Ilona Pietiläinen: Talossa ja taivasalla - Tuo kesä kotiin, puutarhaan ja parvekkeelle
192 s., Docendo 2017
kannen suunnittelu: Eija Kuusela
Kevät edistyy, mutta tuskastuttavan hitaasti. Juuri siitä syystä halusin päästä edes ajatusmatkalle kauniisiin kevät- ja kesäpäiviin, ja kun Ilona Pietiläisen uusi teos Talossa ja taivasalla ilmestyi, oli valinta selvä. Luin ja katselin tätä kirjaa pääsiäisen aikaan ja lumisadetta katsoessa oli vaikea uskoa kesän olevan pian täällä, mutta Pietiläisen kirjasta minulle kuitenkin välittyi kesän paahteinen lämpö, puutarhan varjoiset sopukat ja auringon kultaama miljöö.
Minä katselen mielelläni kuvia huolella rakennetuista ja hoidetuista puutarhoista, vaikka itse en kyllä taitaisi jaksaa ylläpitää yksityiskohtaisia asetelmia tai katsoa ettei rikkakasvit leviä laatoituksen saumoihin. Asun vuokralla ja vaikka olenkin jonkin verran muokannut jo olemassa olleita kukkapenkkejä ja tapaan istuttaa ruukkuihin kesäkukkia ja joitain hyötykasveja, en koe olevani ahkera puutarhuri. Kesäkeitaan loihtimisessa olennaisin puute on kuitenkin terassittomuus: pieni katos on lähinnä kulkuväylä eikä siinä voi pitää puutarhakalusteita. Varsinaisesti en siis lähtenyt tästä etsimään uusia ideoita ja inspiraatiota itselleni, vaan enemmänkin halusin vain nauttia muiden aikaansaannoksista.
Pietiläisen kirjassa esille pääsee paitsi hänen oma pihapiirinsä myös erilaisia pihoja ja parvekkeita. Nuo kaikki näyttivät niin kauniilta ja houkuttelevilta pehmeine tyynyineen ja ihanine istutuksineen. On mukavaa, että tässä teoksessa esitellään erilaisia pihoja tai kesäkeitaita, sillä siten erilaisissa kodeissa asuvat ihmiset voivat löytää vinkkejä omiin pihoihinsa. Ihailun lomassa minä en muuten voinut olla ihmettelemättä, että millä ihmeen konstilla kaikki tekstiilit pidetään läpi kesän puhtaina ja kuivina, sillä minun kokemukseni mukaan useimmiten niihin kertyy kosteutta ja kaiken maailman pölyä ulkona. Ehkä en koskaan pääse selvyyteen tästä mysteeristä!
Tässä kirjassa pidin eniten isojen linjojen ideoista ja kuvista, sillä niistä välittyy hienoja kokonaisuuksia. Itse en ole oikeastaan lainkaan kiinnostunut pieniin yksityiskohtiin keskittyvistä vinkeistä, joita tästäkin kirjasta löytyi, mutta varmasti joku löytää niistä inspiraatiota. Tämän kirjan kohdalla voi hyvällä syyllä sanoa, että jokainen taatusti löytää tästä jotain itseään viehättävää. Kiitosta ansaitsee myös teoksen aito kesäinen tunnelma, josta mielestäni henkii eräänlaista arvoituksellisuutta. Jokainen voi luoda itselleen oman täydellisen kesäpaikan minne tahansa, kesän taika seuraa kyllä perässä.
Minäkin tykkään katsella kauniita asetelmia, mutta kyllä se vain vaatisi älyttömästi töitä. Kaikki tekstiilit pitäisi viedä yöksi sisälle ja sateelta suojaan. Tykkään helppoudesta ja huolettomuudesta. Kukkien pitää kestää hyvin kuivuutta, joten valitsen kesäkukiksi pelargonioita, miljoonakelloja ja petunioita. Huomasin viime kesänä, että keijunmekko kasvoi ihan hulluna melkein ilman hoitoa. Se roikkui ensin terassilla koukussa, mutta kasvoi niin isoksi, että se sai olla puulaatikoiden päällä ja se levisi kuin prinsessan mekko. Tykkään sellaisesta omatoimikasvista <3
VastaaPoistaSama juttu, minäkin tykkään helppoudesta ja huolettomuudesta. Minulla ei riitä mielenkiintoa kantaa tekstiilejä edestakaisin pihalle ja suojaan, etenkään kun ei ole sopivan kuivaa ulkovarastoa kyseiseen käyttötarkoitukseen. En käsitä millä jotkut viitsivät! :D Oma pihani on suorassa auringonpaisteessa suurimman osan päivää, joten valitsen myös hyvin kuivuuttakin kestäviä kasveja: samettikukkia, pelargonioita, petunioita ja niin edelleen. Olin neljänä kesänä kukkamyynnissä töissä ja siellä kyllä tuli lajit tutuiksi. :) Keijunmekkoa en ole koskaan kokeillut, se voisi olla tämän kesän juttu!
Poista