Dosa, David: Hoivakodin kissa Oscar
254 s., Otava 2011
suom. Pekka Tuomisto
alkup. Making Rounds with Oscar, 2010
Olen viime aikoina kärsinyt tietynlaisesta lukuongelmasta: en ole millään meinannut keksiä mitä lainaisin kirjastosta ja mikään lukulistalla odottava ei ole oikein innostanut. Päätinkin kokeilla jotakin erilaista ja tartuin tähän Oscar-kissasta kertovaan teokseen.
Hoitokodin dementia-osastolla asustavalla Oscarilla on erityislaatuinen kyky vaistota lähestyvä kuolema. Muuten melko syrjäänvetäytyvä kissa ilmestyy aina pitämään valvojaisiaan sen potilaan sänkyyn, joka tulee kuolemaan seuraavaksi. Oscar on erehtymätön ja hänen ansiostaan hoitajatkin osaavat jo ilmoittaa omaisille että loppu on lähellä, vaikka lääketieteellisesti kaikki näyttäisi olevan hyvin.
Oscar onnistuu ihastuttamaan niin hoitajat kuin potilaat ja heidän perheensäkin, mutta lääkäri David Dosa on epäilevä. Miten kissa voisi muka aavistaa sellaista, mitä älykäs ihminen ei huomaa? Dosa ryhtyy tutkimaan Oscarin kykyä ja haastattelee edesmenneiden potilaiden omaisia, joista kukin kertoo läheisensä tarinan ja sen miten Oscarin läsnäolo kuoleman hetkellä vaikutti heihin.
Kirjan nimen perusteella odotin enemmän keskittymistä kissaan, mutta kuitenkin melko suuri osa teoksesta keskittyy ihmisten tarinoihin ja heidän sairaushistoriaansa. En näe sitä kauhean olennaisena kissan tarinan kannalta, vaikka toisaalta niinkin voi ajatella: tarinat voivat korostaa kissan uskomatonta vaistoa. Paljon on kuitenkin sellaista, mikä ei liity kissaan millään tavalla.
David Dosa kertoo esipuheessaan, että "kerronnallisista syistä olen muuttanut todellisia tapahtumia jonkin verran". Herääkin kysymys, että onko Oscarin kyky esitetty vakuuttavammin kuin mistä on kyse? Minä ainakin olisin toivonut, että kissa olisi esitetty täysin todellisessa valossa, vaikka se olisikin voinut viedä lumovoiman hänen kyvyltään.
Itse uskon, että eläimet voivat vaistota ihmisen ja erityisesti heille rakkaan perheenjäsenen lähestyvän kuoleman. Itse asiassa myös minun lähisuvustani löytyy sellainen tapaus. Eläimet ovat yleensä paljon viisaampia kuin ihmiset olettavat, sen olen kahden kissani kanssa huomannut. Voisin myös filosofoida tässä loputtomiin miksi eläimet ovat joskus ihmisiä ymmärtävisempiä olentoja, mutta jätän tämän tähän.
♠♠♠
Minäkin voisin filosofoida vaikka kuinka, miten viisaita ja vaistoavia eläimet ovat. :) Sen sijaan kuitenkin kysyn, oletko lukenut Homer-kissan ihmeellistä elämää. Se oli huomattavasti kiinnostavampi ja kissamaisempi kuin tämä Oscar-kirja, johon minäkin petyin ja samoista syistä. Kirjastokissa on tietysti myös kiinnostava, mutta näistä uusista "kissaelämäkerroista" Homer-kirja on suosikkini.
VastaaPoistaHomer-kissan uskomattomaan elämään en ole vielä päässyt tutustumaan, mutta olen jo varannut sen kirjastosta. Sitä odotellessa. :) Kirjastokissasta en ole aikaisemmin kuullutkaan, ei ainakaan heti soita kelloja. Pitääkin laittaa se korvantaakse. Kiitti vinkistä! :)
PoistaMuistaisin lukeneeni, että jotkut eläimet haistavat ihmisen kuoleman jo jonkin verran ennen kuolemaa. Mutta sekin koski vain joitain tapauksia. (Ja nyt harmittaa, kun en yhtään muista mistä olen tämän pongannut...)
VastaaPoistaItsekin muistaisin lukeneeni joskus jostakin lehdestä juttua tällaisista eläimistä. Ja joskus olen lukenut jostakin kissasta kertovan jutun, mutta en kyllä millään muista oliko kyseessä juuri Oscar vaiko joku samankaltainen tapaus.
PoistaErittäin mielenkiintoinen aihe! Ainakin koirien uskoisi haistavan lähestyvän kuoleman, ihmisen muuttuvat kemialliset tuoksahdukset, miksei joissain tapauksissa kissakin... tosin tuli vain mieleen se vanha uskomus, että kissa varastaa sielun jos se yöllä istuu sängynlaidalla tuijottamassa xD
VastaaPoistaMutta tämä on ehdottomasti kyllä luettava, kiitos vinkistä!
Hyi kamala mikä uskomus, en ollut sitä aikaisemmin kuullutkaan! :D
Poista