perjantai 14. heinäkuuta 2017

Loistava ystäväni

Elena Ferrante: Loistava ystäväni
10 cd-levyä, 12 h 4 min.
BTJ:n äänikirja 2016 (WSOY 2016)
alkup. L'amica geniale, 2011
suom. Helinä Kangas
lukija: Erja Manto

Erja Manto on suosikkini äänikirjanlukijoista, ja oikeastaan juuri siksi päätin ryhtyä kuuntelemaan Elena Ferranten suuren suosion saavuttanutta teosta Loistava ystäväni. Kieltämättä minua kiinnosti myös teoksen italialainen miljöö ja sodanjälkeiset yhteiskunnalliset muutokset, joita Ferrante kuvaa kahden erilaisen ystävyksen ohessa ja heidän kauttaan.

Suutarin tytär Lila on peloton ja uhmakas, kun taas Elena on enemmän sivustaseuraaja ja miellyttämisenhaluisempi. Lilalla on unelmia, jollaisia kohti Elena ei ikinä uskaltaisi kurkottaa ilman ystäväänsä. Vaikka tyttöjen ystävyys on ristiriitaista ja kilpailuhenkistä, yhdistää heitä kuitenkin halu selviytyä miehisessä maailmassa ja löytää oma paikkansa. Köyhyydessä kasvaneet tytöt toivovat tulevalta parempaa, Lila kiihkeämmin ja laskelmoidummin ja Elena realistisemmin ja varovaisemmin. 

Loistava ystäväni, joka kantaa alaotsikossa nimeä Lapsuus ja nuoruus, kuvaa Elenan ja Lilan varttumista lapsista nuoriksi naisiksi. Tarina jatkuu vielä kolmen kirjan verran, mutta en ole varma jaksanko ja haluanko tutustua niihin, sillä tämä teos ei oikein vastannut odotuksiani. Minusta tuntuu, että tarinan imuun oli vaikea päästä eikä juoni oikein kiinnostanut, mutta kuuntelin kirjan loppuu sen kerran aloitettuani. Täytyy myöntää, että minun on vaikea nähdä miksi tämä kirja on noussut niin suosituksi, sillä minuun tämä ei tehnyt mitään ihmeempää vaikutusta. Kuitenkin kirjan loppuratkaisussa oli jotain sellaista, joka lopultakin onnistui herättämään mielenkiintoni siinä määrin, että toisaalta minua kiinnostaisi tietää mitä seuraavaksi tapahtui.

Mielestäni Loistava ystäväni on jokseenkin tasapaksu teos, jossa ei oikein tapahdu mitään huikeaa. Päivät seuraavat toistaan, naapuruston tytöt kilpailevat keskenään milloin milläkin elämän osa-alueella ja yrittävät löytää paikkansa maailmassa. En usko, että tasapaksuuden tuntuun vaikuttaisi millään tavalla äänikirjan lukija, sillä poikkeuksetta Erja Manto on aina ollut minulle mieleen. En mielestäni myöskään ladannut tälle kirjalle liikaa odotuksia, sillä en oikeastaan odottanut tältä mitään ihmeellistä: kunhan sattumien oikusta päädyin kuuntelemaan. Tämä ei yksinkertaisesti vain tainnut olla minun kirjani, mutta eipä sitä vaan aina onnistu löytämään huippusuositun teoksen suosion salaisuutta.

♠♠♠

4 kommenttia:

  1. Sain myös kahlattua läpi tämän ensimmäisen osan ja samaa mietin, en oikein jaksanut innostua. Kirja tuntui ylipitkältä raportilta, en saanut siihen otetta ollenkaan. Jää varmaan minultakin jatko lukematta... /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raportti! Se tämä tosiaan oli, hyvin sanottu. Joskus on vaikea ymmärtää joidenkin kirjojen suosion salaisuutta.. :)

      Poista
  2. Voi, minä taas pidin tästä paljon. Se vei aivan mukanaan. Näin tässä myös paljon muutakin kuin tyttöjen ystävyyden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä puolestani näin juuri ja juuri sen ystävyyden, joka ilmeni välillä jokseenkin omituisesti (kateutena ja kilpailuna). :D Mutta hienoa, että tällä kirjalla on tykkääjänsä, sillä niin kuuluisi olla jokaisen kirjan kohdalla. :)

      Poista

Kommenttien sanavahvistus on käytössä roskapostin välttämiseksi.