Anna-Mari Kaskinen: Tahtoisin kulkea vierelläsi
kuvitus: Marc Chagall
47 s., Kirjapaja 2001
Töiden loputtua mukaan kahlimiini teoksiin lukeutuu myös Anna-Mari Kaskisen runoja. Lainasin heti useamman teoksen, joten syksyn mittaan pääsette varmasti lukemaan vielä lisää mielipiteitäni Kaskisen runoista. Pidän Kaskisen runoista paljon, niissä on mukavasti tunnelmaa ja hyvä rytmi. Tahtoisin kulkea vierelläsi on nähdäkseni taattua Kaskista: huolellista ja kaunista.
Tahtoisin kulkea vierelläsi on mielestäni osuva ja hyvä nimi tälle kokoelmalle, joka sisältää runoja kaipuusta rakkaan ihmisen viereen. Kaipuu on saattanut syntyä kuoleman erotettua parin, mutta myös teiden erkaannuttua muuten: se jää lukijan oman tulkinnan varaan. Paljon on runoja myös halusta lohduttaa, kulkea vierellä huonoina aikoina.
Kaskisen runoissa on monesti läsnä jonkinlaista henkisyyttä, mutta pääosin runot ovat tulkittavissa myös ilman henkistä/jumalallista sävyä. Kokoelma toisensa jälkeen en voi olla ihailematta Kaskisen kykyä käyttää sanoja näin taiten ja herkästi, tunnelmia luoden ja lukijaa elähdyttäen. Perinteinen loppusoinnullinen runo todellakin kukoistaa hänen teksteissään. Tämäkin kokoelma on tasapainoinen kokonaisuus.
Kauneimpia runoja teoksessa olivat mielestäni "Ei kadota voi hetki, jonka jaamme." ja "Hän äsken oli täällä.". Niiden rakastava sävy, kaipaus ja lämpö puhuttelee minua erityisesti, vaikka olenkin sinänsä hyvin epäromanttinen persoona. Kokemuksesta voin siis sanoa, että Kaskisen runot puhuttelevat monenlaisia persoonia: ei tarvitse olla herkkä ja romanttinen vaikuttuakseen Kaskisen kauniista sanoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.