Salla Simukka: Sytytä valot! Pieniä kauniita tarinoita
77 s., Tammi 2018
Salla Simukka: Sammuta valot! Pieniä kauheita tarinoita
66 s., Tammi 2018
kannet: Laura Lyytinen
Olin parisen viikkoa sitten seuraamassa kirjavinkkauksia paikallisella yläasteella. Vinkkarina toimi hankerahaa tätä varten saanut laihialainen Tarja Koski, joka on kiertänyt ja ymmärtääkseni kiertää vielä muutamia yläasteita tietyissä kunnissa vinkaten läpi jokaisen luokan. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan toisen vinkkarin tapaa vinkata ja lisäksi sain sieltä itselleni mukavasti lukuvinkkejä nuortenkirjallisuudesta. Yksi niistä oli tämä Salla Simukan kääntökirja Sytytä valot! & Sammuta valot!, jonka ilmestymisen olin kyllä tiedostanut, mutta kuitenkin lähes täysin sivuuttanut. Hankin kirjan luettavakseni ja jo heti ensimmäinen novelli vei mennessään.
Kyseessä on siis paitsi kääntökirja myös novellikokoelma, joka jakaantuu kahteen puoleen. Sytytä valot! kuvaa nuorten elämän kauniita asioita, onnistumisia, mahdollisuuksia ja sitä kun kaikki järjestyy. Sammuta valot! kuvaa kauheita asioita, pahasti pieleen menneitä juttuja, pelkoja ja ikäviä käänteitä. Aloitin lukemisen kauniilta puolelta ja luin kaikki novellit siitä ennen kuin siirryin kauhealle puolelle. Etenkin kauhean puolen novelleissa on mukana scifin, uuskumman ja jännityksen sävyjä. Itse olisin ehkä mieluummin lukenut arkisempia novelleja todentuntuisemmista asioista, mutta toisaalta uuskummat ja scifit toivat kokoelmaan särmää eikä niidenkään lukeminen mitenkään vastenmielistä ollut.
Salla Simukka on taidokas kirjoittaja, joka osaa koukuttaa lukijan tarinan vietäväksi. Kiinnostavasti hän oli osittain kirjoittanut samasta aiheesta novellit sekä kauniille että kauhealle puolelle - miten erilaiset loput ovatkaan mahdollisia! Olisikin voinut olla ihan kiinnostavaa lukea aina heti peräjälkeen kaunis ja kauhea tarina samasta aiheesta, mutta toisaalta luin kirjan niin nopeasti, että eipä siinä paljon ehtinyt kauniin ja kauhean puolen välillä aikaa kulua muutenkaan. Minä pidin tästä kirjasta vai pitäisikö sanoa kirjoista. En oikein osaa eritellä mistä erityisesti pidin, mutta Lumikki-trilogian myötä olen tykästynyt Simukan tapaan kirjoittaa.
Mä luin tämän mahdollisena vinkkauskirjana, ja luin vuorotellen kauniin ja kauhean tarinan. Ajattelin, että Simukka on kirjallinen nero! :) Tämä päätyy vinkkauksiini vakiomateriaaliksi.
VastaaPoistaMinä en ole kiertänyt yläkouluilla vinkkaamassa vielä lainkaan, mutta olen kyllä jo alkanut haaveilla siitä, että ehtisin ensi syksynä aloittamaan myös yläasteen vinkkaukset. Täytyy alkaa minunkin koostaa vakiomateriaalisettiä itselleni. Voipi hyvinkin olla, että tämä päätyy minullakin sille listalle! :)
Poista