Shell's Angles ja Kalajoen hiekat

Jyri Paretskoi: Shell's Angles ja Kalajoen hiekat

413 s., Karisto 2014

 

Kirjoitin aiemmin tällä viikolla Jyri Paretskoin esikoisteoksesta Shell's Angles. Ihastuin teokseen niin paljon, että heti tekstin kirjoitettuani iski kauhea hinku päästä lukemaan seuraavaa osaa, joka onneksi odottelikin jo kotona. Shell's Angles ja Kalajoen hiekat on - mikäli mahdollista - vieläkin parempi kuin edeltäjänsä, joka jo ansaitsi minulta täydet pisteet. Nyt jonotan kirjastosta sarjan kolmatta osaa, enkä malttaisi millään odottaa!

 

Poikien kesäloma on lopuillaan ja kouluun pitäisi palata viikon kuluttua. Kolmikon kesä kului lähinnä kotikulmilla, mutta vielä olisi aikaa lähteä kauemmaskin seikkailemaan, onhan heillä mopot. Syyn lähteä he saavat, kun Rudi vihdoin rohkaistuu puhumaan ihastukselleen Hannalle ja saa kuulla, että tyttö lähtee nyt kesätöidensä päätyttyä Kalajoelle. Rudi ylipuhuu Hanen ja Samun mukaansa, ja niin saa alkunsa mahtava roadtrip kaikkine kommelluksineen ja käytännönpiloineen.

 

Tässä teoksessa keskeisimmäksi hahmoksi nousee "rakkauden riuduttama" Rudi, jolla on tapana höpöttää outoja ja muutenkin häslätä koko ajan jotakin. Tiiviisti mukana kulkee kuitenkin myös kaveri Hane ja Samu, sillä poikien ystävyys on kestävää laatua ja ystäviä pitää tukea, vaikka heillä olisi kuinka pähkähullu idea mielessään. Matkallaan kohti Kalajokea pojat kuvaavat videoita, joilla heidän on määrä saada monta peukutusta netissä ja voittaa karkkipussi opettajalta koulun alettua. Videot perustuvat pääasiassa Rudin yllyttämiseen ja niinpä pojat tekevät kaikenlaista yllytyshullua. Erityisen hauskaksi kokonaisuudeksi jäi mieleeni Rudin tyylikkääseen ilmalentoon päätynyt seikkailu lehmälaitumella.

 

Mielestäni Paretskoi osaa todellakin asettua nuoren pojan asemaan ja ajatusmaailmaan. Hän kirjoittaa reipasta nuorisokieltä ja kirjoittaa niistä asioista, joita teini-ikäiset pojat oletettavasti oikeastikin puhuvat: tytöistä ja tisseistä - niin ja mopoista tietysti myös. Rudi, Hane ja Samu ovat jotenkin niin vilpittömän aidon oloisia poikia, että ei heidän seurastaan voi olla pitämättä. Dialogi on hyvin eläväistä ja hauskaa, kuten aikaisemmassakin osassa. Tämän Shell's Angles ja Kalajoen hiekat luettuani olen entistäkin iloisempi siitä, että vihdoin tutustuin tähän sarjaan.

 

♠♠♠♠♠

Piikojen valtakunta

Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta - Nainen, työ ja perhe 1600-1700 -luvuilla

184 s., Atena 2015

kannen maalaus: Albert Edelfelt - Haravatyttö

 

Tiina Miettisen tietokirja Piikojen valtakunta - Nainen, työ ja perhe 1600-1700 -luvuilla kuvaa nimensä mukaisesti naisten elämää muutama sata vuotta sitten. Teos käsittelee aiheita, jotka ovat ajankohtaisia myös nykypäivänä, kuten miten yhdistää työ ja perhe. Paljon löytyy myös yhtäläisyyksiä nykypäivään, sillä muutama sata vuotta sitten moni nainen sai ensimmäisen lapsensa vasta kolmikymppisenä ja keskittyi sitä ennen työntekoon.

 

Minua kiinnostaa paljon tämän teoksen aihe, sillä naisillehan (ja kyllä varmasti myös miehille) tulee koko ajan painetta eri suunnista, kun pitäisi tehdä töitä ja osata yhtä ja toista, niin ja perhekin pitäisi perustaa. Yhtään helpompaa ei ollut esiäideillämmekään 1600-1700 -lukujen Suomessa, sillä yhtälailla heihin kohdistui odotuksia. Siihen miten heidän elämänsä odotettiin etenevän vaikutti paljon sääty, johon itse kukakin sattui kuulumaan. Kuten Tiina Miettinen toteaa, on usealla yksipuolinen mielikuva siitä, miten naiset naitettiin nuorina ja siinä se elämä sitten oli, synnytys toisensa jälkeen ja sitä rataa. Tämä teos oli minulle hyvin silmiä avaava lukukokemus, sillä sain tästä paljon uutta tietoa.

