Hyvää Lainan päivää!

Tänään 8.2. vietetään kirjastoissa Lainan päivää. Muistakaahan siis käydä kirjastossa tänään. ;)

Eri puolilla Suomea tapahtumaa juhlistetaan eri tavoin; joissakin paikoissa saa sakkoja anteeksi tai noutaa varaukset ilmaiseksi. Meidän kirjastossamme on tänään kahvitarjoilu sekä lukupäiväkirjojen arvontaa. :) Meikä lähtee pian kirjastoon..

***
(Pitänee mainita varausmaksuihin liittyen, ettei varausmaksuja pitäisi muutenkaan periä, sillä kirjastot ovat sitoutuneet toimittamaan aineistonsa ilmaiseksi. Eri asia on sitten, jos kyseessä on jokin kaukolaina, jolloin voi maksua periä.)

Eläinten vallankumous

Orwell, George: Eläinten vallankumous
126 s., WSOY 1973, 5. painos
suom. Panu Pekkanen
alkup. Animal Farm, 1945

Aloitin tämän teoksen lukemisen hieman ristiriitaisin tuntein: blogeissa olen nähnyt tätä kehuttavan, kirjallisuushistoriat mainitsevat sen merkittäväksi ja entiset lukiokaverini inhosivat tätä. Heidän mielestään se oli outo ja huono. Lukiessani tajusin heti yhden asian; sen, että ainakaan huono tämä teos ei ole.

Eläinten vallankumous kertoo Kartano -nimisestä maatilasta, jolla eläimet toteuttavat vallankumouksen kyllästyttyään sortoonsa ja ajavat isäntäpari Jonesit pois. Tilan nimeksi tulee Eläintila ja eläimet laativat pelisäännöt tilalle. Asiat alkavat kuitenkin luisua pois raiteiltaan, kun yksi sioista, Napoleon, ottaa vallan itselleen ja ajaa häntä vastustaneen Lumipallo -sian pois.

Eläimet tekevät kovasti töitä ja vain muutama heistä kyseenalaistaa sen, mitä Napoleon on sanonut. Loppujen lopuksi asiat luisuvat siihen pisteeseen, että siat ilmoittavat olevansa "tasa-arvoisempia kuin muut eläimet" ja näin he saavat itselleen etuja. He asuvat päärakennuksessa, syövät eniten ja tekevät vähiten työtä. Kukaan ei kuitenkaan tohdi nousta heitä vastaan, kun lopulta tajuavat mistä on kyse: muuten heidät teurastettaisiin.

Eläinten vallankumous ei ole kertomus eläinten kokemasta vääryydestä, niin kuin kaverini sen ilmeisesti silloin käsittivät. Kysehän on satiirista, joka kertoo Venäjän vallankumouksesta ja kommunismista osuvalla ja mainiolla tavalla. Tämä on oivallisesti kirjoitettu teos, jolla on suora piikki ja se osuu. Pidin kirjasta paljon, ja eläinten näkökulmasta kerrottuna teos sai uusia ulottuvuuksia. Teos ei varsinaisesti ole hauska, mutta kuitenkin ehkä voisi sanoa kepeä. Teos kuvaa sitä, mihin vallan vääriin käsiin joutuminen ja sen väärinkäyttö voi pahimmillaan johtaa.

Toisaalta ei ole oikein sanoa, että tulkinta eläinten kokemasta vääryydestä olisi virheellinen, sillä minunkin eläintenystävän sydämessä se herätti voimakkaita tuntemuksia eläimiin kohdistuvista vääryyksistä. Orwellin ajatus teosta tehdessä on kuitenkin ollut kuvastaa omaa ideologista pettymystään.

