Mustonen, Enni: Kultarikko - Pohjatuulen tarinoita
252 s., Otava 2012
Kultarikko on Enni Mustosen trilogian Pohjatuulen tarinoita päätösosa. Trilogia kertoo suvun naisten tarinaa sukupolvi sukupolvelta. Ensimmäinen osa Lapinvuokko kertoo Annikista, toinen osa Jääleinikki Eliisasta ja Kultarikko Heidistä. Voin sanoa, että Kultarikko on mielestäni trilogian paras teos. Siinä on sitä romantiikkaa ja oikeaa todentuntua, jota minun mielestäni romantiikka-/rakkaus -kategoriaankin laskettavissa teoksissa pitää olla.
Päätososa sijoittuu ajallisesti 1980-luvun loppuun ja 1990-luvun alkuun. Päähenkilö Heidi Felder on parikymppinen hotellialan opiskelija, joka on työharjoittelussa Hong Kongissa ja intiimissä suhteessa pomoonsa. Kun äiti Eliisa pyytää Heidiä lähtemään Annikki-ämmin avuksi Lappiin, suvun syntysijoille, Heidi ei epäröi.
Heidi tapaa Lapissa lomakyläyrittäjä Arttu Savelan, jonka morsian on lähtenyt ja jättänyt selviytymään yksin. Heidi ja Annikki päättävät auttaa molemmat omilla tavoillaan. Ei aikaakaan, kun romanttiset väreet alkavat kulkea Heidin ja Artun välillä.
Teoksessa on hauskaa ja odottelevaa kihelmöintiä ja sähköä, kun lukija koko ajan odottaa, että koska jotakin ratkaisevaa tapahtuu nuorten välillä. Arkinen elämä ja samalla arkinen romantiikka on mielestäni hyvin todentuntuista. Henkilöhahmoihin ei kuitenkaan jotenkin pääse kovin sisälle, mutta toisaalta se ei nyt kauheasti haittaakaan.
Yksi asia nousee jälleen todella minua häiritseväksi tekijäksi, vaikka sillä ei juonen kannalta ehkä ole kauheasti merkitystä (no ei ole!). Asia on se, että Heidin eno on yhtäkkiä saanut nimekseen Tapio, vaikka muistaakseni edellisissä osissa nimi oli Henrik. Onko tässä nyt joku pointti muuttaa nimi viimeiseen osaan? Se on ärsyttävää. Toinen ärsyttävä tekijä ja jopa suurikin asia on se, että huonosti suomea puhunut Heidi alkaakin yhtäkkiä puhua hyvinkin suomea. Välillä tekstiin on istutettu pientä kielellistä "haparointia" repliikeissä ja ajatuksissa, joten uskottavuus ei ole täysin mennyttä. (Toisaalta kielen oppii nopeiten puhumalla, joten ymmärrän seikan siinä mielessä.)
Lisäksi haluan vielä sanoa, että minusta kirjan kansi on hyvin suunniteltu ja jopa kaunis, mikä innostaa tarttumaan kirjaan. Sisältö on saanut arvoisensa kannen.
♠♠♠♠½
Minua tämä kirja turhautti, se tuntui kovin köykäiseltä. En päässyt siihen tunnelmaan, kuten jonkun aikaisemmin lukemani Mustosen kirjan kanssa. Onko se sitten kohdallani niin, että kun Mustosen kirjoille tyypilliset historialliset raamit ovat poissa, ei jäljelle jää oikein mikään mikä minua viehättäisi.
VastaaPoistaMutta ihanaa, että lukukokemuksesi oli noin erinomainen. Olisi kurjaa, jos joku kirja saisi blogimaailmassa vain yhdenkaltaisia arvioita.
Köykäinen tämä kirja kyllä oli, jotenkin vastoinkäymiset voitettiin todella nopeasti ja muutenkin kaikki järjestyi todella kätevästi. Itselläni nyt oli juuri sopiva sauma muutenkin lukea hieman jotakin kevyempää, joten ehkä tämä siksikin upposi näin hyvin. :)
PoistaSe on muuten äärimmäisen ärsyttävää, jos tapahtuu jotain noinkin radikaalia, että jonkun nimi on vaihtunu. :D Ymmärrän täysin sun tuskan, siinä lopahtaa joskus into ihan tosissaan, etenkin jos nimi vaihtuu saman kirjan aikana. Tässä vähän parempi tilanne, että nimi on kuitenkin toinen vaan toisessa kirjassa, mut silti. :D
PoistaNojoo, en tiedä onko kirjailija "unohtanut" alkuperäisen nimen, siis siten, että on alunperin meinannut käyttää tätä uutta nimeä joka osassa ja sitten jotenkin vaan ajatuksien kautta se on siirtynyt ihan kirjaan asti. Mene ja tiedä. :D
PoistaMiten minulla on mennyt koko sarja ihan ohi?? Tässä viehätyin kirjan kauniiseen nimeen ja kanteen... mitä arvelet, kannattaako lukea edelliset osat ensin vai toimiiko tämä itsenäisenä teoksena?
VastaaPoistaJos mie oisin sie, lukisin järjestyksessä. Vaikka toimivat kyllä itsenäisinä teoksinakin, mutta miusta näistä sarjoista saa enemmän irti silloin kun ne järjestyksessä lukee. Mitä tästä tuumii Jonna?
PoistaMinäpä tuumin, että kyllä Kultarikon voi periaatteessa lukea itsenäisenä teoksena, koska trilogian osien välillä on kuitenkin vierähtänyt aikaa eikä kaikki jatku siitä mihin edellinen osa jäi. Itse kuitenkin tykkään lukea sarjat ja trilogiat aina järjestyksessä, ja tässä tapauksessa tarinaa on kiva lukea sukupolvi sukupolvelta eteenpäin. :)
Poista