Kuten eilen lupailin, kirjoittelen teille nyt hieman siitä mitä mieltä olen Minna Canthin tuotannosta yleisesti ja miten sen pariin löysin. Ei varmaan voi liian montaa kertaa sanoa, että hän on paitsi yksi suosikkikirjailijoistani myös sellainen persoonallisuus, josta moni voisi ottaa oppia.
Muistan edelleen elävästi kuinka elokuussa 2008 menin katsomaan pääasiassa kotikuntani nuorten tekemän teatteriesityksen. Minulle oli jo muodostunut omaksi perinteeksi mennä katsomaan näytelmää, vaikka muuten en teatteria harrastanutkaan. Näytelmä, jonka tuolloin elokuussa 2008 näin, oli Minna Canthin Anna Liisa. Nimiroolin teki minua pari vuotta vanhempi nuori nainen, joka suoriutui roolistaan uskomattoman mieleenpainuvasti ja vakuuttavasti. Näytelmä kosketti, hämmästytti ja antoi ajattelemisen aihetta. Jo tuolloin tiesin, että haluan ehdottomasti myös lukea tuon näytelmän.
Aloitin lukion hyvin samoihin aikoihin ja muutaman viikon jälkeen sain käsiini kirjallisuusdiplomin kirjalistan, jota olin odottanut jo kuin kissa pistoksissa: tuohon aikaan en oikein tiennyt mitä olisin lukenut ja hain vielä omia mielenkiinnonkohteitani aikuistenkirjallisuuden puolelta. Listalla oli Canthin Työmiehen vaimo, jonka luinkin sitten melko pian, marraskuussa 2008. Pidin näytelmästä kovasti, mutta jotenkin se ei tehnyt yhtä voimakasta vaikutusta kuin Anna Liisa, vaikkakin kuuluu suosikkeihini Canthin tuotannosta. Työmiehen vaimossa ehkä pysäyttävintä oli se miten voimaton nainen oli miehensä edessä, miten hän joutui luopumaan ja myöntymään. Se todella antoi ajattelemisen aihetta sen suhteen, miten tasa-arvoista meillä nykyään onkaan ja miten paljon naisen asema on parantunut. Tulin valtavan kiitolliseksi paitsi nykytilanteesta myös siitä, että Canth avasi silmäni olennaiselle: mitä siitä, että naisten euro on vain 80 senttiä, emme sentään ole miestemme tai isiemme määräysvallan alla.
Kun olin lukenut Työmiehen vaimon, lainasin heti perään kirjastosta Anna Liisan. Ja kyllä, viimeistään se sinetöi Canthin aseman suosikkieni joukossa ja siellä hän on edelleen. Seuraavan kerran palasin Canthin tuotantoon kuitenkin vasta syksyllä 2009, jolloin luin uudehkon yhteisniteen, joka sisälsi Hannan, Kauppa-Lopon, Lain mukaan, Lehtori Hellmanin vaimon ja Köyhää kansaa. Lisäksi näytelmä Murtovarkaus ja yhteisnide Kertomuksia tuli tutuksi. Taas vierähti vuosi ja löysin kirppikseltä vanhan yhteisniteen Canthin teoksia, oikein siistin ja hyväkuntoisen. Pitihän se sitten ostaa, halpakin kun oli (3,50 muistaakseni). Siinä minulle uutena oli mukana Papin perhe, joka ei minua ehkä samalla tavalla sykähdyttänyt kuin aikaisemmin lukemani teokset, mutta kaiken kaikkiaan se oli ihan viihdyttävä. Pian sen jälkeen sain "Canth-buumin" ja luin heti peräperää Salakarin, Agnesin ja Sylvin. Sen jälkeen kotikirjastostani ei ole löytynyt lisää luettavaa Canthilta, mutta onneksi olen nykyään myös muiden kirjastojen käyttäjä ja siten päässyt käsiksi toisen verkon kirjoihin.
Rakkain teos on siis Anna Liisa. En juuri ole käynyt teatterissa, mutta se on siitä huolimatta paras näkemäni näytelmä, jonka nuoret näyttelijät vetivät taidolla läpi. Anna Liisa on ehkä siksi tuntunut omimmalta, että se on jotenkin ajankohtainen yhä edelleen, se kuvaa sitä, että nainen jää edelleen aika usein yksin vahingon kanssa ja mies voi päästä kuin koira veräjästä. Tuollainen aihe puhuttelee varmasti nuoria hyvin paljon, vaikka nykyään naisella onkin useampia vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kuin Anna Liisan aikalaisilla.
En oikeasti osaa sanoa yhtäkään Canthin teosta, josta en olisi jollakin tavalla pitänyt. Maanantaina kirjoitin näytelmästä Roinilan talossa, joka ei oikein innostanut, mutta ei sekään nyt hirveän huono ollut, minun odotukseni vain olivat erilaiset. Kuitenkin hänen tuotannostaan eniten ovat kiehtoneet juuri selkeästi yhteiskunnalliset teemat ja Canthin omaa ajatusmaailmaa ilmentävät teokset. Novelleista/pienoisromaaneista on jostain syystä parhaiten jäänyt mieleen Kauppa-Lopo, vaikka Köyhää kansaa ja Hanna tekivät lukuhetkellä suuremman vaikutuksen, sen muistan elävästi.
Minä ihailen Canthia suuresti, sillä hän oli suoraselkäinen ja asiastaan kiinni pitävä. Minna Canthilla oli kanttia! Joskus mietin sitä, että jos hän olisi elänyt pidempään, millaista annettavaa hänellä vielä olisi ollutkaan kirjallisuudellemme. En pysty mieltämään yhtäkään toista naiskirjailijaamme yhtä vaikuttavaksi ja vahvaksi kirjailijaksi kuin Canth oli. Maria Jotuni pääsee lähelle Huojuvalla talollaan, Sofi Oksanen Puhdistuksellaan hipoo samaa kastia. Kuitenkin kun miettii aikaa, jolloin nuo teokset ovat ensikertaa ilmestyneet, on Canthin tuotannossa selkeästi eniten uskallusta ja rohkeutta.
Canthin merkitys ei kohdallani rajoitu vain siihen, että hänen tuotantonsa on antanut minulle ajattelemisen aihetta. Se on myös johdattanut minut entistä enemmän aikuistenosaston käyttäjäksi ja ennen kaikkea kotimaisen kirjallisuuden pariin. Canthin ansiosta kiinnostuin paljon enemmän kotimaisesta kirjallisuudesta, sillä tuohon saakka luin etenkin nuorten puolelta ulkomaisten kirjailijoiden satunnaisia teoksia. Löysin todellisia helmiä ja kunnioitukseni kotimaista kirjallisuutta kohtaan kasvoi. Joskus mietin, että mitä ihmettä olenkaan lukenut ennen kuin löysin tieni vanhemman ja historiallisen kirjallisuuden pariin ja kirjaston aikuisosastolle. Canthin tuotanto auttoi minua löytämään sellaisen genren, joka on yhtä minulle edelleen kaikkein rakkain: historia. ♥ Siis kiitos Minna Canthille siitä, että hän alkoi kirjoittaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.