♠♠♠½

Akvaariorakkautta

Härkönen, Anna-Leena: Akvaariorakkautta
190 s., Otava 1990

Huomasin kirjallisuusvihkoani selatessani, että minulta oli jäänyt lukematta Härkösen Akvaariorakkautta, kaikki muut romaanit olinkin jo lukenut. Olen pitänyt kovasti kaikista hänen teoksistaan (paitsi Sotilaan tarinasta), eikä tämäkään ollut pettymys. Osallistun tällä kirjalla myös Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen.

Akvaariorakkautta kertoo 23-vuotiaasta Saarasta, jolla on enemmän tai vähemmän suunta hukassa. Hän työskentelee tarjoilijana Rossossa ja on viimein päättänyt pyrkiä yliopistoon. Saara tapaa Jounin, rakastuu ja heille kehkeytyy suhde.

Saaran mielestä Jouni on kaikin puolin täydellinen mies, mitä nyt hampaat ovat liian pienet. Kuitenkaan Saara ei osaa rentoutua ja antaa mennä, ja pian parin välillä alkaakin tökkiä: seksi ei suju. Saaralla on omia fantasioita seksuaalisesta dominoinnista ja kivusta, ja hän odottaa seksiltä jotain mitä Jouni ei pysty tarjoamaan.

Oikeastaan voisi sanoa, että koko kirja käsittelee seksiä. Tai oikeastaan se kuvastaa Saaran tuntemuksia seksin kautta. Teos kuvaa nuoren naisen itsetutkiskelua odotusten ja olettamusten viidakossa; Saara ei pysty hyväksymään itseään sellaisena kuin on, ja pyrkii seksin kautta olemaan jotain mitä ei ole tai mitä kuvittelee oikeaksi.

Kielellisesti tämä teos on yhtä onnistunut kuin Härkösen muutkin romaanit, kuvailu on humoristista ja ironistakin. Härkösellä on todellakin taito laittaa sanat paikalleen. Mutta jotenkin tässä rupesi kuitenkin vaivaamaan liian raskas seksuaalissävytteisyys. Tietysti se on olennaista koko tarinan kannalta, mutta itse koin sen jotenkin tukehduttavaksi: Saara vaatii Jounilta paljon ja päinvastoin, ja he riitelevät usein aiheesta. Päähenkilön pää on vain täynnä seksiä. Toisaalta se kuitenkin vain kuvastaa sitä, miten hukassa ja epävarma Saara on. Härkösen voi siis sanoa onnistuneen tunnelman luomisessa, jos lukija pystyy tajuamaan päähenkilön tuntemukset ja itsekin ehkä jopa tuntemaan niiden pohjalta jotain.

♠♠♠½

Sinä päivänä

Nicholls, David: Sinä päivänä
505 s., Otava 2011
suom. Sauli Santikko
alkup. One Day 2009

Päätin lukea Nichollsin Sinä päivänä -teoksen, koska se sai suomennoksen ilmestyttyä verrattain paljon huomiota mediassa ja blogeissa. En oikeastaan voi sanoa, että tämä olisi pitänyt jättää lukematta, mutta melkeinpä niin kuitenkin sanon.

Sinä päivänä kertoo Emmasta ja Dexteristä, jotka viettävät valmistujaisten jälkeisen yön yhdessä. Tuosta yöstä kehkeytyy vuosien läpi kestävä ystävyyssuhde. Dexter on kova menemään ja tulemaan, oikea bilettäjä. Emma taas on lukutoukka, jolla on monia yleviä ihanteita esimerkiksi maailmanrauhasta. Silti tämä epätodennäköinen kaksikko muodostaa tiiviin ystävyyssuhteen. Tarina etenee kertoen aina heinäkuun 15:sta päivästä vuodesta 1988 vuoteen 2007 asti.

Itseäni ärsytti aivan suunnattomasti se, että rivien välissä koko ajan kuulsi ajatus siitä, että "Em ja Dex kuuluvat yhteen, mutta..." ja aina tulee jotain muuta väliin; avioliitto, suhteita, loukataan toista teoilla. Vuodesta toiseen tuota samaa menoa, ja se alkoi tympiä. Miksei ne nyt sitten jestas sentään tehneet mitään asialle!

