

Jukka Itkonen: Lumilyhdyn valossa

Anja Snellman: Pääoma

Tiina Hietikko-Hautala: Aaveiden Pohjanmaa - Kummistustarinoita mailta ja meriltä

Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

Anna-Mari Kaskinen: Olemisen onnea

Måns Gahrton: Eva och Adam - En historia om plugget, kompisar och kärlek

Kai Linnilä: Kotirintaman kasvot

Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys

Joulukuu tulee olemaan taas blogini kannalta merkittävä kuukausi, sillä blogini täyttää 28. päivä jo 2 vuotta! Tulen juhlistamaan sitä täällä blogissani todennäköisesti arvonnan merkeissä, vaikkakaan suunnitelmat eivät ole vielä täysin selkiytyneet. Haluaisin myös hieman päivittää blogini ulkoasua, mutta katsotaan nyt mitä keksin. :) Pitäkää siis silmänne auki, heh. Nyt ei kun lukemisiin vain! ♥

Piruettiystävyys

Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys

196 s., Karisto 2010

Meillä on kirjallisuuspiirin seuraavan aiheena nuortenkirjat, jota varten luin Kirsti Kurosen Piruettiystävyyden. Olin aluksi hyvin pettynyt saatuani tämän teoksen, sillä vetäjä laittoi kirjoja kiertoon ja pitkän pöydän ääressä vetäjää lähimpänä istuvat saivat tietysti napattua ensimmäiseksi suosikkinsa. Minun vuoroni koittaessa ei ollut kuin rippeet jäljellä, joten valitsin niistä vähiten epämiellyttävän vaihtoehdon. En uskonut balettiaiheisen ja suorituspaineita kuvaavan nuortenkirjan kolahtavan minuun, mutta yllättäen viihdyinkin tämän kirjan parissa ja luinkin koko kirjan yhdeltä istumalta.

Piruettiystävyys kertoo 14-vuotiaasta Ellistä, joka harrastaa balettia ja on kympin tyttö koulussa. Ellillä on valtavia suorituspaineita niin kotona kuin kaveripiirissä ja baletissakin, ja hän on hyvin epävarma itsestään. Elli haluaisi olla kuten paras ystävänsä Doris, itsevarma, laiha ja kaunis.

Vaikka tämä kirja oli hyvin sujuvaa luettavaa ja tykkäsin uppoutua Kurosen luomaan maailmaan, en silti voi sanoa pitäväni tätä sisällöllisesti kovinkaan loistavana taidonnäytteenä. Tietysti kirjan äärellä viihtyminen on tärkeä asia, mutta olisin toivonut tältä kirjalta hieman lisää syvyyttä ja otetta. Kuronen kuvaa kyllä hyvin Ellin perfektionistista luonnetta, mutta ratkaisee hieman liian helposti siitä syntyvät ongelmat, kuten anorektiset taipumukset ja uupumuksen. Toisaalta nopea "toipuminen" ilmentää Ellin luonteen kehittyneen ja persoonan vahvistuneen, mutta samalla vakavat aiheet jäävät pintapuolisesti käsitellyiksi.

Minua häiritsi myös se, miten Elli oli samalla kertaa hyvin aikuismainen ja vastuullinen, mutta toisaalta angstaava teini. Angstisuus tulee ilmi Ellin päiväkirjamerkinnöistä, jotka ovat jotenkin lapsellisia ja niissä tuntuu hakemalla haetun "nuorten kieltä", mikä ei oikein minun mielestäni toimi. Ellin päiväkirjamerkinnöissä on kuitenkin se hyvä puoli, että se nimenomaan tuo hahmon oman äänen kuuluville ja kuvastaa sitä, miten Elli pitää julkisivua yllä.

Tämä kirja vaikutti aiheiltaan aika rankalta, mutta olikin loppuviimein aika kevyt luettava. Toisaalta se oli minulle helpotus, sillä minua ei olisi huvittanut nyt mitään kovin rankkaa lukeakaan. Samalla kertaa olin pettynyt, sillä tämä kirja ei vastannut sitä, mitä takakansi lupailee. Sujuvaa nuortenkirjallisuutta kumminkin, voi olla että Ellin ikätoverit kokevat tämän kirjan täysin eri tavalla kuin minä.

