Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä - Kolme viikkoa Karl Axel Björkin elämässä maaliskuussa 1921
349 s., Otava 2014
Luin Virpi Hämeen-Anttilan Railon viime syksynä ja pidin siitä kovasti, vaikka alkuun olinkin epäilevällä kannalla. Positiivisesti yllätyttyäni totesin haluavani lukea lisääkin hänen tuotantoaan, joten nyt lukuvuoroon valikoitui uutuusteos Yön sydän on jäätä, joka on Hämeen-Anttilan ensimmäinen dekkari.
Yön sydän on jäätä on historiallisen dekkarisarjan avausosa, joka sijoittuu 1920-luvun alun Helsinkiin. Pääosassa on Karl Axel Björk, joka tekee päivätyönsä sisäasianministeriössä ja hakee elämäänsä jännitystä tekemällä salapoliisin hommia poliisin apuna. Björk saa tällä kertaa ratkaistavakseen ensimmäisen suuremman tapauksensa, murhan, johon liittyy niin poliittista juonittelua kuin muita laittomuuksia huumekaupoista alkaen.
Kyseessä on siis klassinen dekkaripohja yksityisetsivineen, välillä jopa liiankin klassinen jos tiettyjä juonikuvioita ajattelee. Mutta täytyy sanoa, että mielestäni Hämeen-Anttila luo uskottavan miljöön, jossa sisällissodan repimä Helsinki näyttää niin parhaat kuin kurjimmatkin puolensa. Poliittiset detaljit on istutettu kokonaisuuteen "itsestäänselvinä" asioina, mikä mielestäni lisää uskottavuutta ajankuvan suhteen. Hämeen-Anttila ottaa mukaan riittävästi ajankuvaa, mutta ei kuitenkaan siirrä huomiota pois olennaisesta, joka dekkarissa on tietysti rikos. Tarinalla on siis selkeä kehys, joka on rakennettu yhtä huolella kuin itse tutkittava rikos ja kaikki henkilöhahmotkin. Pidin siitä, että vaikka itse tapaus saa paljon tilaa, myös poliiseista ja etenkin harrastelijaetsivä Björkistä ja hänen lähipiiristään saadaan paljon tietoa. Tarinaan tuo mukavaa syvyyttä se, että hahmot aina rikollisia myöten saavat kunnollisen taustan, jolloin mukaan tulee hieman psykologistakin kuvaa.
Mielestäni Yön sydän on jäätä on mielenkiintoinen avaus dekkarisarjalle. Ehkä tämä oli minun makuuni hieman liian hidastempoinen dekkari, vaikka toisaalta kyllähän tässä kolmeen viikkoon ehti tapahtua kaikenlaista. Kerronta ei kuitenkaan ollut järin mukaansatempaavaa siinä mielessä, että tapahtumien tempo olisi välittynyt kovin selkeästi tai nostanut jännitystä huippuunsa. Kun sitä hieman parantaisi, niin varmasti viihtyisin vieläkin paremmin Björkin tutkimusten parissa.
♠♠♠♠
Minä pidin tässä kirjassa kovasti miljööstä ja uskottavasta ajankuvasta. Hieman turhan rönsyilevää kerrontaa moitin, mutta mielenkiinnolla odotan, millaisia seikkailuja Björk jatkossa kohtaa. :)
VastaaPoistaHmm, itse en jotenkin osannut pitää kerrontaa rönsyilevänä, vaikka kieltämättä tässä oli aika monta sivujuonnetta nyt kun tarkemmin ajattelee. Itseäni hieman häiritsi, kun koko ajan käytettiin ilmausta "se", kun puhuttiin ihmisestä. Puhekieleen eli dialogiin se olisi sopinut, mutta jotenkin se pisti silmään muusta kerronnasta. En ihan ymmärtänyt mikä pointti sillä oli. :D
PoistaMinäkin odotan mielenkiinnolla mitä Björkille jatkossa tapahtuu, etenkin kun Hämeen-Anttila päättää kirjan melkoisen jännittävästi. :)