maanantai 31. heinäkuuta 2017

Klassikkohaaste 5: Ollin oppivuodet


Kirjabloggaajien klassikkohaaste on täällä taas! Olin päättänyt ottaa tälle vuodelle haasteteemakseni naiskirjailijoiden klassikot, koska viime vuonna keskityin molemmissa haasteissa (tammikuussa ja heinäkuussa) mieskirjailijoiden teoksiin. Minun oli melko vaikea päättää mitä loppujen lopuksi lukisin, mutta päädyin sitten valitsemaan lukulistallani iät ja ajat olleen Anni Swanin nuortenkirjaklassikon Ollin oppivuodet. Heti ensimmäisistä sivuista lähtien tarina lähti kulkemaan hyvin ja sai napatuksi mielenkiintoni, vaikka heti alussa tapahtui kaikenlaista ikävää ja mietin jo haluanko lukeakaan tarinaa niin epäreilun kohtelun saaneesta pojasta. Luin kuitenkin ja viihdyin, vaikka Ollin oppivuosiin mahtui paljon ikäviä asioita.

***

Anni Swan: Ollin oppivuodet
197 s., WSOY 1981, 15. p.
 1. p. 1919

Olli on 9-vuotias kiivasluontoinen mutta kuitenkin kiltti poika, jonka isä on vaikutusvaltainen tehtaanpatruuna ja äiti hieno nainen. Olli päättää karata kotoaan saatuaan mielestään epäreilun rangaistuksen tappelustaan voudin Pentti-pojan kanssa. Uhmakkaalla matkallaan Olli kohtaa Harmaalassa asuvan Kaarle-serkkunsa, jolla on katalat tuumat. Hän onnistu pelottelemaan Ollin taipuvaiseksi lähteä hänen matkassaan aina kauas Tukholmaan asti, ja sinne Olli sitten päätyykin suutarin oppipojaksi. Olli viettää teillä tietymättömillä vuosia, kunnes ainoan ystävänsä Ränni-Pellen avustuksella pääsee karkaamaan merille ja matka jatkuu lopulta myös Suomeen, joskin monta mutkaa on edelleen matkassa.
Anni Swanin teos on klassinen esimerkki teoksesta, jossa oikeus voittaa ja paha saa palkkansa tai ainakin nöyrtyy omatuntonsa soimatessa ja tunnustaa pahat tekonsa. Ollin oppivuodet vaikutti mielestäni aluksi hieman ankealta teokselta, jossa vaikeudet seuraavat toistaan. Kuitenkin tässä teoksessa oli jotain sellaista valoa ja Ollin hahmossa lannistumattomuutta, jotka olivat omiaan tekemään teoksesta kuitenkin mukavan luettavan. Swan kirjoittaa hyvin sujuvaa tekstiä, jossa on helppo pysyä mukana ja joka vie helposti mennessään. Hänen hahmonsa ovat osittain hyvin stereotyyppisiä, kuten suutari Simolin, jossa tiivistyy kaikki ilkeän ihmisen ominaisuudet jo ulkonäöstä lähtien, mutta stereotyyppisyys ei haittaa lainkaan, kun juoni vie mennessään.

Kokonaisuutena pidin tästä teoksesta, jossa kaikki päättyy parhain päin. Tykästyin Anni Swaniin siinä määrin, että aion kyllä lukea lisääkin hänen teoksiaan, kun vain joskus ennätän. Minusta hieman tuntuu, että Anni Swan alkaa vähitellen painua unholaan, mikä on tämän kirjan luettuani mielestäni harmillista. Tämän teoksen perusteella hän tuntuu kirjoittavan ikävistäkin asioista viehättävästi, hän osaa rakentaa tiiviiseen pakettiin monenmoisia juonenkäänteitä ja luoda ainakin tässä teoksessa oikean seikkailutarinan henkeä.

6 kommenttia:

  1. Hain juuri Ollin oppivuodet kirjastosta. :) Luin Swanin Iris rukan alkukesästä, ja vaikken siitä kirjasta niin kovin paljon innostunut, jonkinlainen kipinä jäi. Kuulostaa mukavalta kirjalta juttusi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä puolestani ajattelin, että luen Iris rukan Swanilta seuraavaksi! Se olikin meiltä juuri ollut lainassa ja palautui yhtä aikaa kuin minä palautin tämän, ja se ilahdutti minua suuresti: Swania siis sittenkin luetaan edes vähäisessä määrin. :)

      Poista
  2. Voi mikä ihanuus klassikkokirja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin! Joskus klassikoiden lukeminen tekee niiin hyvää :)

      Poista
  3. Nykynuoret ehkä eivät tämäntyylisiin klassikoihin herkästi tartu, mikä on tietty sääli, että jäävät hyllyjen perille. Mukavaa, että lukukokemus oli kiva, eivätkä Ollin oppivuodet olleet liian raskaat sitten kuitenkaan! Hauska nimi tuo Ränni-Pelle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, nykynuoria ei tällaiset klassikot kiinnosta. Ehkä enemmänkin ajattelin tuolla "Swanin vaipumisella unholaan" sitä, että hänen tuotannostaan ylipäätään ei mielestäni nykyään enää juuri puhuta, vaikka se onkin pullollaan klassikoita. Jotenkin tuntuu, että aina ensin mainitaan Anni Polva, Louisa M. Alcott, Mark Twain ja kaikkia mahdollisia muita nimiä ja sitten vasta Swan - jos sittenkään.

      Ränni-Pelle oli kyllä hauska nimi, ja vähän jäi kaivelemaan mistä se Ränni siihen tuli. Ainakaan en suuremmin kiinnittänyt lukiessa huomiota, jos syy nimeen tuotiin jotenkin ilmi. :D

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.