♠♠♠

Kotirintaman kasvot

Kai Linnilä: Kotirintaman kasvot

142 s., Amanita 2013

Kotirintaman kasvot on Kai Linnilän runsaasti kuvitettu teos kotirintaman oloista sotiemme vuosina. Linnilä käy kirjassaan yksityiskohtaisesti läpi monenlaisia sota-ajan poikkeusolosuhteita tai -tapauksia, jotka on valokuvin tuotu lukijan silmien eteen. Toisin kuin sota-aiheiset kirjat yleensä, tämä käsittelee nimen omaan kotirintaman olosuhteita ja vaiheita sotien aikana.

Tämän kirjan ehdottomasti parasta ja keskeistä antia ovat valokuvat sota-ajalta, vaikkakaan ei sovi vähätellä Linnilän tietomäärää, jonka hän välittää lukijoilleen kuvien ohella. Hän kirjoittaa monesta aiheesta vähän, noin palstan verran per sivu, mutta samalla se mahdollistaa monenlaisten aiheiden käsittelyn. Toisaalta monenlaisten aiheiden käsittely taas aiheuttaa sen, että mihinkään asiaan ei oikein paneuduta kunnolla. Samaten kritiikkiä annan tälle teokselle siitä, että kuvat eivät läheskään joka kerta vastanneet tekstiä tai kuvanneet sitä aihetta, jota sivulla käsiteltiin. Kuvan ja tekstin suhde oli siis osittain irrallinen. Mielenkiintoisempaa olisi myös ollut katsella kuvia oikein oikeasta arjesta kuin myymäläneitien työskentelystä kuponkien parissa, vaikka toki täytyy muistaa se, että eipä niitä töllien ja talojen arkisia askareita kyllä varmasti juurikaan kuvattu.

Vaikka tykkäsinkin katsella tämän kirjan kuvia ja muutenkin lukea tätä kirjaa, niin hieman lukunautintoani häiritsi paitsi edellä mainitut seikat myös se, että kirjassa on todella paljon nippelitietoa kuten ostokuponkien "koodeja" ja päivämääriä, jotka haittasivat ainakin minun kohdallani jouhevaa lukemista. Tietysti Linnilä kyllä antaa hyviä esimerkkejä ja sijoittaa tapahtumat hyvin aikaan, enkä tosiaan tiedä miten asian olisi voinut hoitaa paremmin, joten sinänsä moitteeni on epäreilu.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen teos, joka sisälsi paljon tietoa myös sellaisista aiheista, joita ei tosiaankaan useimmissa sotaa käsittelevissä tietokirjoissakaan välttämättä tule esiin. Kotirintaman olojen kuvaajana Linnilä on siis tehnyt hyvää työtä, ja tämä kirja kyllä todellakin voidaan ottaa kunnianosoituksena kotirintaman väelle, joka piti pyöriä pyörimässä vaikeina sota-aikoina.

♠♠♠½

Seinäjoen ensimmäiset kirjamessut

Seinäjoella vietettiin tänä viikonloppuna (22.-24.11.) Ressitöntä viikonloppua, johon sisältyi kolme erilaista kokonaisuutta eli olut&viini, herkku ja kirjat. Sanomattakin lienee selvää mikä noista kiinnosti eniten kirjabloggaajaa, vaikkakin kirjojen ohella myös herkkupuolella tuli kierreltyä ahkerasti. Kävin messuilla kahtena päivänä, perjantaina ja sunnuntaina.