Kannen mainoslause "Mielettömän hauska... ikimuistoinen ja koskettava" (The Guardian) ei mielestäni ole kyllä kovin osuva. Odotin teokselta paljon enemmän sitä luvattua hauskuutta, mutta totuus on, että nauroin kirjaa lukiessani kahdesti: Emman ollessa treffeillä Ianin kanssa sekä kuvailtaessa jotakin Dexterin typeryyttä.Koskettavaksikaan en voi teosta sanoa, vaikka siinä tapahtuukin surullisia asioita. Ne vaan jotenkin tuntuvat niin kliseisiltä. Ikimuistoinen teos on lähinnä ärsyttävyytensä ansiosta.

Myöskään kielellisesti en pidä teosta mitenkään erityisenä, vaikkakin se sisälsi hyviä sutkautuksia. Jotenkin minulle jäi suurimmaksi osaksi välittymättä se haettu tunnelma (joka ilmeisesti oli jotain kärsivällisen rakkauden aiheuttamaa koskettavuutta humoristisin pilkahduksin). Ja jos kirjailija ei onnistu välittämään tunnelmaa, niin ei teos voi olla kovin onnistunut.

Teoksessa oli kuitenkin mielenkiintoista huomata päähenkilöiden kehittyminen ihmisinä vuosien kuluessa. Tässäkin kuitenkin taas ärsytti se kliseisyys: jos Emmalle menee hyvin, Dexterillä menee huonommin ja päinvastoin. Hyvä on, sanon suoraan: minun on jotenkin vaikea löytää tästä teoksesta oikeastaan mitään hyvää. En osaa lytätä toisten hengentuotteita etsimättä niistä jotain hyvää, mutta tässä sitä on vaikea löytää.

♠♠

Tammikuun kirjahankintoja

Ajattelin tehdä nyt kuun lopuksi bloggauksen kirjahankinnoistani. Jatkossakin tulen tekemään kuukauden hankinnoista koosteen kuun loppuun, mikäli hankintoja on. Nyt tammikuussa hankin kyllä poikkeuksellisen paljon kirjoja, mutta lähinnä toki käytettyinä ja halvalla. :)

Kirjaston kirjamyynnistä löysin eurolla kappale

• Anna-Liisa Haakana: Ruman tytön rakkaus
• Kirsti Manninen, Markku Onttonen: Kun taivas repeää
• Kirsti Manninen, Markku Onttonen: Taivas sinivalkoinen

Vanhempieni luota haalin omaksi

• Päivi Alasalmi: Metsäläiset
• Eeva Kilpi: Elämä edestakaisin

Kirppikseltä löytyi viidellä eurolla

• Laurence Gardner: Maria Magdaleenan arvoitus

Ja upouutena ostin 23 eurolla

• Aila Meriluoto: Lasimaalaus

Täytyy sanoa, että olen erityisen tyytyväinen Mannisen ja Onttosen kirjoihin, sillä olen etsinyt näitä teoksia joka paikasta, ja siellä ne mua odottivat kirjaston poistomyynnissä. Kirjojen laadusta voi olla montaa mieltä, mutta olen koukussa televisiosarjaan, johon ne perustuvat, joten kirjatkin piti saada! ;)

Haluaisin vielä vähän "kysellä", että paljonko te lukijat olisitte valmiita maksamaan kirpputorikirjasta ja mitä kriteereitä sille asetatte? Ja ostatteko ylipäätään kirpputoreilta kirjoja? Etsittekö te kirpputoreilta kirjoja tietoisesti, vai löytyykö niitä muun shoppailun lomassa? Niin ja vielä: mikä on paras kirpputorilta (tai muualtakin) tehty kirjalöytönne? Nyt sitten vastauksia, ettei mun tartte tuntea oloani typeräksi kun kukaan ei kommentoi mitään. :D