 

Minun tekisi kauheasti mieli referoida tähän kaikki ne asiat, jotka tästä teoksesta opin. Olen jo monta kertaa kirjoittanut innoissani muutaman rivin oppimistani uusista asioista, mutta kun kyseessä ei ole referaatti vaan mutuhuttuarvioni, olen pyyhkinyt kaikki nuo rivit pois. Voin kuitenkin todeta, että harvoin olen tietokirjan luettuani näin innoissani oppimistani uusista asioista. Erityisen kiinnostavaa mielestäni on se miten paljon yhtäläisyyksiä naisten elämistä löytyy, vaikka välissä olisi vuosisatoja. Toki moni asia on muuttunut, lait ovat erilaiset ja naisten ja miesten välillä vallitsee tasa-arvo, mutta jotkin asiat vain pysyvät samoina.

 

Mielestäni Piikojen valtakunta on selkeä kokonaisuus, jota maustaa tietoruudut ja tositarinat 1600-1700 -lukujen naisten elämän käännekohdista. Toisinaan minua häiritsi teoksessa toisto, sillä joitakin asioita selitettiin useaan otteeseen, mutta muuten mielestäni tämä oli sujuvalukuinen teos. Mielestäni tämä on kyllä tutustumisen arvoinen teos, suosittelen!

Shell's Angles

Jyri Paretskoi: Shell's Angles

2018 s., Karisto 2013

Olen jo pidemmän aikaa halunnut tutustua Jyri Paretskoin esikoisteokseen Shell's Angles, sillä olen kuullut jo kolmiosaiseksi kasvaneesta sarjasta paljon hyvää. Koin muuten uskomattoman ahaa-elämyksen heti kirjan alkusivuilla: olen nimittäin monesti jo työni puolesta etsinyt näitä kirjoja tietokannasta teoksen nimellä, mutta koskaan ei ole mitään tulosta tullut. Siispä olen joutunut hakemaan tekijän nimellä. Nyt selvisi miksei teoksen nimi tuottanut mitään tuloksia: minä kun olen aina kirjoittanut hakukenttään Shell's Angels eikä Angles... Hupsista heijaa. :D

Shell's Angles kertoo kolmesta kaveruksesta, jotka päättävät perustaa mopojengin. Idean isällä Henrillä eli Hanella ei tosin vielä ole mopoa tai mopokorttiakaan, mutta Samulla ja Rudilla on. Alun nihkeän suhtautumisen jälkeen myös Samu ja Rudi innostuvat ajatuksesta, ja niin he perustavat Shell's Angles nimisen jengin. Pojilla on haaveena kuskata nättejä tyttöjä mopojen kyydissä, vaikka tosiasiassa heistä kellään ei ole kummempaa kokemusta siitä miten tyttöjä lähestytään. Teos sisältääkin lukuisia hauskoja tilanteita, kun pojat muun muassa harjoittelevat tytöille juttelemista ja naljailevat toisilleen lennokkaista haavekuvista.

Yllättäen porukan mukana alkaa pyöriä myös Milla-niminen tyttö, joka on paitsi Henrin pitkäaikainen ihastus myös jengin logon suunnittelija. Näiden neljän nuoren kautta lukijalle välittyy laaja skaala kipeitä elämäntilanteita, kuten vanhempien avioero, äidittömyys, perheväkivalta ja alkoholismi, mutta myös nuoruuden haaveita moposta ja mopokortista tyttö-tai poikaystävään. Vaikka teoksessa onkin käsitelty paljon erilaisia asioita, ei niitä silti tunnu olevan liikaa. Keskiössä on kaverusten keskinäinen ystävyys ja luottamus sekä toistensa tukeminen kaikissa tilanteissa.

Minä pidin paljon tästä kirjasta ja nauroin monta kertaa poikien kommelluksille ja sananvaihdolle. Hane, Samu ja Rudi muodostavat valloittavan kolmikon, jonka seurassa kyllä viihtyy. On myös hauska seurata Hanen ja Millan suhteen kehittymistä, joka niin ikään tuo tullessaan kaikenlaisia kommelluksia ja poikakolmikon keskinäistä läpänheittoa. Olen itse asiassa jo lainannut seuraavan osan kirjastosta ja aion lukea sen piakkoin, sillä niin hyvin viihdyin Shell's Anglesin poikien (ja Millan!) parissa. 

Jyri Paretskoi on saanut tästä teoksesta Topelius-palkinnon, enkä lainkaan ihmettele miksi. Vaikka keskiössä onkin poikaporukka, niin mielestäni tämä sopii hyvin myös tytöille luettavaksi.