Ressittömän viikonlopun kirjamessut olivat niin Seinäjoen kuin minunkin ensimmäiset kirjamessut. Perjantaina porhalsin paikalle lähinnä kuuntelemaan Maija Vilkkumaata, jonka piti esitellä esikoisteostaan Nainen katolla. Valitettavasti hän oli joutunut peruuttamaan esiintymisensä, mikä oli tietysti minulle pettymys. Yllättäviä peruutuksia sattuu, mutta mielestäni asia olisi voitu hoitaa jotenkin toisin itse messupaikalla, sillä screenillä luki edelleen, että milloin ja missä Vilkkumaa puhuu, eikä edes kuulutuksissa kerrottu peruutuksesta. Neuvonnasta sitten sain tietää peruutuksesta. Onneksi koko perjantainen messukäynti ei mennyt harakoille, sillä löysin antikvariaattien myyntipisteistä pinkan hyviä kirjoja. Erityisen iloinen olen ensimmäisestä löydöstäni, joka oli Tuomas Kyrön Miniä. Hintakin oli vain 15 euroa, vaikka monessa paikassa siitä joutuisi maksamaan vieläkin enemmän. Lisäksi yhdellä antikvariaatilla oli kirjoja myynnissä kolmella eurolla kappale, ja sieltä sitten kahminkin mukaani kuusi Laila Hietamiehen (Hirvisaaren) teosta sekä Raija Orasen Fannyn. Perjantaina käytin myös Pytinki Oy:ltä saamani ilmaislipun, kiitos siitä heille!

Tänään sunnuntaina suuntasin messuille kuuntelemaan Pauliina Rauhalaa. Lisäksi minua kiinnosti Milla Paloniemen ja Eira Pättikankaan esiintymiset, mutta loppujen lopuksi en millään enää jaksanut jäädä pitkän messupäivän jälkeen kuuntelemaan Pättikangasta. Tänään en myöskään kuluttanut messuilla rahaa muuta kuin virvokkeisiin ja Rauhalan Taivaslauluun, joka oli myynnissä 25 euron messuhintaan.

Milla Paloniemi esiintyi yhdessä Pöyrööt -sarjakuvan tekijöiden Arttu ja Liisa Seppälän kanssa. Itse en ole koskaan erityisemmin perustanut Pöyrööt -sarjakuvasta, mutta oli silti mielenkiintoista kuunnella tekijöiden ajatuksia ja taustoja sarjakuvan takaa. Kaikkien kolmen yhteishaastattelu oli mielestäni hyvin hauska ja onnistunut, ja kyllä sitä aika paljon porukkaa olikin kuuntelemassa. Alla olevassa kuvassa Arttu Seppälä, Milla Paloniemi ja Liisa Seppälä.

Pauliina Rauhalaa oli niin ikään kuuntelemassa paljon porukkaa, enkä kyllä ihmettele miksi. Mielestäni Rauhala vaikutti todella symppikseltä ihmiseltä, jonka haastattelua oli miellyttävää kuunnella. Hänellä on kuulemma jo uuden kirjan aihe mielessä, mutta prosessi on vasta alkuvaiheessa. Rauhala totesi, että kyllä varmaan pari vuotta kuluu ennen kuin kirja on valmis, sillä saman verran aikaa kului myös Taivaslaulun työstämiseen. No, hyvää kannattaa odottaa! Rauhalan esiintymisen jälkeen sain omistuskirjoituksen ja signeerauksen juuri ostamaani Taivaslauluun. Olen siitä aika täpinöissäni, sillä se on ensimmäinen saamani signeeraus. :) Alla olevassa kuvassa haastattelija Pauliina Jaakkola (vas.) sekä Pauliina Rauhala.

 

 Vaikka perjantai olikin tietyiltä osin hienoinen pettymys, niin kaiken kaikkiaan messut olivat mielestäni mukava kokemus. Toivottavasti kirjamessut ovat tulleet Seinäjoelle jäädäkseen.

Eva och Adam: En historia om plugget, kompisar och kärlek

Måns Gahrton: Eva och Adam - En historia om plugget, kompisar och kärlek

bild: Johan Unenge

129 s., Bonnier Carlsen 2001

1. utgåva 1995

Jag lånade en Eva och Adam -bok från biblioteket eftersom jag ville uppdatera mina språkkunskaper. För att få av det så stor nytta som möjligt , jag ska försöka att skriva min uppskattningen på svenska. Jag vet att där kan vara några skrivfel och ordföljdfel, så jag hoppas att ni klarar om det. Jag valde Eva och Adam -bok eftersom jag gillade om dem när jag var ung. Jag läste alla böcker och några av dem många gånger, so det var lätt att börja läsa en bok som är bekant på något sätt, fast jag inte minne alla saker om det.

