Linda Olsson: Kun mustarastas laulaa
320 s., Gummerus 2015
alkup. I skymningen sjunger koltrasten
suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
Lukupiirimme kokoontui marraskuussa kaksi kertaa ennen joulutauolle jäämistä. Ensimmäisellä kerralla käsittelimme Linda Olssonin teosta Kun mustarastas laulaa. Olssonin tuotanto oli toiveaihe, johon suhtauduin itse hieman jännityksellä. Olen aikaisemmin lukenut Olssonin teokset Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, Sonaatti Miriamille ja Kaikki hyvä sinussa, joista osasta pidin ja osasta en saanut kauheasti mitään irti. Kun mustarastas laulaa nappasi minut kuitenkin mukaansa nopeasti ja pidin teoksesta todella.
Kun mustarastas laulaa on kaunis, yllättävän koskettava kirja. Se sijoittuu tukholmalaiseen kerrostaloon, jossa teoksen kaikki päähenkilöt asuvat. Elias on nuori taiteilija, Otto iäkkäämpi herrasmies ja entinen antikvariaatin omistaja, Elisabeth puolestaan tuorein tulokas ja täysin omiin oloihinsa eristäytynyt. Kun Eliakselle toimitetaan Elisabethille aiottu lähetys, alkavat kolmikon elämät vähitellen kietoutua toisiinsa. Kukin tavallaan murtautuu omasta horroksestaan, Elisabeth tosin ehkä näkyvimmin. Itselläni meni ihan kylmät väreet, kun tilanne konkretisoitui ensimmäistä kertaa kunnolla (juonipaljastusvaara!) Elisabethin löytäessä Eliaksen pahoinpideltynä talon seinustalta (juonipaljastusvaara päättyy!).
Pidin paljon tämän teoksen miljööstä ja etenkin vuodenaikojen tunnelmat välittyivät hyvin. Kirjan nimi ja kansi ovat mielestäni kauniit, antavat lupauksen tietynlaisesta sisällöstä. Lukupiirissä puhuimme siitä, miten toisaalta tämä teos onkin hyvin herkkävireinen, mutta samaan aikaan paikoitellen kuitenkin kuin jännittävin trilleri. Huomasimme myös, että teos on joissakin kohdissa hyvinkin monitulkintainen, mikä herätti kiinnostavaa keskustelua. Loppuratkaisu oli myös puhutteleva, hieman kohtalokkaan tuntuinen ja silti tietyllä tapaa lempeän avoin. Minulle Kun mustarastas laulaa on lukemistani Olssonin kirjoista paras.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on yksi lempiromaaneistani, mutta pari muuta lukemaani Olssonia ovat olleet vain "ihan ok, siinähän se". Tämä Kun mustarastas laulaa on kuitenkin vaikuttanut kiehtovalta, ja olen elätellyt toivoa, että tässä olisi taas sitä jotain. Joten tosi kiva kuulla, että sinusta tämä oli suorastaan paras lukemasi Olsson! Olen juuri viime aikoina suunnitellut, että lainaisin tämän kirjastosta, ja nyt se innostaa entistä enemmän. Kiitos kiinnostavasta esittelystä!
VastaaPoistaTässä todellakin on sitä jotain :-) Nyt tätä kirjaa onkin hyvin saatavilla, kun lähes kaikki Eepoksen liikenevät niteet eivät ole enää meidän lukupiiriä varten varattuna :D
Poista