♠♠♠♠♠

Jutan voimakirja

Jutta Gustafsberg: Jutan voimakirja

167 s., WSOY 2015

 

Heti kun kuulin Jutta Gustafsbergin kirjoittaneen kirjan, päätin ihan mielenkiinnosta varata sen. En oikeastaan odottanut tältä kirjalta mitään erityistä, mutta jotenkin Jutan julkisuuskuva on ollut sellainen, että olen alkanut pitää hänestä. Jutan positiivinen elämänasenne luo iloa ympärilleen. Olen joskus katsonut ohimennen Jutan tv-sarjoja ja hiljattain jämähdin tv:n ääreen katsomaan koko ohjelman, kun Maria Veitola yökyläili sarjassaan Jutan luona. Jutan elämänasenne välittyy hyvin myös tästä Jutan voimakirjasta, jossa Jutta paitsi antaa palan itsestään myös esittelee niitä keinoja, joilla kuka tahansa voi lähteä parantamaan omaa oloaan.

 

Tässä kirjassa Jutta nostaa esille paitsi liikunnan, unen ja ruokavalion merkityksen fyysiselle hyvinvoinnille, myös unelmoinnin, onnistumisen tunteiden ja ihmissuhteiden merkityksen henkiselle hyvinvoinnille. Laaja paketti siis, ja jokainen voi poimia sieltä oman juttunsa oman hyvinvointinsa parantamiseen. Tätä kirjaa voikin lukea vain sieltä täältä itseä kiinnostavista kohdista tai vaikka koko kirjan.

 

Jutta Gustafsbergissä pidän siitä, että hän mielestäni aidosti hyväksyy ihmisten erilaisuuden. Vaikka hän näkyykin diettiohjelmissa ja hänellä on oma painonpudotukseen erikoistunut yritys FitFarm, hän ei silti oleta kaikkien ihmisten olevan samasta muotista tehtyjä. Minusta tuntuu, että hän haluaa ihan oikeasti tuoda ihmisille parempaa mieltä ja oloa, ja juuri siksihän tämä kirja on kirjoitettu: tsemppaamaan ihmisiä. Itse en tiedä löysinkö tästä kirjasta mitään ihmeellistä ja uutta tietoa, sillä olen itse hyvin tyytyväinen paitsi elämäntapaani myös ulkonäkööni, vaikkei se yleisiä kauneusnormeja vastaakaan. Hyvä mieli kuitenkin tätä kirjaa lukiessa tuli, joten hukkaan ei aika kulunut.

 

Suosittelen tätä kirjaa kaikille niille, joita hyväntuuliset "lifestyle-oppaat" kiinnostavat. Tästä voi olla tsemppaavaa apua myös niille, jotka etsivät liikkumiseen tai ruokavalioonsa uusia tuulia.

Joutsen

Gudbergur Bergsson: Joutsen

152 s., LIKE 2001

alkup. Svanurinn, 1991

suom. Tapio Koivukari

 

Kirjallisuuspiirissämme tullaan tänään käsittelemään islantilaista kirjallisuutta ja vaikka olenkin jo yhden teoksen sitä silmällä pitäen lukenut, halusin kuitenkin lukea vielä hieman lisää. Gudbergur Bergssonin Joutsen vaikutti teokselta, joka voisi kiinnostaa minua, joten valitsin sen. Tässä teoksessa oli paljon hyviä ajatuksia, joista osa toki kovin tuttuja ja siinä mielessä kliseisiä, mutta kuitenkin niin hyvin tarinaan sopivia ja kirjoitettuja, että tuntui kuin Bergsson olisi ensimmäinen asian oivaltanut ihminen ikinä.

 

Joutsen kertoo 9-vuotiaasta tytöstä, joka jää kiinni näpistelystä ja lähetetään Reykjavikista maaseudulle oppimaan luonnonläheistä elämää ja parantumaan taipumuksestaan. Tyttö sulautuu maaseudun elämänrytmiin yllättävän helposti, vaikka hänellä ei olekaan kokemusta maaseudusta ja sen tavoista. Kesän aikana tyttö kokee kaikenlaista ja sivullisena kuulee paljon, vaikka ei ihan vielä täysin ymmärräkään kaikkea kokemaansa ja kuulemaansa.

 

Takakannessa luvataan, että "Bergsson sukeltaa tytön sielunmaiseman kerrostumiin sellaisella herkkyydellä", jota ei heti unohda. Sanoisin, että lupaus on lunastettu, sillä Bergsson onnistuu luomaan tytöstä pohdiskelevan olennon, jonka ajatuksissa on tietynlaista viisautta ja myös sellaista kykyä nähdä asioita vilpittömin lapsensilmin, joka jää mieleen. Itselleni jäi erityisesti mieleen kohta, jossa vasikka teurastetaan ja samaan aikaan emolehmä käyttäytyy omituisesti niityllä. Tyttö tulkitsee sitä omalla tavallaan ja siinä on jotain herkkää ja kaunista, ja ihan tottakin.