En historia om plugget, kompisar och kärlek är den första bok om Eva och Adam. I den här boken Eva och Adam möter varandra när Adam kommer till Evas årskursen. Läsare får att veta hur Eva och Adam blev kär, hurdana är deras vänner, familjerna och de själva. Jag tycker att Måns Gahrton har skrivit sin bok jättebra. Han vet hur att skriva en underhållande bok till unga och på samma gång krydda bokens intrig med stora känslor som kärlek. Jag tycker att det kan inte vara lätt att skriva bok som innehåller alla saker som är viktiga eller aktuella till unga. Fast den första utgåva om den här boken är från året 1995, det känns inte så gamla bok. Tid har inte bitat sina tänder i det, fast några saker är annorlunda nu.

Det har varit ungefär tio år när jag sista gången läste den här boken på finska, men jag kan säga att där är inte stor skillnad i den original bok på svenska och i översättat bok på finska. Men jag måste alltså säga att nu jag kanske förstodde några saker på annorlunda sätt, fast jag vet inte är det så eftersom språket eller om att jag är äldre nu. Efter allt jag kan säga bara att det var kul att återkomma till den här boken och att det var ännu bättre än jag minndes. Och nu jag kan ta lugnt eftersom jag märkte ut att jag förstor svenska ganska bra. Okej okej det är ungdomsbok, men ändå! :D

Olemisen onnea

Anna-Mari Kaskinen: Olemisen onnea

kuvitus: Minna L. Immonen

47 s., Kirjapaja 2013

Anna-Mari Kaskisen runoteos Hehkuvin värein teki minuun suuren vaikutuksen noin vuosi sitten. Tuon teoksen jälkeen minulle jäi halu lukea lisää hänen runouttaan, mutta jotenkin minulle on ollut vaikeaa löytää monipuolisesta tuotannosta juuri sellainen kokoelma, joka kiinnostaisi erityisen paljon. Nyt bongasin hänen uusimman teoksensa Olemisen onnea ja päätin kokeilla tätä. Ihan niin suurta vaikutusta tämä ei tehnyt kuin Hehkuvin värein teki aikoinaan, mutta on tälläkin teoksella ansionsa.

Olemisen onnea sisältää valtaosin melko lyhyitä runoja, jotka kuvaavat tiiviisti hetkessä elämistä ja pieniä onnen sirpaleita, joita aina on läsnä. Hänen runoissaan on elämänuskoinen ja valoisa näkökulma, jonka Minna L. Immonen maalailee kuvituksessaan hyvin esiin. Pidän siitä, että vaikka Kaskinen ei käytäkään välttämättä loppusointuja, on runojen tunnelma silti hyvin perinteinen ja helposti tulkittavisssa. Osa näistä runoista sopisi hyvin mietilauseiksi kaikessa lyhykäisyydessään ja ytimekkyydessään.

Kuten sanoin, Kaskisen runoja on helppo tulkita. Hän kuvaa runoissaan usein luontoa ja sen kiertokulkua, mikä tekee runoista mielestäni jotenkin erityisen kauniita. Näennäisesti luontoa kuvaavat runot kuitenkin kuvaavat samalla myös ihmiselämän erilaisia tilanteita ja mielestäni onkin hyvin harmonista käyttää luontoa kaiken peilaajana, sillä luonti muutoksineen on kuitenkin lähes aina jollakin tapaa ympärillämme. Mielestäni Kaskinen onnistuu tällä kokoelmallaan antamaan ihmisille elämänuskoa: luontokin aina herää uudelleen keväällä, vaikka välillä olisikin ollut myrskyävä syys ja talven kylmyys, joten miksei sitten ihminenkin selviäisi vaikeistakin ajoista.

♠♠♠½