Rautakolmio

Leena Lehtolainen: Rautakolmio

9 cd-levyä / 11 h 6 min, Tammen äänikirja 2013

lukijana: Krista Putkonen

Kuuntelin viime vuoden puolella kaksi Leena Lehtolaisen Maria Kallio -dekkaria äänikirjana ja totesin, että minulle Lehtolaisen dekkarit toimivat paremmin äänikirjana kuin itse luettuna. Kun nyt kaipasin hyvää äänikirjaa kuunneltavaksi, ajattelin heti valitsevani jonkin Lehtolaisen teoksen. Rautakolmio sai minut heti ensimmäisestä levystä lähtien koukkuun ja seurasin tarinaa hyvin kiinnostuneena. Hetken minulta tosin meni tottua lukijaan, sillä tässä on nyt eri lukija kuin aiemmissa Maria Kallio -äänikirjoissa, mutta nopeasti tuokin seikka unohtui.

Rautakolmio kertoo tapauksesta, jossa Maria Kallio ja hänen luotsaamansa epätyypillisten rikosten solu ratkoo kahta henkirikosta. Tapaus sijoittuu vahvasti saaristomaisemiin, sillä ruumiit löytyvät muoviin käärittyinä merestä. Naispuolinen uhri tunnistetaan Saila Lindiksi, joka tunnettiin ruotsin kielen puolustajana ja jolla oli runsaasti vihollisia. Lindillä on sukusiteitä jääkiekkoperheeseen, jolla on jos jonkinlaista salaisuutta. Sen sijaan Lindin kanssa samaan kääröön paketoitu miehen ruumis on pitkään poliisille arvoitus ja kun henkilöllisyys lopulta selviää, täytyy Kallion tiimeineen ratkoa mikä yhteys miehellä on Lindiin. 

Kuten totuttua, Maria Kallio -dekkarit eivät keskity kuvaamaan vain meneillään olevaa tapausta vaan esittelevät siivuja myös Marian siviilielämästä. Tällä kertaa Marian mieltä hämmentää Mikael Sjöberg, mies jonka Maria passitti linnaan taposta jo vuosia sitten. Sjöberg herättää hänessä ristiriitaisia tunteita, mikä saa Marian jopa toimimaan hieman kyseenalaisin keinoin kahta henkirikosta selvittäessään.

Mielestäni Lehtolainen on onnistunut jälleen luomaan mielenkiintoisen ja otteessaanpitävän dekkarin. Tällä kertaa kuitenkin koin jotakin yllättävää, sillä aavistin oikein jo heti teoksen alkupuolella kenellä on näppinsä pelissä henkirikoksien suhteen. Vaikka lopuksi sain tietää aavistaneeni oikein, ei minulle silti tullut missään vaiheessa tunnetta, että tämä olisi jotenkin ennalta-arvattava romaani. Maria Kallion hahmo muuten herättää minussa edelleen ristiriitaisia mietteitä, sillä omapäinen nainen ei aina tunnu osaavan ottaa huomioon tiimiläistensä hyviä neuvoja ja hän saattaa tuiskahdella milloin mistäkin asiasta, mutta samalla hän on kuitenkin osaava poliisi ja jotenkin mukava persoona, jos vain pitää omapäisyytensä kurissa. Täytynee siis kuunnella lisää näitä dekkareita, jos mielikuvani jotenkin selkiytyisi.

♠♠♠♠