Kuulen kutsun metsänpeittoon

Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon

153 s., Tammi 2011

kansi: Ea Söderberg

Menin kirjastoon alunperin lainaamaan toista Sari Peltoniemen teosta, mutta se ei ollutkaan paikalla. Sen sijaan bongasin uutuus-/suositushyllystä tämän Kuulen kutsun metsänpeittoon ja päätin lainata tämän alkuperäisen suunnitelmani sijaan. En lue juuri koskaan fantasiakirjallisuutta, joten tämä oli suuri poikkeus. Oli ihan kiva välillä astua pois omalta mukavuusalueelta.

Kuulen kutsun metsänpeittoon kertoo 15-vuotiaasta Jounista, joka kohtaa Lapin metsissä salaperäisen naishahmon, jossa on jotakin kammottavaa. Palattuaan kotiinsa alkaa näyttää siltä, että tämä mystinen hahmo on hänen perässään eikä nainen ole yksin. Jouni hakee apua entiseltä opettajaltaan, joka epäilee pojan saaneen peräänsä hengen. Asia tuntuu jotenkin liittyvän Jounin äitiin ja tämän katoamiseen jo vuosia sitten.

Tämä kirja oli minun mielestäni todella jännittävä. Kun aloittelin tätä iltamyöhällä, niin ei oikeasti paljon naurattanut sammuttaa valoja ja yrittää ruveta nukkumaan. Jotenkin tämä oli pelottava uhkaavinen hahmoineen. Jounin tuntemuksien kuvaaminen myös nostatti tätä tunnetta enkä päässyt siitä kunnolla eroon koko kirjan aikana: jäi sellainen pelonsekainen tunne takaraivoon kolkuttelemaan.

Kirja ei ole pelkästään pelottava tai jännittävä, se on myös humoristinen. Teinipojan epävarmuus ja sarkastisuus on hykerryttävästi kuvattu, joten kokonaiskuva ei muodostu liian raskaaksi. Tässä on myös mielenkiintoisesti yhdistelty vanhaa saamelaistarustoa ja -perinnettä ja haettu siitä taustoja, mikä ilahdutti minua, tällainen historiasta ja vanhoista taruista kiinnostunut kun olen. Tämä antaa myös hieman ajattelemisen aihetta saamelaisten historiaan liittyen, mikä on hienoa. Siitä ei liikoja kirjoiteta.

Kritiikkiä annan siitä, että en oikein saanut selvää siitä miksi Jounia alettiin seurata. En tiedä menikö se minulta vain jotenkin ohi, kun aika väsyneenä luin lopun, mutta kyllä tuo asia olisi pitänyt jotenkin selkeästi mainita. Ei kai voi vain jättää juttua siten, että "no nyt kävi näin". Jotenkin syitä asioille ei annettu riittävästi, ja juuri sitä olisin kaivannut kovasti. Kuitenkin juoni vetää hyvin ja oikein mielenkiinnolla odotin mitä seuraavaksi tapahtuu. Peltoniemellä on sekä sana että ajatus hallussa ja hän kirjoittaa varmasti ja taidolla.

♠♠♠½