 

Mielenkiintoinen ristiriita tässä teoksessa nähdään siinä, miten kaupunkilaisvanhemmat arvelevat maaseudulla olevan tervehdyttävä vaikutus tyttöön, mutta samanaikaisesti tyttö kohtaa maaseudulla asioita, jotka hänelle entuudestaan ovat vieraita ja voivat aiheuttaa suuri mielenliikkeitä. Esimerkkinä tästä mainittakoon juurikin jo mainittu vasikan teurastus sekä jokseenkin perverssin, vaikkakin ulkoisesti ihan normaalinoloisen nuoren rengin seura. Maaseutu ei olekaan sellainen herrankukkaro kuin vanhemmat kuvittelivat, mutta tyttö ei valita vaan viihtyy maalla eikä näe rengin käytöksessä mitään omituista.

 

Tunnelmaltaan Joutsen on mielestäni jotenkin unenomainen teos, joka välillä tuntuu aika tasaisen lattean harmaalta. Vaikka kyseessä on ohut kirja, ei tämä kyllä ainakaan minun kohdallani osoittautunut nopealukuiseksi. Tarina ei jaksanut kiinnostaa kerrallaan kuin muutaman luvun ja sitten oli jo pidettävä tauko, sillä teos vain oli kaikista tapahtumista huolimatta hyvin tasapaksun oloinen. Kuitenkin jos joku kaipaa kirjaa, jota makustella rauhassa eikä tahdo mitään suuria syöksyjä tunnelmasta toiseen, on Joutsen varmasti oivallinen kirjavalinta.

 

♠♠♠

Norma

Sofi Oksanen: Norma

303 s., LIKE 2015

kansi: Anne Kursu & Toni Härkönen

 

Kun sain kirjastosta Sofi Oksasen Norman käsiini, en heti alkuun tohtinut aloittaa lukemista. Sofi Oksasen kirjat kun tuppaavat olemaan teemoiltaan hyvin isoja ja ajatuksia herättäviä, odotin myös Norman lukeutuvan samaan kategoriaan. Normastakin toki löytyy huomioita yhteiskunnallisista asioista, mutta pääasiassa koin tämän olevan lähinnä melkoisen jännittävä ja nopealukuinen, ehkä jopa hyvin laadukkaaksi viihteeksi laskettavissa oleva teos.

 

Norma kertoo kolmikymppisestä naisesta, jonka tärkein ihmissuhde on äidin kanssa. Norma ja äiti ovat läheiset, mutta kun äiti yllättäen päättää elämänsä hyppäämällä metron alle, Norma huomaa ettei tuntenutkaan äitiään niin hyvin kuin luuli. Äidin kuoltua Norman elämään astuu ihmisiä äidin menneisyydestä ja, kuten hänelle valkenee, myös nykyisyydestä. Norma alkaa epäillä äidin teon motiiveja sekä etsiä kuumeisesti viestiä, joka selittäisi mitä äidin päässä liikkuu. Samalla Norma törmää hiusalan monimutkaisiin verkostoihin ja kohdunvuokrausbisnekseen, jotka kummatkin liittyvät jotenkin äidin tuttaviin.

 

Sangen pian Norma huomaa, että kukaan liikaa tietävä ei voi olla sataprosenttisesti turvassa, kun bisnekset eivät sujukaan odotetusti. Näyttää ikävästi siltä, että äiti tiesi paljon - ja niin oletetaan Normankin tietävän. Normalla on kuitenkin yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän pystyy vaistoamaan asioiden oikean laidan herkästi. Jännitys tiivistyy, kun piirit alkavat kiristää verkkojaan ja punoa suunnitelmiaan myös Norman varalle.

 

Sofi Oksanen on jälleen onnistunut luomaan taidokkaan ja hyvin hallitun kokonaisuuden, vaikka tämä kirja tuntuukin kovin erilaiselta verrattuna esimerkiksi Puhdistukseen tai Kun kyyhkyset katosivat -teokseen. Norma osoittaa, että Oksanen hallitsee myös jännityselementit, vaikka varsinainen jännäri tämä ei silti mielestäni välttämättä olekaan (tosin missä se raja jännärin ja jännärinomaisen teoksen välillä menee...). Tämä osoittautui kyllä todella mielenkiintoiseksi teokseksi, joka tempaisi mukaansa, mutta josta kyllä tarkemmin ajatellen löytyy todella huomioita sukupuolten väliseen tasa-arvoon ja minun tulkintani mukaan myös tiettyihin lakeihin liittyen. Huomatkaa muuten teoksen kaunis kansi, joka kyllä ainakin minua kannusti aloittamaan lukemisen!

 

♠♠♠♠